Olen yhä enemmän ja enemmän miettinyt, mitä mieltä on elää, jos kokee ettei itsellä ole edellytyksiä selviytyä edes normaaliarjesta.
Minulle monet yksinkertaiseltakin tuntuvat asiat tuottavat paljon harmaita hiuksia. Esimerkiksi paperiasiat. Takuulaput, sopimuslaput yms. eivät pysy järjestyksessä. Muisti on mitä on. En muista lukuja ja muutenkin olen kaikin puolin tyhmä kuin saapas.
Kysymyksiin, tulosi viimeisen kalenterivuoden aikana, montako kilometria olet ajanut autollasi, paljon sähkökulusi ovat, mikä on veroprosenttisi jne, en kykene vastaamaan mitään. Vastaukseksi tulee useimmiten, tota öö, tää kysymys tuli niin yllättäen, täytyy sanoa, ettei tuu mieleen!
Ei, vaikka oon yrittänyt hakata aivoihini jotain tuikitärkeitä lukuja, selvittää itelle, minkä verran tuloja vuodessa on kohtuullinen jne. Mulla ei ole mitään käsitystä, paljon keskiverto suomalainen tienaa vuodessa, miten pitkälle ihminen voi heittää keihästä jne... Minulla lienee jotain vakavia hahmotushäiriöitä, muistiongelmia ties mitä. Ei auta muuta todeta, kuin että olen ihan liian sairas ja kehno ihminen elämään tässä yhteiskunnassa.
Minä en osaa käyttää rahaa ollenkaan. En tiedä, mikä on paljon ja mikä on vähän. Minua on helppo huijata erilaisiin kampanjoihin ja huomaan sitten olevani lieassa. Harkintakykyni on sairaan huono! Pyrkimystä parempaan on. Ajattelen usein: nyt laitan asiani järjestykseen. Papereille selkeä paikka. Tuolla on maksamattomat ja maksetut laskut, tuonne laitan takuulaput ja tuonne sopimukset yms. Aikaa kuluu ja huomaan, että paperit ovat taas hujan hajan. Järjestys ei pysy. Ei vaikka kuinka yritän skarpata. Keskittymiskykyni on onneton. Nytkin eräs kalliimman puoleinen laite hajosi enkä löydä takuulappua mistään. Laskuja jää välillä maksamatta, kun olenkin laittanut laskun epähuomiossani jonnekin minne ei pitäis. Hajamielisyyden takia joudun monesti maksamaan moninkertaisia summia. Myöhästymismaksuja, korkoja, perintämaksuja yms... Vaikka olis ollut mahdollista maksaa ihan ajallaankin.
Tällä hetkellä elän todella kurjaa aikaa. Elän todellisessa köyhyydessä. Olin vihdoin saanut rahaa vähän enemmän, kun sain keikkaluontoisen työn ja siitä tuli vähän pätäkkää tililleni. Ajattelin, että jee, nyt voin välillä elää vähän stressittömämmin. Vaikka pyrkimys siihen, etten ostais mitään turhaa oli kova, halpa myyntitapahtuma sokaisi silmäni... Ostin paljon sellaista, jotka olisi voinut tässä tilanteessa jättää ostamattakin. Tein myös pitkäkestoisia sopimuksia.... Sähkösopimus, joka pidemmällä tähtäimellä tulee kalliimmaksi kuin aiempi. En olis tätä tajunnut, mutta ystävä huomasi.
Minun pitäisi myydä omaisuutta pois. Mutta miksi tietojen etsiminen myynti-ilmoituksia tehdessä on niin vaikeaa. Mitä ominaisuuksia tässä härvelissä on. Paljon maksoin siitä oikeasti. Milloin ostin. Onko takuuta. Jos tiedän, että on, missä on takuutodistukset jne.
Olen ostanut valtavasti viinaa Tallinnasta. Miksi? Ihmettelen sitä edelleen. Ehkä minulla on jonkinlaista kaipuuta pois tästä ikävästä tylsästä todellisuudesta. Tiedän kuitenkin sen, etten viinalla pääse pakenemaan. Ja viinat ovatkin saaneet olla juomattomina tuolla kaapeissa. Vain yhden pönikän juonut, sekä yhden tölkin. Itse viinapullot, viinipullot yms. ovat edelleen korkkaamattomia ja korkkaamattomina pysyvätkin. Miksi ostin ne, jos mua ei kuitenkaan tee mieli niitä? Siinäpä hyvä kysymys!
Epäilen hyvin vahvasti: Minulla on ehkä sekamuotoinen bibolaarihäiriö. Tai vähintäänkin jonkinasteinen vakava kehitysvamma tai tarkkaavaisuushäiriö. Normaali tuskin olen.
Ja kun olen mitä ilmeisimmin sairas ihminen, miksi minun täytyisi elää?
