se on niin. Jokaisen alkkiksen se on itselle ja muille myönnettävä ja todettava oma sairautensa. Alkoholismin tunne-elämä reistailee ja siksi hän juo suuria määriä alkoholia helpottaakseen tunne-elämän ongelmia.
Juodaan stessiin, masennukseen, ahdistukseen ja suruun.
Alkoholismista voi parantua mutta se yleensä vaatii täyttä raittiutta. Minun mottoni alkoholismille on ; Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Jos elämän palaset ovat sekaisin, ja irrallaan, niin korjaa ne alusta loppuun asti niin hyvin että ne menevät oikeille kohdilleen. Silloin voit jatkaa uutta ja parempaa elämää. Lisäksi elä murehdi turhia etukäteen, koska se kuluttaa aina sinua ja syö päivästä hyviä hetkiä.
Juodaan stessiin, masennukseen, ahdistukseen ja suruun.
Alkoholismista voi parantua mutta se yleensä vaatii täyttä raittiutta. Minun mottoni alkoholismille on ; Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Jos elämän palaset ovat sekaisin, ja irrallaan, niin korjaa ne alusta loppuun asti niin hyvin että ne menevät oikeille kohdilleen. Silloin voit jatkaa uutta ja parempaa elämää. Lisäksi elä murehdi turhia etukäteen, koska se kuluttaa aina sinua ja syö päivästä hyviä hetkiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Juodaan stessiin, masennukseen, ahdistukseen ja suruun."
Ei kukaan juo pelkästään negatiivisiin mielentiloihin.
On liioittelua väittää alkoholismia pelkästään tunne-elämän sairaudeksi. Ei se sitä ole.
Alkoholin vaikutuksesta erilaiset tunnetilat heilahtelee laidasta laitaan, oli alkoholisti tai ei.
Entä jos raitistuneesta alkoholistista tulee täysin tunteeton, sellainen joka ei koe sen enempää iloa kuin suruakaan, niin onko se sitten luokiteltava "tunteettoman elämän" sairaudeksi? :)
Lisäyksenä sen verran, että useimmilla juominen alkaa monesti hyvissä fiiliksissä, jota halutaan alkoholilla korostaa lisää.
Ahdistukseksi, suruksi tai masennukseksi (itsesääliksi) se muuttuu vasta siinä vaiheessa kun ryyppy jää ns. päälle.
Siinä tapauksessa, jo kehittyneen fyysisen alkoholiriippuvuuden lisäksi, erilaisten negatiivisten tunnetilojen vaikutus on olennainen osasyy ryyppyputken pitkittymiseen.
Hyvä fdfsdfdf, oletko itse raitis? Jos olet entinen juoppo niin sitten ymmärrän ohjeesi. Jos alkoholi ei ole nyt eikä ole koskaan ollut sinulle ongelma, niin et voi tietää, etkä näin ollen pysty ohjeistamaan.
Onko itselläsi mitään riippuvuutta? Esim. liikasyönti, liika pelaaminen, lääkkeet, liikaseksi tms.? Vai oletko täysin vailla paheita?
ryypätkää 10 vuotta ja tulkaa sitte sanomaa mitä alkomaholi ja kaikki on
Alkoholismi on (ICD10) luokituksen mukainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei ole oire jostakin muusta häiriöstä.
Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosiaaliseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen vähäisimmästäkin määrästä keskushermostoon vaikuttavaa ainetta.
Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.
työnnä löylykauha percereikääsi
Alkoholismi on (ICD10) luokituksen mukainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei ole oire jostakin muusta häiriöstä.
Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosiaaliseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen vähäisimmästäkin määrästä keskushermostoon vaikuttavaa ainetta.
Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.