Oletko tutustunut hiiriin?
Hiiriä pidetään vieläkin likaisina taudin levittäjinä ja rumina pitkine
häntineen.
Tosiasiassa hiiri on siisti, puhdas ja suhtkoht halpa ja helppo hoitoinen lemmikki.
Hiiri on todellakin suuri persoona pienessä paketissa! ehdottomasti tutustumisen
arvoisia kavereita!
On erilaisia toinen toistaan ihanempia hiirilajeja. Se ns ”tavallinen” lemmikkihiiri,
okahiiri, seeprahiiri ja natalhiiri. Jokaiselle jotain ;)
Mun mielipiteitä/kokemuksia lemmikkihiiri lajeista:
Erityisesti "tavikset" (eli ne tavalliset lemmikkihiiret) ovat täydellisiä
lemmikkejä.
Kesyyntyvät mielettömän helposti !! lisäksi tavikset ovat todella harvoin äkäisiä.
Ainakin näin minun mielestäni..
Mä en edes koskaan ole nähnyt äkäistä tavista, koko elämäni aikana!
Minua ei esim koskaan ole hiiri purrut.
Mulla on ollut tavis hiiriä kuitenkin yhteensä 10kpl ja
kaikki aivan ihania luonteita. Tällä hetkellä mulla on 4 tavista.
Kaikki aivan mahtavia käsiteltäviä, hyvä luonteisia ja suloisia.
Tavikseni ovat kesyyntyneet muutamassa päivässä,
vaikka kaikki näistä ovat olleet aika sinkoilevia ”villihiiriä” tullessaan.
Taviksia löytyy toinen toistaan ihanemmissa väreissä (ja roduissakin, esim
pitkäkarvainen ja asterix).
Ainoa miinus näissä on se haju, jonka takia terraariota
on pitänyt putsata useammin.
Okahiiriä minulla on seitsemän. Hankin niitä aluksi kaksi kaveriltani,
mutta kummatkin olivat näköjään tiineitä..
Minulle se kuitenkin oli suuri ilo. Erityisesti kun
poikaset olivatkin erilaisia, kuin kasvattamani hamsterit ja kanit. Poikasilla
nimittäin oli jo hieman turkkia ja ne näkivät ja kuulivat heti synnyttyään! Pian
alkoi ruokakin maistumaan. Joka tapauksessa, okat ovat myös aivan
ihania lemmikkejä. Empä heti keksisi miinusta näistä kavereista.
Okani ovat olleet hyvä luonteisia (tosin toinen naaraista tuli poikasten jälkeen
aggressiiviseksi) ja suhtkoht hyviä käsiteltäviäkin, eivät nyt
niin aivan helppo käsitellä kuin tavikset, mutta viihtyvät kuitenkin sylissä
kiipeillen.
Okat ovat suloisen näköisiä mulkosimmuja, niiden
katse on valloittava! Turkki tuntuu "piikikkäältä", mutta ei se kyllä pistele.
Miinuksena voisin kuitenkin mainita ehkä sen, että oksat
lihoavat aika helposti. Ruokavalion kanssa tulee olla hieman tiukempi.
Seeprahiiriä mulla ei koskaan ennen ole ollut.
Nyt sitten hankin niitä kaksi naarasta, ja ovat kyllä ihania raitapaitoja!
Hyvin kilttejä ja suloisen näköisiä otuksia. Aika fiksuiltakin vaikuttavat.
Seeprat touhuilevat myös mielellään
päivisin ja niiden touhuja on kiva seurailla. Seepranaaraani olivat eri poikueista
mutta silti ne oli hyvin helppo totuttaa toisiinsa. :)
Miinuksena pidän seeprojen villiyttä. Seeprat ovat oikeastaan aika uusia
lemmikkejä, eli eivät ole vielä niin kesyjä kuin muut. Monet sanovat että seeprat
ovat enemmänkin katseltavia kuin kosketeltavia, mutta on myös sanottu, että
sinikkäällä kesyttämisellä seeprasta voi saada oikeain ”syliseepran”.
Kärsivällisyyttä siis vain peliin ja saat mukavia raitaystäviä!
Natalhiiristä minulla ei valitettavasti ole minkään näköistä kokemusta. Olen kyllä
niitä nähnyt, mutta ei ole tullut hankittua.
