Olen nyt tapaillut erästä henkilöä pari kuukautta ja se on ollut yhtä vuoristorataa. Erottukin ollaan jo kerran. Toinen on musta hirveen mustasukkainen ja tykkää musta todella paljon ja haluaisi varmasti enemmän.. tykkään kans toisesta hirveesti ja haluaisin jo sitoutua (oon jo 40v!), mutta se iso MUTTA:
En vaan vissiin oikein edes osaa seurustella (en oo varmaan koskaan osannu) ja heittäytyä suhteeseen täysillä. Etsin aina toisesta vikoja ja esteitä miksi en voisi seurustella juuri tämän henkilön kanssa. Ärsyynnyn pikkuasioista ja sanon tylysti jos jokin asia ei miellytä. Vaadin aina mielessäni toiselta liikaa ja petyn jos en saa mitä haluaisin. Pelkään vissiin sinkkuuteni päättymistä ja sabotoin aina alitajuisesti orastavat suhteeni. Miksi käyttäydyn näin typerästi? Onko tähän parannuskeinoa? Onko muilla samoja ongelmia sitoutumisessa tai suhteissa? En haluaisi olla enää sinkku mutta onko se vaan pinttynyt minuun niin lujasti etten osaa muuta?
En vaan vissiin oikein edes osaa seurustella (en oo varmaan koskaan osannu) ja heittäytyä suhteeseen täysillä. Etsin aina toisesta vikoja ja esteitä miksi en voisi seurustella juuri tämän henkilön kanssa. Ärsyynnyn pikkuasioista ja sanon tylysti jos jokin asia ei miellytä. Vaadin aina mielessäni toiselta liikaa ja petyn jos en saa mitä haluaisin. Pelkään vissiin sinkkuuteni päättymistä ja sabotoin aina alitajuisesti orastavat suhteeni. Miksi käyttäydyn näin typerästi? Onko tähän parannuskeinoa? Onko muilla samoja ongelmia sitoutumisessa tai suhteissa? En haluaisi olla enää sinkku mutta onko se vaan pinttynyt minuun niin lujasti etten osaa muuta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä kaikilla on omia torakoita päässä. Mutta sinulla saattoi olla semmonen sinun elämälle liian haitallinen. Kai se on joku torjunnan pelko pohjimmiltaan. Sinun on vaan voitettava tämä pelko. Joskus kannattaa ottaa riski.