Argh!
Olen tässä yrittänyt lukea kirjallisuuden tenttiin ja epätoivo sekä turhautuminen ovat valtaamassa päätäni. Olen aina pitänyt lukemisesta, mutta kirjallisuuden opiskelu on vienyt kaiken ilon lukemista. Tuttua jollekin??
Älyttömiä kirjamääriä opintoviikkoihin nähden.. Okei, kirjallisuuteen kuuluu kirjallisuuden lukeminen, mutta rajansa kaikella. Taidan lopettaa kohta, sillä onneksi tämä ei ole pääaineeni ja turhaa masentua huonojen arvosanojen tähden. Olisi myös hauska kuulla päinvastaisia kokemuksia. Onko niitä?
Olen tässä yrittänyt lukea kirjallisuuden tenttiin ja epätoivo sekä turhautuminen ovat valtaamassa päätäni. Olen aina pitänyt lukemisesta, mutta kirjallisuuden opiskelu on vienyt kaiken ilon lukemista. Tuttua jollekin??
Älyttömiä kirjamääriä opintoviikkoihin nähden.. Okei, kirjallisuuteen kuuluu kirjallisuuden lukeminen, mutta rajansa kaikella. Taidan lopettaa kohta, sillä onneksi tämä ei ole pääaineeni ja turhaa masentua huonojen arvosanojen tähden. Olisi myös hauska kuulla päinvastaisia kokemuksia. Onko niitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kuullut kavereilta samaa. Tunnen myös yhden ihmisen, joka sanoi, ettei halua kirjallisuutta opiskella, koska se vie ilon lukemisesta. Mutta kai niiden rankkojen tenttien jälkeen alkaa sitten myöhemmin lukeminen taas tuntua hyvältä, ehkä jopa paremmalta kuin ennen. Sisulla vaan läpi, niin aurinko taas paistaa.
Tuttu fiilis. Opiskelen enkkua pääaineena ja olen painottanut opinnot kirjallisuuteen; olen lukenyt kirjallisuutta myös sivuaineena. Teen jo gradua, mutta edelleen vain on perusopintojen eräs kirjatenttikurssi tekemättä: pitäisi lukea 10 kaunokirjallista teosta ja laatia jokaisesta pienimuotoinen lukupäiväkirja, ei jaksa ei.
Minulle on käynyt niin hassusti että teoria/tietokirjallisuutta on mielestäni erittäin mielekästä lukea, mutta ei kaunokirjallisuutta!
Mulla kävi noin, kylläkin musiikin suhteen. En pystynyt soittamaan enkä varsinkaan kuuntelemaan juuri mitään. Höllensin tahtia ja annoin itselleni aikaa - ja tsadam, innostus palailee.