Jos kiinostuksesi heräsi jotain hiirilajia/lajeja kohtaan, saat paljon lisätietoa
hiiristä Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:ltä! Lisäksi sivuilta löydät
hyviä asiantuntevia hiirikasvattajia.
Heidän kotisivut löydät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/haisulit/
Jos taas haluat nähdä kuvia minun hiiristäni mene http://www.hamsula.urli.net
ja ota kohta muut lemmikit. Hyvä hiiriaiheinen keskustelupalsta
taas löytyy osoitteesta http://hiirifoorumi.se8.org jos esim päätäsi
vaivaa jokin kiperä kysymys, kannattaa kysyä tuolta, koska palstoilla liikkuu
paljon hiiriharrastajia- ja kasvattajia.
Toivottavasti kirjoitukseni herätti edes yhden
ihmisen mielenkiinnon hiiriä kohtaan. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa
hiiristä jotain mukavaa sanottavaa, kun niitä on niin paljon mollattu.
Ei edes viitsitä ottaa selvää millaisista otuksista on kyse ja niin syntyy
ennakkoluuloja.. No, sanokoot kuka mitä tahansa, minä pidän hiirien
puolta. :)
Hiiriä pidetään vieläkin likaisina taudin levittäjinä ja rumina pitkine
häntineen.
Tosiasiassa hiiri on siisti, puhdas ja suhtkoht halpa ja helppo hoitoinen lemmikki.
Hiiri on todellakin suuri persoona pienessä paketissa! ehdottomasti tutustumisen
arvoisia kavereita!
On erilaisia toinen toistaan ihanempia hiirilajeja. Se ns ”tavallinen” lemmikkihiiri,
okahiiri, seeprahiiri ja natalhiiri. Jokaiselle jotain ;)
Mun mielipiteitä/kokemuksia lemmikkihiiri lajeista:
Erityisesti "tavikset" (eli ne tavalliset lemmikkihiiret) ovat täydellisiä
lemmikkejä.
Kesyyntyvät mielettömän helposti !! lisäksi tavikset ovat todella harvoin äkäisiä.
Ainakin näin minun mielestäni..
Mä en edes koskaan ole nähnyt äkäistä tavista, koko elämäni aikana!
Minua ei esim koskaan ole hiiri purrut.
Mulla on ollut tavis hiiriä kuitenkin yhteensä 10kpl ja
kaikki aivan ihania luonteita. Tällä hetkellä mulla on 4 tavista.
Kaikki aivan mahtavia käsiteltäviä, hyvä luonteisia ja suloisia.
Tavikseni ovat kesyyntyneet muutamassa päivässä,
vaikka kaikki näistä ovat olleet aika sinkoilevia ”villihiiriä” tullessaan.
Taviksia löytyy toinen toistaan ihanemmissa väreissä (ja roduissakin, esim
pitkäkarvainen ja asterix).
Ainoa miinus näissä on se haju, jonka takia terraariota
on pitänyt putsata useammin.
Okahiiriä minulla on seitsemän. Hankin niitä aluksi kaksi kaveriltani,
mutta kummatkin olivat näköjään tiineitä..
Minulle se kuitenkin oli suuri ilo. Erityisesti kun
poikaset olivatkin erilaisia, kuin kasvattamani hamsterit ja kanit. Poikasilla
nimittäin oli jo hieman turkkia ja ne näkivät ja kuulivat heti synnyttyään! Pian
alkoi ruokakin maistumaan. Joka tapauksessa, okat ovat myös aivan
ihania lemmikkejä. Empä heti keksisi miinusta näistä kavereista.
Okani ovat olleet hyvä luonteisia (tosin toinen naaraista tuli poikasten jälkeen
aggressiiviseksi) ja suhtkoht hyviä käsiteltäviäkin, eivät nyt
niin aivan helppo käsitellä kuin tavikset, mutta viihtyvät kuitenkin sylissä
kiipeillen.
Okat ovat suloisen näköisiä mulkosimmuja, niiden
katse on valloittava! Turkki tuntuu "piikikkäältä", mutta ei se kyllä pistele.
Miinuksena voisin kuitenkin mainita ehkä sen, että oksat
lihoavat aika helposti. Ruokavalion kanssa tulee olla hieman tiukempi.
