mikä olisi sopiva ammatti ihmiselle joka kärsii varmasti päättymättömästä jännittämisestä__>>rajoittaa todella elämää))
sellainen ammattiinopiskelu paikka
missä ei tarttis esiintyä YHTÄÄN enemp. kun ehkä esitellä ihtensä. onko olemassa jotain mukautettuja tai jotain henk.koht opintosuunnitelmia.jos on ko. ongelma. kun on niitä mukautettuja juttuja niillekkin esim. jos kielet ei suju tms.. niin olisiko tällaiseen. alan jo menettää toivoni kun ei opiskelusta tule mitään kun kaikki on yhtä paniikkia. mulla on kyllä lääkkeeet. jos joku tietää tai on kokemusta niin olisi kiva kuulla. älkää kiltit kommentoiko että "harjottelet vaan" "siihe tottuu yms...
sellainen ammattiinopiskelu paikka
missä ei tarttis esiintyä YHTÄÄN enemp. kun ehkä esitellä ihtensä. onko olemassa jotain mukautettuja tai jotain henk.koht opintosuunnitelmia.jos on ko. ongelma. kun on niitä mukautettuja juttuja niillekkin esim. jos kielet ei suju tms.. niin olisiko tällaiseen. alan jo menettää toivoni kun ei opiskelusta tule mitään kun kaikki on yhtä paniikkia. mulla on kyllä lääkkeeet. jos joku tietää tai on kokemusta niin olisi kiva kuulla. älkää kiltit kommentoiko että "harjottelet vaan" "siihe tottuu yms...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse opiskelin jokin aikaa sitten. Kerran koulussa opettaja otti puheeksi juuri sellaisen tapauksen eräästä oppilaasta, jolle kaikki esiintyminen oli ihan hirveetä.
Ei voi ketään pakottaa sellaisiin esiintymistilanteisiin, jos ei yksinkertaisesti pysty siihen. Opettajan kanssa voi keskustella ihan kahden kesken, joten se ymmärtää tilanteen huomattavasti paremmin jatkossa. Luulen, että ei kenellekään ole helppoa pitää esitelmiä tai vastaavia. Esiintyminen vaatii harjoittelua, jotta voi jännitystilanteen voittaa. Pieni jännityshän on ihan paikallaan, esityksestä tulee parempi. Sinun pitää vaan uskoa itseesi, että sinä pystyt ihan varmasti jos muutkin. Itsetuntoa pitää yrittää nostaa kaikella mahdollisella tavalla. Ei muuta kuin tsemppiä kaikkiin tuleviin koitoksiin!!
olisikin noin helppoa mutta mun jännitys nyt ei ole sitä "kaikkihan jännitää" osastoa vaan ku mulla on paniikkihäiriö....ja parantuminen on varmasti matkan päässä...tässä olis nyt 3 vuotta koulua jäljellä en tiä ehinkö normalisoitua se aikana....
Itse olen kärsinyt paniikkioireista n.vuoden verran.Ja olen ollut vuoden töissä päiväkodissa.Jännitän töissä joka päivä.Ja kaupassa ja missä vaan.Nyt olen aloittanut perhepäivähoitajana.Ja suosittelen sitä lämpimästi.Eipä ole kukaan kyyläämässä ja arvioimassa.Oloni on paljon parempi!Haleja!