Jumalan Anteeksiantamus koskee koko maailmaa, niin iloista kuin masentunuttakin. "Se on täytetty". Tätä tosiasiaa eivät meidän tunteemme ja tilamme muuta miksikään.
Mutta missä määrin olemme ottaneet tämän vastaan omalle kohdallemme? Se miltä olomme tuntuu on käytännössä ja konkreettisesti suoraan verrannollinen siihen missä määrin olemme juuri tällä hetkellä ottaneet sen vastaan.
Ja Jumalan anteeksiantamus on avoinna jokaiselle, jokaikinen hetki. Ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi. Niin todellakaan ei kenenkään tarvitse vajota masennuksenm suohon eikä hukkua minnekään muuallekaan.
Mutta missä määrin olemme ottaneet tämän vastaan omalle kohdallemme? Se miltä olomme tuntuu on käytännössä ja konkreettisesti suoraan verrannollinen siihen missä määrin olemme juuri tällä hetkellä ottaneet sen vastaan.
Ja Jumalan anteeksiantamus on avoinna jokaiselle, jokaikinen hetki. Ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi. Niin todellakaan ei kenenkään tarvitse vajota masennuksenm suohon eikä hukkua minnekään muuallekaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli taas kirjoitus...
Eihän usko ole vain filosofiaa ja tyhjää sanahelinää. Mutta monia hirvittää kun aletaan ottamaan nämä asiat VAKAVASTI TÄSSÄ JA NYT. Moni esim. puhuu kadotuksesta joka on joskus tulevaisuudessa ja tuomitsee lähimmäisensä maailmanlopun jälkeiseen helvettiin siitä syystä ettei tämä kuulu johonkin tiettyyn fyysisesti rajattuun ryhmään.
Samalla ummistetaan silmät siltä helvetiltä joka tässä koko ajan on ympärillämme ja/tai sisällämme. Raamatussa tämä selitetään niin että se joka ei usko on JO tuomittu. Tai sitten syytetään siitä milloin ketäkin, poliitikkoja, sielunvihollista, ehkä syntiinlankeemusta ja perisyntiä tai ties mitä.
Mutta toisaalta sellainen ihminen voidaan myös ARMAHTAA. Se joka on jo pohjalla voi nousta sieltä vain ylöspäin.
Älköönkä kukaan luulko, kuten tuolla alempana vihjailtiin, että edustaisin jotakin menestysteologiaa. Raamatun mukaan ei pidä kasata aarteita maanpäälle. Eikö menestysteologia kehota juuri siihen ellen ole väärin ymmärtänyt? Mutta toisaalta se joka valittaa kurjuuttaan, tietäköön että apua on saatavissa jos sen haluaa ottaa vastaan. Eikö Jeesus jos kuka luvannut antaa rauhan? Miksei sitä rauhaa sitten ole siellä sydämessä? Valehteliko Jeesus? Vai onko Jeesusta edes olemassakaan? Jos ei, niin mitä siinä tapauksessa auttaisi "Jeesuksen veri" jossa synnit saa anteeksi? Koko hokema, ellei sitä ole sisäistänyt, muistuttaa neurootikkojen pakonomaisia rituaaleja. On esim. ihmisiä joiden pitää koko ajan pestä käsiään. Onko vl:illä sama "tauti"? Pitää koko ajan hokea toisilleen että "Jeesuksen nimessä ja veressä". Syy olisi se että ei käytännössä tunnusteta niitä omia todellisia syntejä ja ongelmia itselleen Jumalalle vaan pyöritetään omaa karusellia Hänen selkänsä takana. Tuloksena on se että TODELLINEN ARMOKIN jää vastaanottamatta ja näin ollen myös kokematta. Kuulkaa nyt hyvät ihmiset, Jeesus on todellinen ja tavoitettavissa. JOKAISELLE ja HENKILÖKOHTAISESTI.
Toivoisin onnistuvani siinä että selittäisin asiat perusteellisesti ja niin että lukija itse saa ottaa selvää onko oikeassa vai väärässä. Mistä minä tietäisin kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Minusta tämä tapa on reilumpi kuin se että tokaisee toiselle vain että TEE PARANNUS kuten vl:t tekevät.
Tuossa eräässä masennusketjussa alempana en oikein saanut vastauksia kaikkiin kysymyksiini. Sen vuoksi minulle jää epäselväksi ovatko palstalaiset yrittäneet pohtia näitä asioita.