..mutta vielä enemmän kaipaan sinua elämäni kaikkiin hetkiin!
Kaipaan todella kipeästi...
Kaipaan todella kipeästi...
Kaipaan irtiottopäiviä kanssasi..
unissakävelijä
44546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Unissa kävely on vakava asia
joskus jopa pelottavaa
Jotkut kävelevät luuloissa ja harhoissa. He ovat melkein kokoajan unessa jopa valveillakin. Se on todella järkyttävää.
Sä et taida osata ottaa irti elämästä ilman mua?
Mikä estää?
Menet nyt kielletylle alueelle
se on ikäävää varmaan kävellä unissaan ja yksin?
Ota joku kaveriksi kävelemään kassasi, niin ei ole niin yksi toikkoista :)
On, on se ikävää kävellä yksin -ja vieläpä unissaan. :(
Odotan, että hän herättää minut tästä kaipuun painajaisesta ja ottaa lämpimään syliin.
Totta minä hänet ottaisin oikein mielelläni syliini ja pitäisin oikein hyvänä ;D
Mutta koita nyt nukkua levollisin mielin, äläkkä kävele unissasi.
Hyvää yötä ;))
Levollisin mielinkö?
Ei, se ei onnistu tässä ikävässä.
Hortoilen synkässä pimeydessä ilman häntä...
Nuku sinä hyvin.
Pistäpä toi sama mulle vaikka puhelimeen niin katsotaan kalenterista aika irtiottopäivälle ;)
Tiedän että kaipaat...
Mikä ei ole käsissäsi ja miksi?
Kaipaatko sinä?
On aivan mahdotonta, että hän lukisi kaipauksesta täältä..
*huokaus*
ihanat irtiottopäivät kuulostaa niin tutuilta... päiviä jolloin saan olla eniten lähimpänä häntä. viime kerrasta jäi suuri kaipaus... *syvä huokaus*
Päiviä, jolloin saimme olla kiireettömästi sylikkäin -me kaksi-
ja jolloin hän vielä hellästi kuiski niin kauniita asioita korvaani..
Voi tätä huokailun määrää!
Miten jonkun kanssa voi olla täysin kiireettömästi sylikkäin. Ei kukaan kokoajan voi kuiskia korvaan ihania asioita. Jokainen positiivinen asia on työn ja vaivanpalkka.
Mutta sehän olisi todella mielenkiintoista aikaa :))
Kyllä voi! Vaikka ei tietenkään joka päivä.
Toivon, että sinäkin saat kokea sellaista täydellistä läheisyyttä, jota me yhdessä koimme ja joka melkeinpä tuntui liian hyvältä ollakseen totta.
- Ja jota minä nyt niin lohduttomasti kaipaan.
Sellaista en voi kokea kenenkään kanssa. Olen tuomittu olemaan aina yksin. Kaikki on ollut kai silkkaa harhaa. En ole koskaa kokennut täydellistä läheisyyttä! Ainoa läheisyys jonka ole todellisuudessa kokonut on ollut silkkaa pahoinpitelyä.
Ikävä kuulla, mutta älä silti usko loputtomaan yksinäisyyteen.
En minäkään uskonut tai edes haaveillut sellaisesta läheisyydesta, koska en ollut voinut edes kuvitella sellaisen olevan mahdollista. Ehkä juuri siksi pudotus niin korkealta onkin satuttanut erittäin pahasti, melkeinpä kuolettavasti. Ja toipuminen menetyksestä ottaa koville.
mitä oikeastaan tarkoitat noilla irtiottopäivillä? :)
Irti arjesta, irti rutiineista, irti kellosta, irti aikatauluista, irti eilisestä, irti huomisesta, irti velvollisuuksista. Vain me kaksi - kaikkein tärkein - yhdessä.
Sitä minä tarkoitan.
Mitä muuta ihminen voi kaivata kun olla kaivattunsa lähellä!
Eipä juuri muuta!
Jos tunteitaan voisi määrätä, minun olisi kannattanut tänään ottaa vastaan ilmapallomyyjän tarjous; ilmapallo puoleen hintaan ja kauppias kaupan päälle.
Mutta eihän se niin mene...
Mitäs ilmaisia panoja siellä jaetaan? Kierrän kyllä kaukaa kaikki mahdolliset kaupustelijat jatkossa.
