Rakastan itseäni kaikkein vähiten. Tiedänkin että en rakasta puolisoani kun hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Minusta on tullut myös hirviö. En pidä itsestäni. Hänen kanssaan. Hän on kivireki.Vie kaiken energian eikä anna mitään.
Ja sitten luku 2. Hän.
Rakastaisiko hän? Rakkaus on harvinaista. Ja jos olisimme käyneet läpi samat vaiheet kuin puolisoni kanssa olisimme samassa jamassa. Ehkäpä minun ei "kannata" yrittää rakastaa ketään vaan parantaa ensin itseni?
Kunhan höpisen.
Ja sitten luku 2. Hän.
Rakastaisiko hän? Rakkaus on harvinaista. Ja jos olisimme käyneet läpi samat vaiheet kuin puolisoni kanssa olisimme samassa jamassa. Ehkäpä minun ei "kannata" yrittää rakastaa ketään vaan parantaa ensin itseni?
Kunhan höpisen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luultavasti asia on juuri noin.
Eikö vain? Iso työ edessä. Ihminen voi olla ihan riekaleina "parisuhteen" takia.
Ehkä toikin on parempi kuin välinpitämättömyys. Olen huomannut omalla kohdallani että ihmisen oma rakkaus mihinkään ei kauaa riitä. Siihen tarvii sen rakkauden "keksijän".
Huomannut saman. Rakkaus tarvitsee vastarakkautta.
Se henkinen läsnäolo on tärkeää. Ei rakkaus toimi jos toinen koittaa pitää sitä yllä toisen pitäsi myös olla aktiivinen. Ei se toimi jos toisen ajatukset on aina jossain muualla, kuin siinä ihmisessä joka kaipaa läsnäoloa. Oireet on helppo huomata. Läheisyys vähenee. Seksi muuttuu suorittamiseksi.
Sitten ihmetellään mikä on vikana. Syyllisä usein etsitään muualta.
useimmiten pitäsi kuitenkin katsoa peiliin.
Ensin jokaisen pitää rakastaa itseään että voi rakastaa muita. Ei aina tarvi vastarakkautta, voi rakastaa ja välittää silti edes pikkuisen. Rakkaus kasvattaa rakkautta, viha vihaa. Vain rakkaudella voi voittaa.
Ja sitte panettaa taas?
Älä liikaa mieti noin ja jos on parisuhteessa niin kuuluu molempien aina tuntea olla rakastettu ja jos on onnea elämässä niin kaks semmosta ihmistä löytää toisensa