Ei tässä elämässä ole mitään mielekkyyttä. Jos mulla leikkais älli vähänkää parempi, niin mikäs täällä ollessa. Kun huomaa, että joutuu kerta toisensa jälkeen erilaisiin ongelmiin jne, niin eikö silloin olis paljon parempi viheltää peli poikki?
Olen uinut pohjamudissa jo niin pitkään, että uskomisen lahjakin on taidettu viedä jo aikoja sitten pois. Aitoa halua on ollut pysyä uskovaisena ja kovasti yrittänyt tehdä sen asian eteen, että saisin omistaa uskonlahjaa. Mutta tällä hetkellä en jaksa enää uskoa armahtavaan Jumalaan.
Ajattelen usein nukkumaan mennessä: Koska elämäni on ollut tällaista, tuskin minua edes tultais vaivaamaan helvetin lieskoissa... Että se paikka, jonne täältä ajasta siirryn, on täydellinen taivas.. Pysyvästi tiedoton tila, jonne minulla on suuri kaipuu!
Minulle monet yksinkertaiseltakin tuntuvat asiat tuottavat paljon harmaita hiuksia. Esimerkiksi paperiasiat. Takuulaput, sopimuslaput yms. eivät pysy järjestyksessä. Muisti on mitä on. En muista lukuja ja muutenkin olen kaikin puolin tyhmä kuin saapas.
Kysymyksiin, tulosi viimeisen kalenterivuoden aikana, montako kilometria olet ajanut autollasi, paljon sähkökulusi ovat, mikä on veroprosenttisi jne, en kykene vastaamaan mitään. Vastaukseksi tulee useimmiten, tota öö, tää kysymys tuli niin yllättäen, täytyy sanoa, ettei tuu mieleen!
Ei, vaikka oon yrittänyt hakata aivoihini jotain tuikitärkeitä lukuja, selvittää itelle, minkä verran tuloja vuodessa on kohtuullinen jne. Mulla ei ole mitään käsitystä, paljon keskiverto suomalainen tienaa vuodessa, miten pitkälle ihminen voi heittää keihästä jne... Minulla lienee jotain vakavia hahmotushäiriöitä, muistiongelmia ties mitä. Ei auta muuta todeta, kuin että olen ihan liian sairas ja kehno ihminen elämään tässä yhteiskunnassa.
Minä en osaa käyttää rahaa ollenkaan. En tiedä, mikä on paljon ja mikä on vähän. Minua on helppo huijata erilaisiin kampanjoihin ja huomaan sitten olevani lieassa. Harkintakykyni on sairaan huono! Pyrkimystä parempaan on. Ajattelen usein: nyt laitan asiani järjestykseen. Papereille selkeä paikka. Tuolla on maksamattomat ja maksetut laskut, tuonne laitan takuulaput ja tuonne sopimukset yms. Aikaa kuluu ja huomaan, että paperit ovat taas hujan hajan. Järjestys ei pysy. Ei vaikka kuinka yritän skarpata. Keskittymiskykyni on onneton. Nytkin eräs kalliimman puoleinen laite hajosi enkä löydä takuulappua mistään. Laskuja jää välillä maksamatta, kun olenkin laittanut laskun epähuomiossani jonnekin minne ei pitäis. Hajamielisyyden takia joudun monesti maksamaan moninkertaisia summia. Myöhästymismaksuja, korkoja, perintämaksuja yms... Vaikka olis ollut mahdollista maksaa ihan ajallaankin.
Tällä hetkellä elän todella kurjaa aikaa. Elän todellisessa köyhyydessä. Olin vihdoin saanut rahaa vähän enemmän, kun sain keikkaluontoisen työn ja siitä tuli vähän pätäkkää tililleni. Ajattelin, että jee, nyt voin välillä elää vähän stressittömämmin. Vaikka pyrkimys siihen, etten ostais mitään turhaa oli kova, halpa myyntitapahtuma sokaisi silmäni... Ostin paljon sellaista, jotka olisi voinut tässä tilanteessa jättää ostamattakin. Tein myös pitkäkestoisia sopimuksia.... Sähkösopimus, joka pidemmällä tähtäimellä tulee kalliimmaksi kuin aiempi. En olis tätä tajunnut, mutta ystävä huomasi.
Minun pitäisi myydä omaisuutta pois. Mutta miksi tietojen etsiminen myynti-ilmoituksia tehdessä on niin vaikeaa. Mitä ominaisuuksia tässä härvelissä on. Paljon maksoin siitä oikeasti. Milloin ostin. Onko takuuta. Jos tiedän, että on, missä on takuutodistukset jne.
