kuinka hauras minä kanssasi olin. Et koskaan ymmärtänyt kuinka isoja askelia vuoksesi otin. Et liioin ymmärtänyt kuinka paljon minulle metkitset, et sitä kuinka sinua tarvitsin. Et sinä tajunnut kuinka rikki menin. Miten voisitkaan ymmärtää kuinka sinua kaipaan?
Et koskaan ymmärtänyt
ex sähkysilmä
14283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinut jätettiin?
Ei varsinaisesti. Mut vaan unohdettiin.
Se olit sinä, joka jätit.
Sinä jätit ja mieshestä ei kuulu mitään?
Mies se vaan antaa etäisyyttä. 1€ vetoa ,että se vastaa
sun wazuppi messuus vielä tänään.
Sun pitää pitää "meteliä" itsestäsi ettei sinua unohdeta. Vai jätitkö itse tuon unohtajasi? Unohditko kuunnella häntä?
Ehkä se menikin niin, etten kyennyt osoittamaan kuinka paljon välitin. Ehken osannut ilmaista kuinka tarvitsin. Ehkä peloissani annoin olettaa hänen olevan yksi muiden joukossa. Ehkä en näyttänyt kuinka loppu satutti. Sanoa en sitä ääneen pystynyt. Uskoin tekojen osoittavan enemmän kuin sanojen.
Ja joku hävis nyt egen, hän unohti kai vastata viestiinikin. Sain kai liikaakin tilaa, muutuin mitättömäksi.
Ja silti molemmat kaipaavat.
pellellä on varmaan hyvä noin kun tota koko ajan teet. missä sun järki on miks sä teet ittestäs tommosen naurettavan pellen ?
kun juttelis sille itelleen, ehkä sillon ois parempi mieli molemmilla. mun ajatus.
rikki täällä on muutkin ja ymmärrän voisin oikeesti vannoa että jos joku jostain tietää niin pois se minusta. tää on ihan oikeesti rankempaa kuin hidas kuolema ristillä. tunne kun ois ikävä muita mut ei saa mennä lähelle tai ei uskalla. tunne kun ei ole rakkautta vaikka kaipaa. ei tää oleelämää. jalat laahaa asfaltilla sääret paukkuu ja lumpiot narisee tampannut vaan lenkkiä ympyrää. kunpa edes 5sekuntia voisi olla lintu lentäisin pois täältä. hulluja täynnä koko lähiö... hyvillä ominaisuuksilla iloisia surullisia hajonneita tuttavuuksia kiltillä sydämmellä varustettuna.
Olipa tarkkasilmäinen havainto erään ihmisen elämästä:). No linnuksi tämä henkilö tuskin enää haluaa. Se on selvä se. Pitää kai hankkia hänelle jalkapunnukset, jotta pysyy maassa jalat.
Ei toinen ole vastuussa sinun tunteistasi. Itse olet luonut ne tunteesi. Väärin heittää ne toisen kannettavaksi. Rakkautta ei saa syyllistämällä, kiristämällä. Rakkaus ei ole tarvitsemista. Se on antamista, molemmin puolin.
Olet oikeassa. Ihmiset tekevät virheitä, joilla saavat ihmisensä kaikkoamaan. Mutta kyllä kai rakkaansa tarvitseminen on ihan inhimillistä. Ei tarvitsevuutta vaatimismielessä.
Kunhan kommentoin väliin.
Ei kai tuo mitään, lohdutan, mä nyt ymmärrä yhtään mitään.