Pelkään ihmisiä, ja pelkään itseäni.
Minulla on ollut perheessä väkivaltaa ja alkoholismia. Sen vuoksi sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön/paniikkihäiriöön. Sitten minua alettiin kiusaamaan koulussa koska olin muiden mielestä outo kun sain kohtauksia. Minua syrjittiin ja minusta puhuttiin pahaa. Tästä seurasi huono itsetunto. Sitten tutustuin yhteen poikaan johon rakastuin aika nopeasti koska hän oli ainoa joka välitti. Mutta huomasin puolen vuoden seurustelun jälkeen että äijä olikin narsisti, niinkuin isäpuoleni joka hakkasi äitiäni. Hän talloi minua vielä enemmän maahan. Haukkui huoraksi ja keksi kaikkea sairasta. Kuitenkin osasin päästää hänestä irti ja muutin pois kotoa, sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Paitsi edelleen pelkään asioita enkä osaa luottaa kehenkään. Eikä ihme.
Mutta nyt aloin taas uuteen suhteeseen puolisen vuotta sitten. Olen ollut onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, mutta sitten kaikki muuttui kun jouduin tuttuni hyväksikäytetyksi. Olin juhlimassa ja juonut tottakai, sitten tää tuttuni pyysi pistäytymään ja tietenkin menin kun en osannut ajatella mitään pahaa tapahtuvan. No sitten menin käymään mutta äijä tarttuikin kiinni ja yritin päästä irti hänen otteestaan mutten kyennyt. Hän repi vaatteeni pois ja tuli sisään väkisin vaikken todellakaan halunnut mutten myöskään osannut pistää vastaan koska olin niin humalassa. Tarkoitukseni ei ollut mikään muu kuin käydä näkemässä kun ihan vaan kaverina. Jouduinkin sitten hyväksikäytetyksi, ellei nyt jopa raiskatuksi koska sanoin etten halua. Olen kertonut poikaystävälleni että minut on raiskattu mutten pystynyt sanomaan että milloin koska pelkään että hän jättäisi minut ja pitäisi minua pettäjänä mitä todellakaan en ole.
Nyt olen taas alkanut saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistus koska palan halusta kertoa mutten halua hänen jättävän minua koska hän pitää minut vielä jotenkin tässä maailmassa.
Olen vasta 17 vuotias mutta niin liikaa kärsinyt ja kokenut ja tuskaa tuntenut että tuntuu hieman epäreilulta välillä koska en minä tätä elämää valinnut ja nyt olen murrettu ja satutettu sisältä muiden ihmisten takia.
Haluan jakaa tarinani ihmisille jotka taistelevat vaikeiden asioiden kanssa ja haluan kannustaa menemään eteenpäin vaikka mitä sattuisi koska loppujen lopuksi uskon että pääsen tästäkin yli ja kestän mitä vaan. Ja niin kestää muutkin!
Minulla on ollut perheessä väkivaltaa ja alkoholismia. Sen vuoksi sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön/paniikkihäiriöön. Sitten minua alettiin kiusaamaan koulussa koska olin muiden mielestä outo kun sain kohtauksia. Minua syrjittiin ja minusta puhuttiin pahaa. Tästä seurasi huono itsetunto. Sitten tutustuin yhteen poikaan johon rakastuin aika nopeasti koska hän oli ainoa joka välitti. Mutta huomasin puolen vuoden seurustelun jälkeen että äijä olikin narsisti, niinkuin isäpuoleni joka hakkasi äitiäni. Hän talloi minua vielä enemmän maahan. Haukkui huoraksi ja keksi kaikkea sairasta. Kuitenkin osasin päästää hänestä irti ja muutin pois kotoa, sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Paitsi edelleen pelkään asioita enkä osaa luottaa kehenkään. Eikä ihme.
Mutta nyt aloin taas uuteen suhteeseen puolisen vuotta sitten. Olen ollut onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, mutta sitten kaikki muuttui kun jouduin tuttuni hyväksikäytetyksi. Olin juhlimassa ja juonut tottakai, sitten tää tuttuni pyysi pistäytymään ja tietenkin menin kun en osannut ajatella mitään pahaa tapahtuvan. No sitten menin käymään mutta äijä tarttuikin kiinni ja yritin päästä irti hänen otteestaan mutten kyennyt. Hän repi vaatteeni pois ja tuli sisään väkisin vaikken todellakaan halunnut mutten myöskään osannut pistää vastaan koska olin niin humalassa. Tarkoitukseni ei ollut mikään muu kuin käydä näkemässä kun ihan vaan kaverina. Jouduinkin sitten hyväksikäytetyksi, ellei nyt jopa raiskatuksi koska sanoin etten halua. Olen kertonut poikaystävälleni että minut on raiskattu mutten pystynyt sanomaan että milloin koska pelkään että hän jättäisi minut ja pitäisi minua pettäjänä mitä todellakaan en ole.
Nyt olen taas alkanut saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistus koska palan halusta kertoa mutten halua hänen jättävän minua koska hän pitää minut vielä jotenkin tässä maailmassa.
Olen vasta 17 vuotias mutta niin liikaa kärsinyt ja kokenut ja tuskaa tuntenut että tuntuu hieman epäreilulta välillä koska en minä tätä elämää valinnut ja nyt olen murrettu ja satutettu sisältä muiden ihmisten takia.
Haluan jakaa tarinani ihmisille jotka taistelevat vaikeiden asioiden kanssa ja haluan kannustaa menemään eteenpäin vaikka mitä sattuisi koska loppujen lopuksi uskon että pääsen tästäkin yli ja kestän mitä vaan. Ja niin kestää muutkin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa tosi kamalalta :( Mulla on hyvin raskas menneisyys itselläni. Jouduin jo lapsena lukuisia kertoja äitini pahoinpitelemäksi ja kaltoinkohdelleeksi. Pahimmoillaan mun tönittiin rappusissa ja äiti kuristi. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa kuului paljon lapsuuteen. Myöskin koulukiusaaminen kuului kuvioihin. Toi outo ja kummallinen kuulostaa tosi tutulta mää tunsin ihan samoin. Yritin sinnitellä omin voimin, lopulta menneisyyden pakeneminen ja masennus lukitsi mun melkein kotio. Hain apua ja oon nyt reilu 6kk psykologilla. Olo on jo kohentunut jonkun verran.
Mää oon kans miettinyt lukuisia kertoja, miksi muut ihmiset on satuttaneet mua niin paljon? Mitä oon tehnyt niin väärin ansaitakseni sellaisen kohtelun.
Mää suosittelisin, että kerrot poikaystävälle tosta, koska sää et tehnyt mitään väärä
Ensinnäkin, olen pahoillani sinun puolesta että olet joutunut kaiken tuon kestämään.Luulen että terapia/ lääkitys voisi auttaa sinua ja koita ihmeessä kertoa poikaystävällesi raiskauksesta koska sinä olet kuitenkin syytön ja kärsinyt osapuoli. Oletko harkinnut rikosilmoituksen tekemistä raiskauksesta?
Itse olen 35v. mies ja minulla myöskin turvaton, alkoholismin ja väkivallan täyteinen lapsuus ja siitä kärsin edelleen mutta pienin askelin eteenpäin mennään.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista sinulle!!