Olen ostanut valtavasti viinaa Tallinnasta. Miksi? Ihmettelen sitä edelleen. Ehkä minulla on jonkinlaista kaipuuta pois tästä ikävästä tylsästä todellisuudesta. Tiedän kuitenkin sen, etten viinalla pääse pakenemaan. Ja viinat ovatkin saaneet olla juomattomina tuolla kaapeissa. Vain yhden pönikän juonut, sekä yhden tölkin. Itse viinapullot, viinipullot yms. ovat edelleen korkkaamattomia ja korkkaamattomina pysyvätkin. Miksi ostin ne, jos mua ei kuitenkaan tee mieli niitä? Siinäpä hyvä kysymys!
Epäilen hyvin vahvasti: Minulla on ehkä sekamuotoinen bibolaarihäiriö. Tai vähintäänkin jonkinasteinen vakava kehitysvamma tai tarkkaavaisuushäiriö. Normaali tuskin olen.
Ja kun olen mitä ilmeisimmin sairas ihminen, miksi minun täytyisi elää?
Ei tässä elämässä ole mitään mielekkyyttä. Jos mulla leikkais älli vähänkää parempi, niin mikäs täällä ollessa. Kun huomaa, että joutuu kerta toisensa jälkeen erilaisiin ongelmiin jne, niin eikö silloin olis paljon parempi viheltää peli poikki?
Olen uinut pohjamudissa jo niin pitkään, että uskomisen lahjakin on taidettu viedä jo aikoja sitten pois. Aitoa halua on ollut pysyä uskovaisena ja kovasti yrittänyt tehdä sen asian eteen, että saisin omistaa uskonlahjaa. Mutta tällä hetkellä en jaksa enää uskoa armahtavaan Jumalaan.
Ajattelen usein nukkumaan mennessä: Koska elämäni on ollut tällaista, tuskin minua edes tultais vaivaamaan helvetin lieskoissa... Että se paikka, jonne täältä ajasta siirryn, on täydellinen taivas.. Pysyvästi tiedoton tila, jonne minulla on suuri kaipuu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskon, että jos joku ammatti-ihminen lukee näitä kirjoituksiani, huomaa, että minulla on selkeästi jotain ongelmia. Esimerkiksi, tiedänkö edes itse mitä olen.
Ammatti-ihminen varmaan huomaa epäjohdonmukaisuuksia yms. kirjoituksissani, jos vaikka lukee tuota toista aloittamaani aihetta viinaksista.
Siellä on selkeästi nähtävillä se, kuinka välillä tiedostan kieltäneeni uskon, mutta toisaalta välillä koen ikään kuin olisin vielä osa Jumalan lasten joukkoa.
Varmasti muitakin epäjohdonmukaisuuksia löytyy, mutta voiko tällainen sairas ihminen hirveän loogisesti kirjoittaakkaan. Ehkä näistä kirjoituksistakin kuultaa se, että minulla mitä ilmeisimmin on bibolaarihäiriö. Itse häiriöstä en erityisemmin tiedä muuta, kuin sen, mitä olen kyseisestä häiriöstä lukenut netistä.
Minulla on ollut masennusta. Pari hoidettua masennusjaksoa menneisyydessä. Olen lukenut artikkeleita, joissa on todettu, että usein bibolaarihäiriötä hoidetaan alkuun masennuksena. Maniavaiheita on vaikeampaa todeta, kuin masennusjaksoja. Toisaalta sekamuotoinen bibolaarihäiriö on ehkä vielä vaikeampaa todeta. Se minulta on oikeasti tutkittu, että minulla on tarkkaavaisuushäiriöitä ja selkeitä puutteita muistamisen eri alueilla. Vaikka sanavarastoni oli testin mukaan aika laaja ja kirjallisesti olin kohtuu lahjakas, saatoin käyttää sanoja ja termejä väärin tai käyttää joissain tilanteissa kiertoilmauksia. Testi tehtiin lievässä masennusvaiheessa ja toinen psykologi, jonka luona kävin, vähän kritisoi testin tuloksia: hänen mielestä testi ei ehkä kaikkinensa ole kovinkaan pätevä, koska masentuneena ajatuksen kulku ei ole aina yhtä jouhevaa, kuin hyvin voivalla ihmisellä.
Kuulostaa todella perfektionistiseltä kirjoitukselta. Et osaa relata, kun vaadit itseltäsi liikaa. Normaalia ajattelua lestalta. Sun pitäisi oppia relaamaan ja nauttimaan elämästä,hoida ensin itsesi kuntoon, ennen kuin raha-asiat. Opettele rentoutumaan, mene puhumaan jollekin ammatti-ihmiselle, tai vaikka teidän puhuja miehille.Jos lestadiolaisuus on niin hyvä usko,niin heidän olisi parasta auttaa sua ja rukoilla sun puolesta. Itse uskon että lestadiolaisuus on vaan kultti,joilla monillakaan teistä ole oikeasta uskosta hajuakaan. Kirkon diakoni työntekijä voisi auttaa sinua, tsekkaappa netistä, he auttavat myös taloudellisissa vaikeuksissa.