Moi. Olen kirjoitellut suomi24 -palstoille montakin keskustelun alkua ja tässä päätin tiivistää aika selkeästi koko homman:D
Olen siis 14v (-00) poika vl perheestä. Mulla on 7 sisarusta ja itse olen keskimmäinen. Olen hyvin pitkälti ihastunut samanikäiseen tyttöön. Olemme keskustelleet jo vuoden kaikesta maan ja taivaan väliltä. Itse en tunne itseäni lestaksi mutta en ole kertonut tätä perheelleni(oletan että 14v on liian aikaista päättää uskonnostaan itse:/)
Tyttö tietää suuresta perhekoostani mutta en ole maininnut uskonnostani mitään. Mul on hemmetin suuret tunteet pelissä tähän tyttöön niin luonteeltaan kuin kauneudeltaankin. Ja se ääni:3. Oletan hyvin pitkälle että hänellä on samat kuviot ja suostuisi seurustelemaan hyvin todennäköisesti munkaa.
Ongelmaksi muodostuu että mitä perhe ajattelee tästä. Olen kuitenkin vasta 14 niin saanko seurustella lestana, varsinkaan epälestan kanssa:\. Lisäksi tyttö asuu kuitenkin monensadan kilometrin pääs joten mitähän siitäkin tulee.. Sitten voisin kuvitella voivani seurustella tämän kanssa kun muutan omaan kämppään. Mutta jaksaako tyttö odottaa kun siihen on kuitenkin vuosia? Entä jos tämä on varattu jo silloin koska ei saa multakaan mitään irti?:[ pelottava ajatus.
Voisin toki piiloitella suhdetta perheeltäni mut onko se sitten niin kiva? Mitä tästä kaukosuhteesta oikein tulisi? Kun en voi edes kutsua häntä meille koskaan kylään ja ei vanhempani kyllä päästä minua hänellekkään? Emme siis varmaan näkisi koskaan.. Ehkä silloin kun saan oman auton niin voisin kävästäkkin siellä. Mutta siihenkin on vielä 3,5vuotta. Varmaan liian vaikea elää suhteessa kun emme näe neljään vuoteen toisiamme. Emme ole koskaan nähneet irl toisiamme:/ juu tuli kyl tekstii..:D toivottavasti tyttö ei käy suomi24 sivuja selailemasxD(jooehkäeixd)(ja ei, en ole trolli!-.-). Vakavasti ottaen, vinkkei?:)
Olen siis 14v (-00) poika vl perheestä. Mulla on 7 sisarusta ja itse olen keskimmäinen. Olen hyvin pitkälti ihastunut samanikäiseen tyttöön. Olemme keskustelleet jo vuoden kaikesta maan ja taivaan väliltä. Itse en tunne itseäni lestaksi mutta en ole kertonut tätä perheelleni(oletan että 14v on liian aikaista päättää uskonnostaan itse:/)
Tyttö tietää suuresta perhekoostani mutta en ole maininnut uskonnostani mitään. Mul on hemmetin suuret tunteet pelissä tähän tyttöön niin luonteeltaan kuin kauneudeltaankin. Ja se ääni:3. Oletan hyvin pitkälle että hänellä on samat kuviot ja suostuisi seurustelemaan hyvin todennäköisesti munkaa.
Ongelmaksi muodostuu että mitä perhe ajattelee tästä. Olen kuitenkin vasta 14 niin saanko seurustella lestana, varsinkaan epälestan kanssa:\. Lisäksi tyttö asuu kuitenkin monensadan kilometrin pääs joten mitähän siitäkin tulee.. Sitten voisin kuvitella voivani seurustella tämän kanssa kun muutan omaan kämppään. Mutta jaksaako tyttö odottaa kun siihen on kuitenkin vuosia? Entä jos tämä on varattu jo silloin koska ei saa multakaan mitään irti?:[ pelottava ajatus.
