Voiko ahdistus aiheuttaa kaiken tämän?

Ahdistus aiheuttaa monenlaisia fyysisiä oireita, mutta anemiaan kuuluu myös osa noista kuvailemistasi jutuista joten onhan sulla se hoidossa?

Ei ole kun en pysty menemään lääkäriin ja maha ei kestä rautatabletteja :/

Ahdistuksellakin on tapahtuma aikansa ja paikkansa. Usein sen juuret ovat voivat olla syvällä piilotajunnan kerrostumissa vauvaiästä lähtien.
Myös teini- tai aikuisiän niin traumaattisista tapahtumista johtuvina, ettei niistä ole päästy millään yli.
Taitaville terapeuteille on pitkät jonot. Hoitotyö on aikavaa, eikä välttämättä saada asiakas/potilasta oireettomaksi monien vuosienkaan terapiahoidolla.

Tiedän ahdistukseni johtuvan traumoista. Meneekö se koskaan ohi? Kidunko vielä montakymmentä vuotta huonokuntoisena yksin pimeässä? :'( Miten voin olla masentumatta tai vaipumatta itsesääliin? (Onko taitavia terapeutteja olemassakaan?) Miksei eutanasiaa sallita tälläisissä tilanteissa?

Ala ainakin syömään kaikkia ruokia, jotka sisältävät paljon rautaa. Mun mielestä nykyään on vatsaystävällisempiäkin rautavalmisteita, kuten Elivo rauta. Se on enemmän kylläkin ravintolisä, mutta kyllä sekin on tyhjää parempi jos sulla oikeasti raudan puutos on. Monet on sanonut ettei sillä mene maha sekaisin.

Muita vinkkejä mitä tulee mieleen:

- laita kofeiini kokonaan pois tai vähemmän ainakin minimiin
- alkoholinkäyttö ja ahdistuneisuus ei ole hyvä yhdistelmä (varsinkaan seuraavana päivänä)
- ravintolisistä d-vitamiini, omega 3 ja magnesium (sitraattimuotoinen) saattavat olla avuksi
- kamomillatee saattaa rauhoittaa ja lievittää ahdistusta
- tyhjennä ja rauhoita mielesi päivittäin; ulkoile, meditoi, kuuntele ja keskity lempimusiikkiisi

ennen kaikkea, puhu ahdistuksestasi ja sen syistä jonkun luotettavan ihmisen kanssa! Tai voit vaikka tännekin kirjoittaa. Yleensä asioiden jakaminen helpottaa.

Ihan varmasti voit toipua ahdistuneisuudesta eikä sun tarvitse siitä koko elämääsi kärsiä. Tsemppiä sulle :)

En pysty mahani takia juomaan kahvia. Alkoholia juon sillointällöin kun ahdistus käy sietämättömäksi. Syön joka päivä kaikenmaailman lisäravinteita ja toivon niiden auttavan joskus. Kamomillatee ei auttanu tarpeeksi, yritin silti itsemurhaa. En pysty ulkoilla tai puhua yhtään kenellekään edes puhelimessa, ahdistuksen takia. En pysty myöskään kuunnella musiikkia, koska pelkään häiritseväni naapureita.

Mä en nyt itsekään tiedä, että onko mulla masennus vai ahdistus. Töissä menee hyvin, mutta kotona ei. Tunnen, että vaadin itseltäni liikoja tai yritän olla "joku muu" eli en enää ole se rento ja hyväntuulinen oma itseni. Vain kotityöt saavat minun unohtamaan kaiken "pahan". Olen alkanut ahdistua jopa busseissa istumisesta matkalla töihin / kotiin ja kauppaan meneminenkin ahdistaa nykyään (pelkään siis, mitä ihmiset ajattelevat minusta!). Lisäksi ahdistus alkaa aamuna pahoinvointina (täytyy siis oksentaa!) ja tuntuu ettei ruokakaan maistu. Jatkuvasti on pala kurkussa ja välillä tuntuu ettei henki kulje. Kahvia juon kupin päivässä, jos sitäkään. En tiedä, että mihin mun kaikki elämäniloni on oikein kadonnut. Olen menossa naimisiin ensi vuonna, mutta en enää tiedä, tuntuuko sekään oikealta ratkaisulta. En enää oikein osaa rentoutuakaan, vaikka laulan kuorossa ja rakastan musiikkia. Mitä minun pitäisi oikein tehdä?

Mun kova ahdistus/paniikki alkoi käsittääkseni juuri siitä kun odotukset töissä ja kotona olivat kovemmat mihin itse ajattelin pystyväni. Työtaakkaani kevennettin ja kotona puhuttiin asioita selväksi.

Venlafax Opamoxin avulla pääsin pahimman yli ja nyt kahden vuoden jälkeen alan oleen melko hyvässä kunnossa. Ilman lääkkeitä olen ollut kolme viikkoa. Liikuntaa ja muita mukavia harrastuksia lisäsin runsaasti. Eli samoja alkuoireita oli mullakin. On koetettava rennompaan elämätapaa turhia murehtimatta ja löydettävä asioita joista nauttii. Joogan hengitysharjoitus ja venytykset ja avantouinti olivat myös tärkeitä juttuja paranemisessa.

Pelkään pahoin että kyllä me kärsimme pimeydessä tästä ahdistuksesta niin kauan kunnes me kuolemme. Kaikki toivo on jo menetetty aikaa sitten ainakin minun kohdalla.

Ihan samoja ajatuksia oli mullakin pari vuotta sitten, mutta ei ole enää. Elämässä on kuitenkin paljon hyviä ja mukavia asioita, joita kannattaa kokeilla ja joista nauttia. Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Pohjalta ei ole kuin yksi suunta - ylöspäin.

Oletko käynyt kilpirauhaskokeissa ? Suosittelisin tekemään TSH ja TSH4 testit hetimmiten. Kaikki oireesi viittaisivat kilpparin vajaatoimintaan. Itselläni oli samoja vaivoja kunnes sain diagnoosin viime viikolla ja elämä alkaa kirkastua. Tsemppiä.

, flunssainen olo ja rytmihäiriöt vihjaisevat siihen, että olet saattanut altistua jo pitemmän aikaa huonolle sisäilmalle.

Asut luultavasti koneellisesti tuulettuvassa asunnossa, jossa on saastunut ilma. Ikkunoita ei tietenkään pidetä koskaan auki, jolloin kärsit happivajeesta.

Välttämättä ei traumat ole syynä, mutta jos elimistö ja hengitysmekanismi on sairastunut, ei ole voimia kantaa traumoja vaan nääntyy.