Trollit houkuttelevat ansaan.
Meillä olisi kerran ollut kaikki mahdollisuudet siihen mitä haluttiin.
Intohimo, hellyys, yhdessäolo.
minä kaipaan niissä päivissä sitä tunnetta, ettei ole ketään muita kuin minä ja hän, hän näkee vain minut ja voi olla vapautuneemmin. kaipaan mielettömästi sitä ihanaa suudelmaa ja toivottavasti sen voisi vielä kokea..
Nimenomaan se tunne, että olemme vain me ja että me kuulumme yhteen.
Me kuulumme yhteen, olen yhä sitä mieltä..
Voi onnekkaita kun ovat saaneet kokea tuollaista. Oletko nyt ihan tosissasi tuosta onnestasi vai onko silloin tilannetaju kadonnut? Näetkö tilanteen ruusunpunaisten lasin läpi? Kannattaisi kai ostaa oikeat kunnon silmälasit ja pestä ne. Ei kannata mennä halpaan, kohta huomaat että mitä ennen oli on tuhottu.
Kyllä, surusta ja ikävästä huolimatta koen olevani hyvin onnekas koettuani sellaisen rakkauden, jollaisesta en itsekään tiennyt mitään ennen tätä liki vuoden suhdetta.
En tarvitse minkään värisiä silmälaseja enkä muita apuvälineitä, sillä taju kaikissa tilanteissa oli ihan tallella.
Onneksi kukaan ei voi tuhota muistoja.
miksi ette voi olla yhdessä?
Mutkikas tapahtumaketju, mutta päätyi siihen, että hänen piti palata menneeseen.
Surullinen ero, meille kummallekin.
Miksi sinä kaipaat?
Huomaatko; kyynikot ovat saapuneet terävine nokkineen julistamaan epäilyksiään?!
Miksihän en saanut koskaan rakastaa?
ei kai vielä ole liian myöhäistä?
minä kaipaan, koska hän on ihana ja kaunis ihminen. olen tosin koko ajan pelännyt myöntää tuntevani näin suuria tunteita häntä kohtaan. lisäksi hänellä on toinen, samoin kuin minulla... mutta hän sai minut muistamaan asioita, jotka olin tahtonut unohtaa jo kauan sitten :/
Niin. Ikävä on kovin raastavaa toisinaan.
Hän tuli yöllä uniini, minkä seurauksena ikävä on tänään entistäkin vahvempi.
Ehkä oli huono juttu eksyä tälle palstalle eilen ja kirjoittaa tänne. Kaipuuni raastaessa keinot sen purkamiseen ovavaan niint vähissä, kun polvikin on jo kipeä juoksemisesta.
Otsikko osui. Juuri niitä jänniä päiviä kaipaan. En ikinä ole niin puhtain sydämin lähtenyt tapaamaan ketään. Hän ei sellaista ymmärrä, mutta väliäkö sillä. Olin aivan vapaa, kaukana kaikesta, onnellinen. Se on ohi nyt ja sattuu aivan saatanasti.
Puhtain sydämin -kauniisti sanottu, ihana tunne.
Niin minäkin koin kaikki ihanat ja rakkauden täyteiset päivämme, joista kivusta huolimatta olen onnellinen.
Itse lähdin tunteella mukaan, ja kuinkas kävi..... Kaipaan hänen tuoksuvan, kosketusta ja sanoja. Näemme, mutten uskalla enään sanoa mitään, jotten paljastaisi kuinka syvä rakkauteni on häneen, maailman ihanimpaan mieheen!
Voih, miksi et voisi paljastaa rakkautesi syvyyttä?
Kannattaako rakkautta koskaan peitellä tässä ainoassa elämässä?
Minä kertoisin hänelle, mutta hänhän tietääkin sen jo...
Mihinkäs se sun M on kadonnut?
Yksityiskohtiin menemättä: Hän valitsi tien, jolla uhrasi meidät, vaikka sanoi sen särkevän myös hänen sydämensä. Olimme kumpikin sitä mieltä että meidät on tarkoitettu toisillemme.
Elämää on toisinaan vaikea ymmärtää.
Kertoa hänelle, tuskin edes häntä kiinnostaisi tietää. Kun kerran jo sanonut muille että yhtälö on mahdoton.