Voisin toki piiloitella suhdetta perheeltäni mut onko se sitten niin kiva? Mitä tästä kaukosuhteesta oikein tulisi? Kun en voi edes kutsua häntä meille koskaan kylään ja ei vanhempani kyllä päästä minua hänellekkään? Emme siis varmaan näkisi koskaan.. Ehkä silloin kun saan oman auton niin voisin kävästäkkin siellä. Mutta siihenkin on vielä 3,5vuotta. Varmaan liian vaikea elää suhteessa kun emme näe neljään vuoteen toisiamme. Emme ole koskaan nähneet irl toisiamme:/ juu tuli kyl tekstii..:D toivottavasti tyttö ei käy suomi24 sivuja selailemasxD(jooehkäeixd)(ja ei, en ole trolli!-.-). Vakavasti ottaen, vinkkei?:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhempasi varmasti sanovat että hyväksyvät tunteesi ja suhteen mutta selkäsi takan lähettävät palkkamurhaajan murhaamaan tytön, ihan varanvuoksi. Et ole ehtinyt edes lähettää tytölle viestiä alaks olee kun jo makaa puukotettuna lattialla. Jumalan nimeen toki. Tyttöhän voi olla vaikka kuinka Jumalasta vähän välittävä eikä noudattaisi lahkontahtoon alistumissääntöjä eikä toki ulkopuolisilla ole ihmisarvoa.
t. ääriuskovaisen ihmishirviön nuorena murhaama Laura Palmeroinen joka ei saanut tavata sitä jota kaipasi. Jumalan nimeen elävältä kidutettu. Vaeltaa ja syö norsua pala palalta.
XDjuuhei. Perheenikään ei ole mikään sokaistunut Jumalasta.. Isäni sisaruksista pari on naimisissa epäuskovaisen kanssa, kaksi enoani on, omat sisarukseni eivät ole edes seurustelleet koskaan(vanhin 21v ja siitä alaspäin joka vuosi) ei oikeesti kellää ois järkrvii neuvoi. Harkitsen todella seurustelua tämän kanssa:) kiitos
Hei taas :) ei oo tarkoitus vainota tai mitää, pakko vaan taas ottaa kantaa sun tilanteeseen, kun uudestaan kirjoitit, kommentoin jo jotain aiempaa viestiketjuas ja mietin jostain jotenki jo silloin et ootko joku vanhoillinen tms. :) oon meinaan ite myös lestadiolainen, en tosin vl, mut ymmärrän sun tilanteen jotenki niin hyvin, kun oon itse ollu samassa tilanteessa!
Ala-asteella ihastuin aivan korviani myöten yhteen vuotta vanhempaan tyyppiin, siis se oli oikeesti mun ensirakkaus, semmosta että jalat meni alta ja ei meinannut pystyy hengittää kun sitä näki jne. Ei siis ollut lesti, vaan olin silti niin rakastunut kuin nuori tyttö vaan voi olla. Vuosia olin salaa ja vähemmän salaa ihastunut, lähetin rakkauskirjeitä ym. Kuten siihen aikaan oli tapana ;) taisin piinata sitä oikeesti ihan säälittää, mut lopulta se kannatti, ja tuo jätkä kiinnostui musta. En voinu uskoo silmiäni kun sain siltä viestiä yks kesä kun koulu oli loppu! No alettiin kiihkeään tahtiin vaihtaa viestejä aluks, sit nähtiin ja lopulta ihan seurusteltiin mut oltiin niin mahdottoman nuoria ja molemmat vähä ujoja vaikkakin hullun rakastuneita.. puhuttiin naimisiin menosta ja kaikkea eli vakavasti oltiin yhdessä ;) niin vakavasti kuin 12-13 vuotiaana voi olla :)
no mun vanhemmat ei tietty hirveesti tykänny, pelkäsi tietty et joudun sänkyyn tai jotain ja olin niin nuori. Kävin koko lapsuuteni seuroissa mut vasta sillon seurusteluaikaan tuli usko omakohtaiseks ja aloin ymmärtää mistä on kyse. Lopulta oikeastaan sen takia, et mun alkoi uskoni takia olla hankala olla tän poikaystäväni kans, halusin erota, vaik en olis halunnut. Se oli niin kaksipiippune juttu, rakastin sitä enemmän kuin mitään, mut kun usko tuli tärkeäksi en voinut sotia sitä vastaan.. Ero oli kamala molemmille, satutin tätä rakkainta ihmistä, ja jouduin nähdä häntä edelleen lähes joka päivä.. kadun edelleen sitä miten hoidin asiat, olisin voinut toimia paljon paremmin.. no nykyään välit on selvitetty eikä siitä mitään traumaa jäänyt kummallekaan, vaikka edelleen välillä näen tästä ihmisestä unta, se oli mun ensirakkaus jota ei voi koskaan unohtaa.. no tää siis kokemus ei-lestin kans seurustelusta.
