Ajelin maantiellä, rajoitus 100. Mittarissa 110, eli todellinen nopeus noin 105 (niin, olen kaahari ja pienimunainen elämässä epäonnistunut volvo-ja bemarikuski ja formula-fani).
Saavutin auton joka eteni n. 90km/h mittarin mukaan eli reilut 80km/h todellista nopeutta. Jätin turvavälin ja odottelin puolisen kilometriä sopivaa ohituspaikkaa. Harkitsin hetken auton perässä jatkamista sillä tarkoitukseni oli kääntyä jo parin kilometrin päässä. Huomasin kuitenkin että autoja oli saavuttamassa meidät joten ajattelin ohittaa hitaamman, ajaa suurinta sallittua nopeutta risteykseen asti jolloin kenenkään ei tarvitsisi kääntyessäni jarrutella takiani.
Etenimme suoralle tultaessa molemmat edelleen n. 90km/h mittarinopeudella, rajoitus oli se sama 100 koko ajan.
Suoran alussa kytkin vilkun ja lähdin ohittamaan. Heti siinä vaiheessa huomasin että jotain on pielessä sillä en saanutkaana autoa kiinni niin nopeasti kuin luulin. Autoni kuitenkin kiihtyi nopeammin kuin ohitettava joten pääsin rinnalle. Siinä vaiheessa nopeus oli jo yli 120km/h.
Reippaan kiihdytyksen ansiosta pääsin ohi ja laskin nopeuden 110km/h mittarinopeuteen. Ja arvatkaapa mitä?
Kyllä, vanha dieselpaku liikkui kuin liikkuikin yli sataa. Puskurissani roikkuen.
Hienoa. En siitä välittänyt, harmittelin hieman sillä hetken kuluttua saapuisimme risteykseen josta minun piti kääntyä, ja ohitetun tulisi nyt hidastaa takiani. No, oma syynsä. Miksei jatkanut sitä yhdeksääkymppiä.
Saavuimme 80-alueelle. Alueen alussa on kameratutka. Laskin nopeuden rajoituksen alkaessa 90km/h mittarinopeuteen ja ohitin tutkan ongelmitta. Ohitettu oli laskenut nopeutensa arviolta kuuteenkymppiin ja oli jo kaukana kun käännyin pois valtatieltä.
Kaikkea sitä pitää nähdä. Ei ollut lähimainkaan ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään.
Kunnioitus muita tielläliikkujia kohtaan laski taas pykälän.
Alkaa olla jo aika alhaalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=531&posting=22000000005014685
Saavutin auton joka eteni n. 90km/h mittarin mukaan eli reilut 80km/h todellista nopeutta. Jätin turvavälin ja odottelin puolisen kilometriä sopivaa ohituspaikkaa. Harkitsin hetken auton perässä jatkamista sillä tarkoitukseni oli kääntyä jo parin kilometrin päässä. Huomasin kuitenkin että autoja oli saavuttamassa meidät joten ajattelin ohittaa hitaamman, ajaa suurinta sallittua nopeutta risteykseen asti jolloin kenenkään ei tarvitsisi kääntyessäni jarrutella takiani.
Etenimme suoralle tultaessa molemmat edelleen n. 90km/h mittarinopeudella, rajoitus oli se sama 100 koko ajan.
Suoran alussa kytkin vilkun ja lähdin ohittamaan. Heti siinä vaiheessa huomasin että jotain on pielessä sillä en saanutkaana autoa kiinni niin nopeasti kuin luulin. Autoni kuitenkin kiihtyi nopeammin kuin ohitettava joten pääsin rinnalle. Siinä vaiheessa nopeus oli jo yli 120km/h.
Reippaan kiihdytyksen ansiosta pääsin ohi ja laskin nopeuden 110km/h mittarinopeuteen. Ja arvatkaapa mitä?
Kyllä, vanha dieselpaku liikkui kuin liikkuikin yli sataa. Puskurissani roikkuen.
Hienoa. En siitä välittänyt, harmittelin hieman sillä hetken kuluttua saapuisimme risteykseen josta minun piti kääntyä, ja ohitetun tulisi nyt hidastaa takiani. No, oma syynsä. Miksei jatkanut sitä yhdeksääkymppiä.
Saavuimme 80-alueelle. Alueen alussa on kameratutka. Laskin nopeuden rajoituksen alkaessa 90km/h mittarinopeuteen ja ohitin tutkan ongelmitta. Ohitettu oli laskenut nopeutensa arviolta kuuteenkymppiin ja oli jo kaukana kun käännyin pois valtatieltä.
Kaikkea sitä pitää nähdä. Ei ollut lähimainkaan ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään.
Kunnioitus muita tielläliikkujia kohtaan laski taas pykälän.
Alkaa olla jo aika alhaalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=531&posting=22000000005014685
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niinpä niin, taas esimerkki siitä, että liikenteessä on ensiarvoisen tärkeää ottaa muut tiellä liikkujat huomioon. Ohitus tulee aina suorittaa siten, että köröttelijä ei heti osaa aavistaa, että ollaan lähdössä ohi, eikä näin ollen ehdi estellä/kiihdyttää tms.
