Mistä tietää jos nainen on ihastunut?
Kertokaahan, voiko sen päätellä jostakin.
Minä taisin vanhalla iällä(30-vuotta) ihastua minua muutaman vuoden vanhempaan naiseen, mutta en osaa sanoa onko hän ihastunut minuun...
Aion ottaa siitä kyllä selvän kun seuraavan kerran hänet kohtaan.
Tai ainakin tunnustaa omat tunteeni!
Kertokaahan "oireita" niin voin vähän päätellä miten minulle tässä yrityksessä mahtanee käydä.
Kertokaahan, voiko sen päätellä jostakin.
Minä taisin vanhalla iällä(30-vuotta) ihastua minua muutaman vuoden vanhempaan naiseen, mutta en osaa sanoa onko hän ihastunut minuun...
Aion ottaa siitä kyllä selvän kun seuraavan kerran hänet kohtaan.
Tai ainakin tunnustaa omat tunteeni!
Kertokaahan "oireita" niin voin vähän päätellä miten minulle tässä yrityksessä mahtanee käydä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
-en uskalla hymyillä,yleensä...jos olen tosi ihastunut
-en uskalla katsoa pitkään, jos olet liian lähellä...
-tiukan paikan tullen,-pakenen...
Mä en pysty katsomaan silmiin joka tilanteessa, saatan puhua hassuja, punastelen, hymyilen paljon..mutta yleensä kyllä kerron jos olen tykästynyt :)
olenkin tainnut tavata...ainakin tuntomerkit sopii.
missä ympyröissä? ;)
lopulta pakenen niin pian kuin suinkin pääsen. pakenen aivan sulavasti ja jälkeenpäin olen yllättynyt itsekin liukenemisreaktioistani. naurattaa sitten.
hymyilen vaan onnellisena, hymyilen ja hymyilen.
Katson kyllä sinua syvälle silmiin ja hymyilen.
Minun suurin ongelmani ihastuneena on se, että höpötän sekavia, sekoitan asioita ja sanoja ja unohdan mitä olin kertomassa.
Lisäksi hymyilen paljon ja yritän kaikin voimin katsoa ihastusta pitkään silmiin. Aina se ei onnistu, joskus ei pysty katsomaan yhtään silmiin.
Jos ainoastaan hänen vieressään on paikka vapaana, vaatii paljon voimia siihen istua. Muiden viereen sitä istuu tuosta vaan.
Vaikka olen jo aikuinen nainen, punastelen ja änkytän tai en osaa vastata YHTÄÄN MITÄÄN hänen jotain kysyessään.
...kyllä istun miehen viereen, mutta niin tietoisena siitä, kenen vieressä istun, ettei keskittyminen muihin asioihin oikein onnistu. Yritän olla katsomatta häntä koko ajan (tässä täysin epäonnistuen...) ja koitan uskotella itselleni, että olen jo unohtanut hänet. Tällä hetkellä niin olisikin parempi, sillä ihastukseni itse haluaa olla vain ystävä (vaikka luulee kai minunkin haluavan vain ystävyyttä, en tiedä). Ja minä käyttäydyn kuin idiootti yrittäessäni unohtaa hänet.
Itestäni ei kyllä ota selvaa erkkikään kun olen sekoitus kaikkia ylläolevia riippuen tilanteesta ...joten lopputuloksen arvaa varmaan jokainen
Minä hilajinen ja ujopiimä muutenki en tosiaankaan pysty katsomaan saatikka hymyillä koska punastun ja menen vaikeeks, parempi pysytellä etäällä tai vielä parempi kokonaan ulottumattomissa. Koska ihastukseni kohde kyllä huomais oudon käyttäytymiseni ja pitäis mua varmaan tosi outona.
Täällä olis ihan samanlainen mies.Enkä pitäis käytöstäsi outona kun ite oon samanlainen.
Kuin minä. Tilanteen tekee hauskaksi kun miehen tapaa ja hän reagoi samoin..joskus saa sanotuksi "hei" ja joskus taas ei, mutta sitten vain eteenpäin ja jos mahdollista kierretään henkilö hieman kauempaa..käytävällä vaikka pitkin seinänviertä, niin ei ainakaan törmää=)..hauskoja muistoja riittää.
Jos vaan flirttaan enkä ole oikeasti kiinnostunut niin kehtaan hyvin jutella, hymyillä ym.Mutta jos tosissaan olen kiinnostunut niin jännitän aika paljon...Yleensä en koskaan paljasta tunteitani, jos joskus harvoin ihatun kunnolla.Viimeksi tein sen ja tulos ei ole ollut kovin häävi...=))
Mutta ehkä joskus vielä tulee joku joka tuntee samoin kuin itse jos ihastun.
En tiedä osaako kukaan silti yhdistää asioita ihastumiseen. Alan kiinnittämään erityistä huomiota ulkonäkööni ja ostelen kaikenlaista naisellista ja turhamaista, mitä normaalisti hankin vähemmän. Hymyilen lähes yötä päivää, paitsi silloin kun päätän vakaasti tulla järkiini ja olla asiallinen. Se mahtaa näyttää vielä naurettavammalta kuin tuo hymyily ja luonnollisestikin yritys on tuomittu epäonnistumaan jo alkuunsa.
Sitä vain ihmettelen, miksi vieläkin käyttäydyn samalla tavalla. Vaikka minut on aika hyvin ammuttu alas useammankin kerran nuorempana. Sydämeni on naurettu sirpaleiksi, niinsanotusti.
Nykyään ihastuminen on vain tunne muiden joukossa eikä sen tarkoituskaan ole johtaa mihinkään fyysiseen. Silti itkisin vieläkin, jos minulle naurettaisiin
tutulta kuulostaa nuo oireet. hermostuneisuus, punastelu, änkytys, kömpelyys, tavaroiden pudottelu. katson myös mielelläni ihastustani silmiin ja muutenkin hänen komeaa kroppaansa ;-))
joskus taas flirttailu onnistuu enkä olekaan niin hermona. välillä vaan tuntuu ihan teiniltä. enkö muka ole jo ns. tarpeeksi aikuinen, eikö se teinityttöjen punastelu ja hihittely riitä?!
ja entäs se vieressä istuminen. istun mielelläni hänen vieressään jos on tilaisuus. ilmeisesti hänkin minun vieressäni. tunnen kuinka ilma väreilee sähköisenä välillämme hänen läheisyydessään.
Musta ei voi kyllä tietää mitään...ainakaan tällä hetkellä ku ei voi tietää mikä on kiellettyä ja mikä sallittua!
Niin säkö et tiedä, mikä on kiellettyä, mikä sallittua? Eiks asiat etene sit painollaan hyvin?
No,sepä siinä on kun ei niin ei!Ei mitään tietoo,mitä uskaltas tälle tyypille sanoo kun ei tiedä onkse varattu vai ei ja en varmaan kysy!Siin on niin monta mutkaa matkassa että ehkä ois parempi vaan unohtaa se "siinä mielessä" ja oltais vaan ystäviä mutta..no,joo. Pitikin mennä tunnustamaan että se on mun mielestä ihq;tuskin sekään vakuutti sitä mistään!