Sit siitä Kaukosuhteesta. 13-17v. Seurusteltiin yhen 3v. Vanhemman tyypin kans joka asui satojen kilometrien päässä toisella puolella Suomea. Tämä oli siis myös lestadiolainen, ja lähinnä sen takia meidän seurustelu onnistui kun nähtiin aina muutaman viikon välein, oli samat lähtökohdat ja 'kulttuuri' ja kaikkee. Ja tietty hänellä oli ajokortti puolet seurusteluajasta.. no tää oli sellanen tapaus, et minä en pojan vanhempien mielestä ollut tarpeeksi hyvä hänelle, kun taas mun vanhemmat oli huolissaan kun olin niin nuori ja seurustelin niin vakavasti ja meinasin unohtaa elää nuoruuteni.. Lisäksi toiset huomasi jotain mitä minä en sokeana rakkaudesta huomannut tai halunnut huomata: tuntui että en kelvannut pojallekaan omana itsenäni vaan hän halusi muuttaa minua mieleisekseen.. oli myös erittäin mustasukkainen ja muuta, joten lopulta kun silmäni avautuivat, laitoin tämänkin suhteen poikki.. se oli yksi elämäni parhaita päätöksiä! Sääli vain että olin suuren osan parasta nuoruutta elänyt haikailemalla miehen perään toisella puolella Suomea ja samalla unohdin osittain elää. Tämä oli myös suuri rakkaus ja pelissä oli suuret tunteet, olo oli tosi tyhjä kun juttu loppui, mut jälkeen päin ajateltuna se oli parasta. Nykyään olemme molemmat tahollaan naimisissa. Mut sitä vaan et teidän iässä Kaukosuhde on tosi haastava, paitsi jos pidätte seurustelun kuten tähän asti ystävyytenne, netissä ja puhelimen välityksellä? Mut toisaalta kun tunteet syvenee niin ei silloin halua enää elää virtuaalimaailmassa vaan täyttä todellisuutta oikeasti toisen kanssa.. sun tilanne on aika haastava, mut kannustan silti et kerro edes tunteistas tytölle! Suuria tunteita on turha pitää piilossa, kun todellisuudessa on suuri todennäköisyys että tyttö vastaa tunteisiisi! Parasta olis, että voisitte yhdessä pohtia näitä asioita, mitä olet täällä kysellyt! Puhumalla asiat selviää :) eikä sun tietty tarvii uskostas katsoa mitään vielä jos et halua, vaikka tuskin tyttö sitä säikähtää.
Jos siis olen ymmärtänyt oikein, et oot tavannut tytön netissä? Niin voihan seurustelun pitää myös netissä jonkun aikaa varsinkin, sehän on kutkuttavan jännää, kumminkin saisitte koko ajan yhteydessä ja nykyään on kaikki videopuhelut ja muut :) mut edelleen parasta olis jos pystyisit puhuu tytölle tästä! Siitä ne asiat selviää, kuin jos liikaa itsekseen pohtii mitä tästä tulee ja tuleeko mitään, sit asiat huomaakin olevan paljon yksinkertaisemmin kuin osasi ajatellakaan, kun vaan puhuu tunteistaan :)
Jep kyllä, tapasimme netissä:D tsoin tunnen tämän tytön mielestäni erittäin hyvin. En osaa kuvitella et jos emme olisikaan törmänneet toisiimme (ei se varmaan silloin tuntuisi niin ikävältä kun en tietäisi mitään tästä tytöstä). Jotenkinhän on aina ymmärtänyt mua ja muut yleensä vain sanoo oudoksi tjms.:D Mistähän sait siis päähäsi et oon lesta?:D ja neuvoi saat aina antaa ja oot auttanu mua tosi paljon jo!:3
Jostai rivien välistä ;) oon tosielämässä ainaki varsin hyvä lukemaan ihmisiä :)
:D lahjkas olet