Moi!
Onko täällä muita joilla keskustelun aiheita ei vaan tule mieleen? Mulla aina perus kuulumisten vaihtelun jälkeen tyssää ja alkaa ahdistaa. Tiiän että just tosta ahdistuksesta johtuen ei pääse sitä smal talkiakaan sitten syntymään. Varmasti vaikuttaa sekin että on ollu aika nurinkurinen lapsuus, ei oo paljoa ollut kavereita enkä oo ikinä ollut isommissa kaveri piireissä, missä ois tuota small talkia/ rupattelua pahemmin harrastettu ja aika pahoja traumoja ja suoriutumispaineitakin on.
Onko kokemuksia, miten esim. toi magnesium ja omega 3 vaikuttaa? Miten ton ajatusten harhailun saisi loppumaan? Aina kun on sosiaalinen tilanne päällä, hakkaa tyhjää ja keksin tyyliin muutaman tunnin jälkeen vasta ideoita, mitä ois voinu sanoa. Mulla myös diagnosoitu tarkkaavaisuus ongelmia mutten aina viitsi niitä lääkkeitä ottaa kun on myös univaikeutta, johon lääkitys...en haluisi elää pelkkien lääkkeiden voimalla.
Onko täällä muita joilla keskustelun aiheita ei vaan tule mieleen? Mulla aina perus kuulumisten vaihtelun jälkeen tyssää ja alkaa ahdistaa. Tiiän että just tosta ahdistuksesta johtuen ei pääse sitä smal talkiakaan sitten syntymään. Varmasti vaikuttaa sekin että on ollu aika nurinkurinen lapsuus, ei oo paljoa ollut kavereita enkä oo ikinä ollut isommissa kaveri piireissä, missä ois tuota small talkia/ rupattelua pahemmin harrastettu ja aika pahoja traumoja ja suoriutumispaineitakin on.
Onko kokemuksia, miten esim. toi magnesium ja omega 3 vaikuttaa? Miten ton ajatusten harhailun saisi loppumaan? Aina kun on sosiaalinen tilanne päällä, hakkaa tyhjää ja keksin tyyliin muutaman tunnin jälkeen vasta ideoita, mitä ois voinu sanoa. Mulla myös diagnosoitu tarkkaavaisuus ongelmia mutten aina viitsi niitä lääkkeitä ottaa kun on myös univaikeutta, johon lääkitys...en haluisi elää pelkkien lääkkeiden voimalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itsekin miettinyt tätä paljon että miksi en keksi puhuttavaa, joka paikassa kysytään ja ihmetellään miksi olen niin hiljainen ja voi vaan miettiä kuinka moni sitä miettii mutta ei asiasta vain mainitse ääneen.
Vaikea sanoa oliko edes lapsena/nuorempana puheliaampi kuin nykyään, voi olla että ei. Introvertti olen kyllä selvästi luonteeltani. ja ne jotkut kiusaaamiset lapsuudessa ei varmaankaan parantaneet asiaa.
Vähän aika sitten oikeastaan kävi se asia mitä olin entuudestaan jo eniten pelännyt eli saan vihdoin ensimmäisen tyttöystävän ja lopulta saan pakit ja luulen että suurin syy siihen oli tuo hiljaisuus, ei vaan tullut enää sen perustutustumisen jälkeen enää keskustelunaiheita mieleen ja muutamat vähän vaivaannuttavat hiljaisuudet siitä syntyi..
Nyt luonnollisesti huolestuttaa että käykö seuraavan mahd tyttöystävän kanssa samoin eli alku menee ok mutta kun tutustuu paremmin niin hän huomaa että ei tuollaisen hiljaisen no-lifen kanssa voi olla.
Ja pahin juttuhan tässä on se että en ole hiljainen koska pelkäisin puhua vaan en keksi aiheita, aina ihmetellyt sosiaalisesti taitavia ihmisiä että miten hän keksi aloittaa juuri tuosta ja tuosta aiheesta ja miten keksi niin paljon kerrottavaa asiasta..
En usko että tämä on sellainen asia joka parantuisi ravintoaineilla/lääkkeillä, ehkä jotkut huumeen kaltaiset aineet saisi rentoutumaan enemmän..
Itsellä sama vaiva. En varmaan tuu koskaa saamaa mitää tyttöystävää ku oon nii hiljanen ja meen lukkoon sos tilanteissa. Vaikka muuten suht komea ja urheilullinen oonki.