Vilkkua voi vilauttaa kerran, kun on jo reilusti päässyt ohitettavan edelle. Vilkun vilautus vain kerran saa kyttääjän huomion yleensä kiintymään itse ohitustilanteesta vilkkuun ja hän palaa sahaamaan 70 - 90km/h nopeuttaan vilkun vilauttelijoita vaimolle sadatellen.
Sinä laitat cruisen taas päälle ja nautit kesästä. Se on vaan niin helppoa!
'Vapaisiin tuuliin' sanoisi purjehtija, eli vauhdilla ohi ja hajurakoa heti, sitten nopeus omalle tasolle. Sillä sitä on maanteitä kuluteltu jo eräitä vuosikymmeniä menestyksellä. Onhan iitä kiihdyttäjiä munkin tiellä sattunut, ohituskaistapätkillä erityisesti, mutta mitäs siitä. Teet sitten lentävän ohituksen seuraavassa sopivassa kohdassa, jollei hevoset muuten riitä.
näistä tulee vielä kansanperimää...hiukka lisää yksityiskohtia...
Itseasiasta olen sitä mieltä että vaikka täällä kiivaasti vastustetaan kaikkea valvontaa niin viranomaisen pitäisi pikaisesti ryhdistäytyä ja alkaa mättämään sakkoja esim. esitetyn kaltaisista ajotaparikkeistä.
Ja hauskinta on että ainakin tämä tarina on täyttä totta. Muiden jutuista en voi varmuudella samaa sanoa.
En mikään kaahari ole, vaikka nuorempana kaasujalka olikin varsin raskas. Nykyään ajelen pääosin rajoituksia noudattaen, eikä lisääntyvä valvonta mitenkään erityisesti harmita.
Mutta se harmittaa että valvonnan kaikki painotus on nopeuksissa ja käytännössä kaikki muunlainen häiriökäyttäytyminen on täysin luvallista.
Ihan sellainen pieni kysymys nousee mieleen, että miksi ihmeessä piti ohittaa, jos oli joka tapauksessa kääntymässä parin kilometrin päästä... hohhoijaa...
Kerroin sen jo aikaisemmin.
Harkitsin hetken auton perässä jatkamista sillä tarkoitukseni oli kääntyä jo parin kilometrin päässä. Huomasin kuitenkin että autoja oli saavuttamassa meidät joten ajattelin ohittaa hitaamman, ajaa suurinta sallittua nopeutta risteykseen asti jolloin kenenkään ei tarvitsisi kääntyessäni jarrutella takiani.
Jos olisin jäänyt hitaamman perään, ainakin kaksi autoa olisi ollut takanani kääntyessäni. Risteys on malliltaan varsin hankala varsinkin jos joku tulee vastaan, silloin on pysähdyttävä keskelle tietä ja riski peräänajoon on suuri sillä väistötilaa ei juuri ole vaikka miten yrittäisi ryhmittyä.
Ennakointia, lapseni. Ennakointia.
kauan jaksoitkin odotella takana,puoli kilometriä eli n. 20 sek. Liikenneturvallisuuden kannalta parempi olisi ollut jos olisit pysynyt perässä.
Ihan sama vaikka muut saavuttaisivatkin sinut, ohitus on aina joka tapauksessa suurempi riski kuin muiden hidastaminen,sitä vartenhan autoissa on jarrut.Jos kaikki ajattelis samanlailla,tulis aika paljon turhia ohituksia.
Jos olisin jäänyt hitaamman perään, ainakin kaksi autoa olisi ollut takanani kääntyessäni. Risteys on malliltaan varsin hankala varsinkin jos joku tulee vastaan, silloin on pysähdyttävä keskelle tietä ja riski peräänajoon on suuri sillä väistötilaa ei juuri ole vaikka miten yrittäisi ryhmittyä.
Tilastojen mukaan risteysalueilla tapahtuu eniten onnettomuuksia. Mainitsemani risteys on erittäin hankala paikka, ja koska saavuttamani auto liikkui selvästi rajoitusta hitaammin, keli ja näkyvyys olivat molemmat hyviä arvelin että ohitus sujuu varsin helposti ja nopeasti. Jos ohitus olisi sujunut suunnittelemallani tavalla, se ei olisi ollut lainkaan vaarallista. Ei se varsinaisesti ollut nytkään mutta rajoitus ylittyi ja ohitusmatka piteni.
Mielenkiintoista että ohittajasta yritetään tehdä syyllistä, vaikka ohitettava olisikin rikkonut lakia. Ohittaminen ei aina ole rikos, mutta ohituksen estäminen tai vaikeuttaminen on aina laitonta.
No jos tuo Aapon ohittaminen olisi mennyt suunnitelmien mukaan, niin ajoneuvojen aiheuttama polttoaineenkulutus l. saastutuskin olisi ollut pienempi, kuin jos oltaisiin hissuteltu sen "papparaisen" perässä.
Aikoinaan minustakin tuntui siltä, että ohitettavat kiihdyttävät, mutta luulen sen oikeasti johtuneen siitä, että 1200-kiloisessa autossani oli 68 hv. ja automaattivaihde.
Toisaalta, saatoit kuvitella oikein. Oliko autosi kenties M-B 200D? Mersuahan ei saa ohi päästää.