Siis te kaikki...
Tänään oli taas yksi niitä päiviä, jolloin tuntui, että hajoan. Mitä enemmän yritän peitellä tunteitani sitä pahemmalta minusta tuntuu. Turhalta, surulliselta, toivottomalta. Pohjattoman yksinäiseltä.
Haluaisin sanoa, että välitän. Mutta en voi. Olen aikuinen ja minulla on perheeni. Se, että kykenee tuntemaan, on positiivinen asia. Kunhan vain saisi itse säädellä, mitä tuntee ja ketä kohtaan.
Tänään oli taas yksi niitä päiviä, jolloin tuntui, että hajoan. Mitä enemmän yritän peitellä tunteitani sitä pahemmalta minusta tuntuu. Turhalta, surulliselta, toivottomalta. Pohjattoman yksinäiseltä.
Haluaisin sanoa, että välitän. Mutta en voi. Olen aikuinen ja minulla on perheeni. Se, että kykenee tuntemaan, on positiivinen asia. Kunhan vain saisi itse säädellä, mitä tuntee ja ketä kohtaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jota ei kannata vakavasti ottaa, mutta kuitenkin.
Hanki kiire. Hanki tuhat ja yksi tekemätöntä juttua, sähköposti täyteen lukemattomia viestejä, hoe kanssaihmisille "ai niin, se sun juttu, sori...". Kuuntele kiireisiä ihmisiä. Jos ehdit, niin mieti ihmeessä, kuinka VÄLITTÄISIT hetkisen itsestäsi tai kuka kertoisi POSITIIVISEN jutun, tai kuinka saisit sen puserrettua itsestäsi.
Tai tee niistä tunteistasi jotain kaunista, johon voit palata. Tee sellaista jota voit koskettaa ja katsella. Pura se touhuksi ja energiaksi, jota voit jakaa ja ladata, jolla voit lämmittää. Neulo se raidallisisiksi villasukiksi, lapasiksi, myssyiksi, tossuiksi... Välittämisen lankakerä on nääs niin niin ihanan pehmeä ja päättymätön :)