Oksentamisen/pahan olon pelko!

Olen kärsinyt tuosta fobiasta vuosikausia! Joskus se on pitänyt minut poissa yleisiltä paikoiltakin, mutta nyt olen ottanut sellaisen asenteen että jos oksennan niin sitten oksennan, so what? Se EI olisi kamalinta mitä tässä maailmassa voi tapahtua!!!
Pelkään sekä oksentamista että oksentamista yleisillä paikoilla ja jos minulla on mukanani joku laukku, siellä on aina tyhjä muovipussi eli "ykäpussi". Kuulostaa aika pipiltä, mutta se rauhoittaa ainakin minua.

Mahdollisesti kärsin. En ole oksentanut noin 10 vuoteen.

Huonovointisenakin taistelen ja taistelen ettei vain tarvitse oksentaa.

Uskon että tämä sai alkunsa kun tuossa vielä 10v takaperin yrittelin käytellä alkoholia kuten muutkin ikäiseni (eli noin 20 vuotiaana), mutta usein krapula-oksennus jatkui ja jatkui ja jatkui.. Kunnes tuli vihreää limaa. Sitten jatkui ja jatkui kunnes seassa alkoi näkyä verta.

Muutama kerta tuollaista ja sen jälkeen en ole oksentanut.

Joten, kyllä - on mahdollista että pelkään oksentamista.

Myös välillä paniikkioireisiini liittyy äkillinen pelko että esimerkiksi bussissa tulisin matkapahoinvoivaksi ja oksentaisin. Tai luentosalissa tai missä vain.

Sain kammon viimeisimmästä vatsataudista n.6 vuotta sitten kun taistelin viimeiseen asti oksentamista vastaan - mikä oli tietysti typerää koska oksentaminen olisi varmasti helpottanut huonoa oloa.

Sen jälkeen aloin saada koulussa ja muualla julkisissa sisätiloissa paniikkimaisia kohtauksia joissa pelkäsin oksentavani, huimasi, hikoilutti ja sydän hakkasi, mutta onnistuin yleensä vakuuttamaan itselleni että en oikeasti oksentaisi - yleensä jos lähettyvillä oli jotain lukemista (koulutunnilla, hammaslääkärin odotusaulassa) takerruin siihen ajatukseen että jos olisin oikeasti kipeä, en mitenkään pystyisi huonolta ololtani keskittymään jonkin lehden tai kirjan tekstin lukemiseen ja selvisinkin sitten aika usein niistä "kohtauksista" ilman että jouduin lähtemään ulos.

Tuota kesti vähän yli vuoden yläasteella kunnes menin juttelemaan psykologille joka käski kirjata ylös kaikki yksityiskohdat niistä tilanteista joissa pelkäsin oksentavani. En tiedä mitä tapahtui mutta se loppui kuin seinään kun aloin oikein tarkkailla itseäni ja ympäristöäni ja odottaa huonon olon saapumista.

Sen jälkeen olen onneksi saanut olla rauhassa noilta kohtauksilta mutta ei varsinainen oksennuskammoni mihinkään ole kadonnut. Välttelen ihmisiä joiden kuvittelen näyttävän jotenkin huonovointisilta ja mahdollisesti vanhentuneen/pilaantuneen ruuan suhteen olen erittäin varuillani. Joskus jos herään yöllä siihen että joku menee vessaan, saatan puoliunessa ajatella että se menee sinne oksentamaan ja että minullakin on varmasti tartuta ja alan panikoida.

Rasittavaa ja rajoittavaa tämä kyllä on. Olen epäillyt että vaikutusta saattaisi olla sillä asialla, että en ole elämäni aikana kovin montaa kertaa ollut niin kipeä että oksentaisin. Muistelen lukeneeni jostain että keskimäärin aikuinen ihminen sairastaa yhden vatsataudin vuodessa ja toisaalta monet oksennuskammoiset sanovat että viime kerrasta, johon niitä ikäviä muistoja liittyy, on pitkä aika. Ehkä se on meille niin kummallista ja harvinaista että teemme siitä sitten paljon pahemman jutun kuin se oikeasti on?