masennus ja alkoholi..

oletkohan koskaan kuullut itsemurha-ajatuksista, jotka liittyy masennukseen..? masennukseen olenn aisesti liittyy itsetuhoisuus varsin monessa tapauksessa. ikävä kyllä.

silence87 kirjoitti:

oletkohan koskaan kuullut itsemurha-ajatuksista, jotka liittyy masennukseen..? masennukseen olenn aisesti liittyy itsetuhoisuus varsin monessa tapauksessa. ikävä kyllä.

Kuullut ja kokenut ja koen edelleen. Anteeksi jos viestini oli provosoiva, mutta tuollaiset ajatukset ovat lähinnä avunhuutoja, ei varsinaisen teon ajatuksia. Kun alkaa miettimään sitä tekotapaa jolla varmasti saa itsensä pois päiviltä ja on aikeissa sen toteutaa niin sitten vasta ollaan pitkällä, siinä vaiheessa tulee sitten mieleen, että mitä jos, mitä jos olisikin vielä jotain parempaa tulevaisuudessa ja niin edelleen sekä kipua ja vast. Jos masentunut vaan ajattelee,, et mitä helvettiä, ei täs oo mitään mieltä, vittu tapan itseni sillähän tästä pääsee, niin ei olla vielä lähelläkään itsemurhaa..

Hessu kirjoitti:

Kuullut ja kokenut ja koen edelleen. Anteeksi jos viestini oli provosoiva, mutta tuollaiset ajatukset ovat lähinnä avunhuutoja, ei varsinaisen teon ajatuksia. Kun alkaa miettimään sitä tekotapaa jolla varmasti saa itsensä pois päiviltä ja on aikeissa sen toteutaa niin sitten vasta ollaan pitkällä, siinä vaiheessa tulee sitten mieleen, että mitä jos, mitä jos olisikin vielä jotain parempaa tulevaisuudessa ja niin edelleen sekä kipua ja vast. Jos masentunut vaan ajattelee,, et mitä helvettiä, ei täs oo mitään mieltä, vittu tapan itseni sillähän tästä pääsee, niin ei olla vielä lähelläkään itsemurhaa..

Hessu, olen järkyttynyt kirjoituksestasi. Olet oikeassa siinä, että useassa tapauksessa itsemurhasta puhuminen tai sillä uhkailu on avunhuuto. Mutta sinä vähättelet sen avunhuuoon vaarallisuutta. Me emme pysty lukemaan toistemme ajatuksia, joten emme tiedä täsmälleen, mitä kukakin sanoillaan tarkoittaa. Siksi itsemurhasta tai omasta kuolemastaan puhuvaan pitää aina suhtautua sillä varauksella, että puhuja on konkreettisesti lopettamassa elämäänsä. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei itsemurhan partaalla olevan ajatus juokse samoin kuin jokseenkin hyvissä sielunvoimissa olevalla. Moralisointi, järkipuhe ja argumentointi on jokseenkin turhaa.

Luonnehtisin asiaa niin, että ihminen kuolee kun elämän tuska voittaa kuolemanpelon. Jos kuka lukijoista on eläissään konkreettisesti pelännyt kuolevansa hyvin pian, voi ehkä päästä jyvälle niistä tunnelmista, jollaisten keskellä itsemurhaa tekevä ehkä elää. Myönnän, etten tiedä tätä asiaa omakohtaisesti, mutta eläissäni olen muutaman kerran kohdannut ihmisen joka on ollut tappamassa itseään. Ainoa mitä heistä voi sanoa, on se että mitään vuoren varmaa osoitusta heidän itsemurha-aikeittensa lopullisuudesta tai vakavuudesta ei näkynyt.

teak kirjoitti:

Hessu, olen järkyttynyt kirjoituksestasi. Olet oikeassa siinä, että useassa tapauksessa itsemurhasta puhuminen tai sillä uhkailu on avunhuuto. Mutta sinä vähättelet sen avunhuuoon vaarallisuutta. Me emme pysty lukemaan toistemme ajatuksia, joten emme tiedä täsmälleen, mitä kukakin sanoillaan tarkoittaa. Siksi itsemurhasta tai omasta kuolemastaan puhuvaan pitää aina suhtautua sillä varauksella, että puhuja on konkreettisesti lopettamassa elämäänsä. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei itsemurhan partaalla olevan ajatus juokse samoin kuin jokseenkin hyvissä sielunvoimissa olevalla. Moralisointi, järkipuhe ja argumentointi on jokseenkin turhaa.

Luonnehtisin asiaa niin, että ihminen kuolee kun elämän tuska voittaa kuolemanpelon. Jos kuka lukijoista on eläissään konkreettisesti pelännyt kuolevansa hyvin pian, voi ehkä päästä jyvälle niistä tunnelmista, jollaisten keskellä itsemurhaa tekevä ehkä elää. Myönnän, etten tiedä tätä asiaa omakohtaisesti, mutta eläissäni olen muutaman kerran kohdannut ihmisen joka on ollut tappamassa itseään. Ainoa mitä heistä voi sanoa, on se että mitään vuoren varmaa osoitusta heidän itsemurha-aikeittensa lopullisuudesta tai vakavuudesta ei näkynyt.

tekstiä, sisältäen monia totuuksia, olet näemmä perehtynyt asiaan.