Seeprahiiriä mulla ei koskaan ennen ole ollut.
Nyt sitten hankin niitä kaksi naarasta, ja ovat kyllä ihania raitapaitoja!
Hyvin kilttejä ja suloisen näköisiä otuksia. Aika fiksuiltakin vaikuttavat.
Seeprat touhuilevat myös mielellään
päivisin ja niiden touhuja on kiva seurailla. Seepranaaraani olivat eri poikueista
mutta silti ne oli hyvin helppo totuttaa toisiinsa. :)
Miinuksena pidän seeprojen villiyttä. Seeprat ovat oikeastaan aika uusia
lemmikkejä, eli eivät ole vielä niin kesyjä kuin muut. Monet sanovat että seeprat
ovat enemmänkin katseltavia kuin kosketeltavia, mutta on myös sanottu, että
sinikkäällä kesyttämisellä seeprasta voi saada oikeain ”syliseepran”.
Kärsivällisyyttä siis vain peliin ja saat mukavia raitaystäviä!
Natalhiiristä minulla ei valitettavasti ole minkään näköistä kokemusta. Olen kyllä
niitä nähnyt, mutta ei ole tullut hankittua.
Jos kiinostuksesi heräsi jotain hiirilajia/lajeja kohtaan, saat paljon lisätietoa
hiiristä Suomen näyttely- ja lemmikkihiiret ry:ltä! Lisäksi sivuilta löydät
hyviä asiantuntevia hiirikasvattajia.
Heidän kotisivut löydät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/haisulit/
Jos taas haluat nähdä kuvia minun hiiristäni mene http://www.hamsula.urli.net
ja ota kohta muut lemmikit. Hyvä hiiriaiheinen keskustelupalsta
taas löytyy osoitteesta http://hiirifoorumi.se8.org jos esim päätäsi
vaivaa jokin kiperä kysymys, kannattaa kysyä tuolta, koska palstoilla liikkuu
paljon hiiriharrastajia- ja kasvattajia.
Toivottavasti kirjoitukseni herätti edes yhden
ihmisen mielenkiinnon hiiriä kohtaan. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa
hiiristä jotain mukavaa sanottavaa, kun niitä on niin paljon mollattu.
Ei edes viitsitä ottaa selvää millaisista otuksista on kyse ja niin syntyy
ennakkoluuloja.. No, sanokoot kuka mitä tahansa, minä pidän hiirien
puolta. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla ei ole nyt hiirtä, mutta on ollut. Se oli siis aivan tavallinen kotihiiri, joka pyydystettiin jonkun naapurimme keittiöstä. Minä halusin sen itselleni, kun aikoivat sen hävittää. Aloin ruokkia sitä, päästin sen vapaaksi huoneeseeni (vanha talo, paljon piilorakoja komeroissa) mutta se kesyyntyi, ja tuli aina syömään kun huutelin sitä. Tai se varmaan kuuli kun kävelin vintin portaita... Se leimaantui minuun niin, että kiipesi yöpöydällä olevan lampun johtoa sänkyyn, ja nukkui aina siellä kanssani jossain peitonmutkassa. Siitä sitten koitui myös sen kuolema, kun eräänä yönä se oli jäänyt niin tiukkaan lakanamutkaan, että kun olin kääntynyt, se ei päässyt pois vaan oli tukehtunut kuoliaaksi. Monia lemmikkejä olen sen jälkeen hellinyt, ja joutunut viemään lopetettavaksikin, mutta tällä hiirellä on aina ollut erityinen sija sydämessäni. Ehkä se johtuu juuri siitä, kun itse aiheutin sen kuoleman, vaikkakin tahtomattani. Katkerinta oli juuri se kun se luotti minuun niin, ja minä sen ikäänkuin petin...
Ääh, ei tästä pitänyt nyyhkytarina tulla, vaan piti vain sanomani, että minä ainakin tiedän miten ihania ja persoonallisia hiiret ovat!
se on vaan pakko sanoa, että ei kaikki voi tykätä hiiristä.. siis
jokaisen oma asia, ottaako hiiren vai ei.. onhan ne ihan sulosia.. mutta mä en vaan tykkää niiden hännästä.
eikä ne oo mun mieleeen.
mutta _mielipide_... on aina mielipide...