Haluan käpertyä sun kainaloon piiloon kaikilta elämän murheilta. Silittää sun pahan olon pois, nojata yhdessä tuulta vasten, palata iltaisin kotiin sun luo.
Anna anteeks, kun en silloin uskaltanut lähteä mukaas, se matka vaan tuo mun elämään niin paljon muutoksia että pelottaa ihan mielipuolisesti.
(ja nyt mä höppänä kirjoitan sulle viestejä bittiavaruuteen ja toivon että sä löydät nää, ei oo ihan kaikki muumit taas laaksossa...)
Anna anteeks, kun en silloin uskaltanut lähteä mukaas, se matka vaan tuo mun elämään niin paljon muutoksia että pelottaa ihan mielipuolisesti.
(ja nyt mä höppänä kirjoitan sulle viestejä bittiavaruuteen ja toivon että sä löydät nää, ei oo ihan kaikki muumit taas laaksossa...)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä....olis sulla mun numerokin ollut, tai ainakin facen viestien kautta olisit voinu kertoa tämän niinkuin mäkin sulle kerroin silloin aikanaan mun tunteet... :O
Kuulostaa eri ärrältä, ei olla fb:ssä juteltu..
Jästäs, ei kai kukaan palstalla viesti, tottakai bittiavaruuteen.
Luulekko nää,ettei muo pelottanut?! Pelotti silloin ja pelottaa vieläkin,
mutta ei elämässä tarvi kun heittäytyä ja se kantaa sitten itse itseään.
Annan kun tavataan..Tässä lähiaikoina! Kyllä mä bonjaan.
Olen tässä..Löytäisin sut tuhansien joukosta ja tuhansien mailien päästä