ihme, että masentuu ja katkeroituu. se että halunako kuolla.. En mutta en myös kitua yksin. Itsemurhan tehneet on jollain tasolla kolmiopelissä jopa rohkeita, jos itsensä vain vievät.
ikävää on se ettei osaa luoda suhteita.
ei siten
16169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
EI ENÄÄ NÄITÄ ITSEMURHA JUTTUJA KARSEITA
Kuolema on karsea, jos se yllättää. itsemurhan saa edes itse suunnitella.
Silloin kerran voin 6 vuotta sitten kuilun partaalla, tuntui kuin päässäni olisi vilissyt filminauhana elämäni. Itse elämäni ei olisi minkään arvoinen, mutta en halunnut murhaajaksi tai satuttaa perhettäni. Niinpä luovuin aikeestani. Kai sitä uskoi siihen että jos kuitenkin selviän tästä hirveydestä. Mutta kai se kuilun reunalla käynti oli parempi idea kuin olla jonkun toisen orjana oleminen. Se orjana olo olisi tappanut minusta sen ainoan uskon hyvyyteen ja yleensä elämänhaluun.
Tuttua on elämän kuvien katselu suljettujen silmäluomien läpi, ja sen harkitseminen, että josko miehellä ja lapsilla olisi sittenkin parempi ilman minua. On todellakin kuin katselisin kuilun partaalla alaspäin, ja miettisi, että josko minua ei tarvitakaan mihinkään..naisena..aina on joku parempi, tietävämpi, nuorempi ja vähemmän sitova.. Minun kurja epävarma, vanheneva, masentunut olemukseni..
Voi Lissu rukkaa. useimmat miehet tarvitsevat topakan vaimon, eivät ne muuten pysy tolpillaan. Mieskin saattaisi joutua kuilun partaalle. Katso mitä sinulla on. Sinulla on perhe ja olen saanut valita vapaasti elämäsi suunnan. Elämäsi ei ole ollut kauheaa painostamista ja kähmintää. Joillakin ei ole edes sitä vähää, mitä sinulla on.
Lahjakas on tosiaan se joka osaa luoda suhteita niihin ihmisiin jotka haluaa elämäänsä.
paskat siihen mitään lahjakkuutta tartte, kunhan ne tulee luonnosta. Ei ihmiselle pitäisi ihmis-suhteet olla mikään kynnys elämään.
Kyllä ne ihmisuhteet ovat kynnyskysymys niin moneen asiaan. Pahassa pulassa ei voi saada apua mistään. Jos vaikka jalka menee sijoiltaan, kuka tulee auttamaan arjessa. Samalla pitäisi tehdä arkiaskareet ja lepuuttaa sairasta jalkaa. Kyllä se on niin hirvittävän raskasta. Kyllä siihen on joutunut tottumaan. Ainoastaan rukoilu saattaa auttaa ja muuttaa asioita. Ei mikään muu silloin. Ahdinko on niin järkyttävää. Muut ihmiset pitää täysin hulluna, mutta yrittäkää itse kokea sama piina jokaikinen päivä. Läheiset ne vaan vaatii ja painostaa tekemään lisää. Sitä alkaa kaikki mahdollinen järkkymään. Vain rukouksen tuoma ihme on voinut tuoda helpotusta, ei mikään muu.
Rukous on auttanut silloinkin, kun olen ihmetellyt, miten jaksan mieheni todennäköisen uskottomuuden. Rukoilen, että pystyisin täysipainoiseen, hyvään ihmissuhteeseen hänen kanssaan, joka olisi avoin ja luottavainen. Ystävätkin kaikkoavat, kun itsetunto on nollilla eikä edes omaan mieheensä osaa luottaa.
Mikäs tuo nimi merkki on? Onko mahd. todella tuttava:).
Onko elämä ollut aina samanlaista. Kolmio pelit on perseestä. Mulla ei ole mielessä kuitenkaan onneksi kuin yksi ihminen, alkaa sllä
Niin ei viitsi edes yrittää kun ei osaa. Ei voi luottaa kehenkään aina puukotetaan selkään. Sitten ihmestyy elämään jokin pakottaja, joka luo väkipakolla suhteen kanssasi. Se on kamalaa. Ei siinä suhteessa osaa olla, kaikki kaatuu jokin päivä. Ei tätä elämää kestä ilman muutamaa ihmistä. Mutta kai sitä hekin kuolevat lähivuosikymmeninä, jäljelle jää yksi ainut ihminen. Tällä ihmisellä on takuulla jo omaelämä silloin. Sitä olisi varmaankin hautausmaalla. Toisaalta se toinen jalka on jo haudassa ja toinenkin jo puoliksi siellä. Tätä syöksykierrettä on lähes mahdoton pysäyttää. Varmaankin se on elämänhalu ja eräs perheenjäsen, joka pitää vielä kiinni täällä.
Miten joku voi pakottaa toisen suhteeseen?
No, antamalla melkein väkipakolla numeronsa. Sitä kun yrittää käyttäytyä ja ajattelee, jos minä voisin edes tähän ihmiseen luottaa. Jos kokeilisi, eiväthän kaikki voi olla niin omaan napaansa tuijottajia. Sitä kun ei ole ns. terveitä ihmissuhteita ollut ollenkaan niin sitä menee aina samaan lankaan. On liian sinisilmäinen. Kaikki kaatuu jälleen siihen että taas joutuu hyväksikäytetyksi. Taas on entistä enemmän rikki ja tuska entistä suurempi. Tällaista tämä elämä on. Kerran sitä onneksi kuolee. Olen kai noiden järkytysten tapahtuma aikana pystynyt poistumaan ruumistani tai vajoamaan johonkin horrostilaan. Se on auttanut unohtamaan. Kun ei ole muita ihmissuhteita, sitä yrittää pitää siitä muutamastkin kiinni. Aina vain loputonta tragediaa ja sisäistä kuolemista.
Ja kun saa jonkun ystävällisen sielun antaman numeron, niin siihen on ikään kuin pakko soittaa kun se on työnnetty käteen. Vaikka se pakolla numeronsa antaja olisi mieskin..
Kun itsetunto on nollilla, ja hakee hyväksyntää koko olemassaololleen takapuolen ulkonäöstä ja leivänleipomistaidosta lähtien, uskoo jäävänsä vanhana yksin, ehkä jo nuorenakin.. on ihan pakko soittaa kouraan työnnettyyn numeroon. Tuttu tunne..Samoin unilääkkeiden suoma horrosuni, ruumistairtautumiskokemuksineen..
No ei siihen numeroon ole tullut omatoimisesti soitettua kai kertaakaan. Silloin tila oli tyyliä pelkään jopa asin toverita ja sairaalloista välttelyä. En voi kertoa kaikkia hirveimpiä yksityiskohtia. Epäilen että joku saattaa täällä tietää ne? Näin sen miehen jonkin sortin turvasatamana, sille viellä piinallisemmalle kotielämälle jokin vuosi sitten. Hänen luonaan pysyi syömään keittiössä, käydä tavallisesti vessassa yms. No siitä seurasi kuitenkin kauheuksia ja murhenäytelmää. Kaiken tämän tragedian taustalla olivat kauheat pelot.