Seisoin rantakalliolla ja lapseni oli kädessäni ja se sinkoutui/putosi peilikirkkaan jään päälle ja lähti pyörimään ja kulki kauas rannasta. (Lapsi oli niin pieni unessa että se mahtui käsiini.) Takanani kalliolla oli myös lapseni isä (kuoli vuosi sitten) Hätäännyin koska tiesin että emme voi hakea lasta koska se jää oli heikkoa. Ja lapsi oli siellä jäällä ja pelkäsin että hän putoaa sinne jäihin. Huusin avuttomana lapselle että ole aivan paikallasi, Lapsi vastasi että en jaksa enää olla liikkumatta.
Heräsin siihen.
Heräsin siihen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Unennäkijän ranta/kallio symboloi kotirantaa ja perus(perhe elämän) kalliota joka on vankka ja muodostunut yhdessä miehen kanssa joka kuitenkin nyt takana kalliolla (kuollut) vaikka edelleen muistoina (selän takana) läsnä.
Peilikirkas jää on lapsen tulevaisuus, peilikirkas ja uusi lapsen kohdalla mutta arvaamaton jää tietysti hauraudessaan, jostain paikoista voi olla ohuempi, voi sattua vaikka mitä, äitiä murehduttaa kun tuntuu että lapsi ikään kuin sinkoutuu ja putoaa nyt tälle tulevaisuuden jäälle liukastelemaan.
Parempi että olisi liikkumatta jäällä, eli hyvin hyvin varoivainen koska äiti murehtii, hätääntyy, jäähän on heikkoa (elämä arvaamatonta , isäkin menehtyi).
Äiti huutaa: ole paikallasi lapsi.
(Jähmety varovaiseksi, älä liiku jäällä, älä ota riskejä).
Lapsi vastaa äidilleen: en jaksa enää olla liikkumatta.
(Haluan jatkaa elämääni jähmettymättä suruun tai varovaisuuteen paikoilleni, pelotta edetä jäällä, on aika etsiä oma tulevaisuuteni)
Peruskallio on aina vahva, se kestää myrskyt ja tyrskyt, koska on rakkaudella rakennettu, kallio on ikuinen kuin rakkaus, tämän tulee unennäkijän muistaa unestaan kun murhe tai hätäännys lapsesta joskus puraisee.
Kauniita unia!