Pari viikkoa sitten näin sinut yllättäen. En tiedä, näitkö sinä minua, varmaankin. Näkisinköhän nyt viikonloppuna myös, yllättäen. Sitä toivon. Täytyy myös myöntää, että minä myös pelkään, tai ehkä pelko on hieman liian voimakas sana, sinun näkemistäsi. Siksi en ole käynyt siellä, missä aina ennen kohdattiin. Joka päivä kaipaan ja haluaisin nähdä sinut, mutta jokin estää minua yrittämästä ja tulemasta... Ehkä minä sisäisesti vaistoan, ettet oikeasti halua nähdä minua.
En tiedä mitään
illan varjoon
3124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kenet näit pari viikkoa sitten? Joskus jonkin ihmisen näkeminen tai edes paikan näkeminen laukaisee todellisen tunnemyrskyn. Se myrsky on usein täynnä niin monia tunteita aivan heikottaa.
Niin, joskus on suht varma että näki ja joskus melko varma, joskus varma, ja toisinaan melko varma ja joskus näkee muuten vaan näkyjä,, että joku asteikkoko tässä pitäis luoda ykkösestä vitoseen ja alkaa pitää kirjaa ja ilmoitella sitten tänne kellonaikoja, päiviä ja muita mekkejä ja värejä Se tuntuu vaan kovin turhauttavalle. Että ihan varmasti löytyy vielä joku muu
huoh...