Talo oli vanha mansardikattoinen, isolla tontilla ja siellä oli ulkopuolinen rakennus, työhuone kenties. Ryntäsin yläkerrasta talviaamuna, luultavasti aamutakissa jonkin herättämänä. Katselin läpi unisten silmien ja vanhojen ikkunaovien, näin hienon, hahtuvaisen lumimaiseman, ei vaan ikäänkuin jättimäisen huurteen tekemät 'kinokset' ja auringon joka siihen paistoi. Mietin missä on kamerani, mutta tajusin etten ehdi hakea sitä. Ja olinkin oikeassa, tuuli puhalsi, ja näky oli menetetty. Kiertelin ympäri taloa, kaikki paikat olivat rapistuneet. Kerran uljas talo oli parhaat päivänsä nähneet. Talossa oli kylmä, kylmää ja yksinäistä, olin yksin, pelästyin vanhoista ikkunoista vilahtavaa heijastustakin, heijastus omasta itsestäni. Kaipasin vanhaan kerrostaloasuntooni. Mietin miksi tänne muutin, mitä tapahtui? Katkerana heitin kädessäni olevan pullon(?) ja se osui ilmeisesti täytettyyn oravaan joka tipahti katosta pois. Koin sen kuvastavan uteliaisuuttani ja tiedonhaluani - nyt kuolleena makaamassa kylmän talon lattialla.
Heräsin kerrostaloasunnossani, oli hieman viileää, olin yksin ja yksinäinen. Tajuan, ettei ole ketään jolle kertoa tästä. Talo olen minä.
Itken itseni uneen.
Heräsin kerrostaloasunnossani, oli hieman viileää, olin yksin ja yksinäinen. Tajuan, ettei ole ketään jolle kertoa tästä. Talo olen minä.
Itken itseni uneen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.