All I wanted was you

Voiko todella olla näin kiintynyt ihmiseen jota ei edes tunne kunnolla. Tai kiintynyt vähintään mielikuvaan. Oon hoksannut, että sisimmässä en edes halua poikakaveria, vaan haluan sinut. Se, että saa yleensä olla suhteessa on pelkkä sivuseikka.
On vaan aika ikävää, että pikkuhiljaa pitäis antaa tämän sumun hälvetä ja myöntää, että tunteet ei oo molemmin puolisia (mikä houkutus olikaan kirjoittaa äskeiseen lauseeseen "ehkä") Luulin, että tunsit samoin mutta tosiasiahan on se, että et oo tullu kertaakaan näiden kahden vuoden aikana juttelemaan mulle, hymyilit mulle joskus nyt et enää.
En vaan haluais päästää irti ja mennä elämässä eteenpäin. Onko kellään tilastoja montako sydänsurua elämässä tarvii kokea?
23873
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Aika monta jos ei oo ite valmis tekemään koskaan mitään omien unelmiensa eteen.

Äänestä
  • miksi tehdä mitään, kun tietää jo valmiiksi että se tulee epäonnistumaan?

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    miksi tehdä mitään, kun tietää jo valmiiksi että se tulee epäonnistumaan?

    Koska ainut tapa epäonnistua ja pettää itsensä on yrittämättä jättäminen. Kadut sitä enempi kuin epäonnistumista.

    Äänestä

  • panttipusanen kirjoitti:

    Koska ainut tapa epäonnistua ja pettää itsensä on yrittämättä jättäminen. Kadut sitä enempi kuin epäonnistumista.

    Tunnen sen verran itseäni, että tiedän että katuisin molemmissa tilanteissa yhtä paljon. Ja edelleen turha yrittää, kun tietää mikä lopputulos on.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    miksi tehdä mitään, kun tietää jo valmiiksi että se tulee epäonnistumaan?

    miksi pitäsi epäonnistua kun voisi onnistu

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    miksi tehdä mitään, kun tietää jo valmiiksi että se tulee epäonnistumaan?

    ei voi teitä enne kun yrittä

    Äänestä

Kyl mä voin jutella sulle jos haluat?? Voitais nähdä vaikka heti..

Äänestä
  • Vielä jos se mies tarjoutuis samaan oikiassa elämässä

    Äänestä

Nähtiinkö tänään??

Äänestä
  • Kyllä vain.

    Äänestä

Voiku jännää.. Mäkin näin tänään sen vaalean ihanuuden parikin kertaa..

Äänestä
  • Ootko itse tummahiuksinen?

    Äänestä

No ehkä olen..

Äänestä
  • mikä vastaus tuo oli olevinaan. Ainakin se mies kenestä puhun on tummahiuksinen. Tosin aika laakea "tunniste". Millaisissa merkeissä näit sitä vaaleaa?

    Äänestä

Se pyöräili ja muutama tunti myöhemmin käveli

Äänestä
  • enpä itse oo ollu pyörällä liikkellä

    Äänestä

Olen itse samassa jamassa kuin ap, mutta oon itse mies ja kohteena blondi nainen. Ei vaan haluaisi tuhota kaveruutta tuomalla ilmi tunteita millään lailla.

Äänestä

Täälläkin samassa tilanteessa kuin aloittaja mutta olen mies ja kaipailen vaaleaa naista. Itsekin jotenkin kummastuttaa miten en tahdo hänestä tyttö/naisystävää vaan jotain enemmän tasapainoiseen parisuhteeseen. En osaa edes selittää..

Ei tosin nähty tänään.

Äänestä
  • Miten kaikki on yhtäkkiä blondia vailla

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Miten kaikki on yhtäkkiä blondia vailla

    Kaikki? Eikös se mene melkein fifty-fifty brunettien ja blondien suhde? Onhan toki punapäitäkin mutta edelleen melkein 33% tn osua johonkin väriin.

    Äänestä

  • yhä vaan kirjoitti:

    Kaikki? Eikös se mene melkein fifty-fifty brunettien ja blondien suhde? Onhan toki punapäitäkin mutta edelleen melkein 33% tn osua johonkin väriin.

    Nyt on varmaan sisällä lämmin tunne kun pääsit pätemään. Jos luet tämän viestiketjun kommentteja 100% jotka ilmoittivat kaivattunsa hiusvärin kaipaavat blondia.

    Äänestä

minulle on sama tilane. en teidän pääsen minä koska pääseyli tässä tuneet.muta minun tunteet on aitoa sen ihmisen kohta.toivon jos maholiisuus tavatta.

Äänestä

Ehkä sillä on murheita eikä jaksa hymyillä millekään mitä maa päällänsä kantaa. Ja jos näette usein tuollainen kiintyminen on o.k juttu

Äänestä

Kommentoi aloitusta


n>m kirjoitti:

Voiko todella olla näin kiintynyt ihmiseen jota ei edes tunne kunnolla. Tai kiintynyt vähintään mielikuvaan. Oon hoksannut, että sisimmässä en edes halua poikakaveria, vaan haluan sinut. Se, että saa yleensä olla suhteessa on pelkkä sivuseikka.
On vaan aika ikävää, että pikkuhiljaa pitäis antaa tämän sumun hälvetä ja myöntää, että tunteet ei oo molemmin puolisia (mikä houkutus olikaan kirjoittaa äskeiseen lauseeseen "ehkä") Luulin, että tunsit samoin mutta tosiasiahan on se, että et oo tullu kertaakaan näiden kahden vuoden aikana juttelemaan mulle, hymyilit mulle joskus nyt et enää.
En vaan haluais päästää irti ja mennä elämässä eteenpäin. Onko kellään tilastoja montako sydänsurua elämässä tarvii kokea?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu