Minulla on joskus aikoja sitten todettu keskivakava masennus, johon minulla ei ole ollut lääkitystä. Näin kylläkin psykologia viikottain, mutta jokaisen tapaamisen jännitys (olen hyvin varautunut ihmisiä kohtaan, varsinkin "ammattilaisauttajia") aiheutti kamalaa stressiä ja melkeinpä pakokauhua. Tunsin (vielä nykyäänkin) itseni naurettavaksi. Olen 20-vuotias, ja koko lyhyen ikäni ravannut yhden jos toisenlaisen lekurin luona, pienestä pitäen. Käyntini alkoivat 5-vuotiaana, jolloin koin traumoja pitkäaikaisesta henkisestä, että seksuaalisesta pahoinpitelystä. Ajan kuluessa suvussa kulkeva masennus sai minutkin kiinni, eikä ole koommin lähtenyt. Tämä on hyvin surullista näinkin nuoren ihmisen suusta, mutta minä en jaksa enää elää. Vaikka minulla on taustaa itseni satuttamisesta, en silti halua kuolla. En vain jaksa enää sitä, etten kohtaa itseni tai muiden odotuksia.
Edellisestä psykologin ajasta on yli vuosi aikaa. Eräällä kerralla paineet kasvoi niin suuriksi, etten yksinkertaisesti enää uskaltanut käydä vastaanotolla. Käyn tällä hetkellä koulua, mutta en jännityksen vuoksi pääse joka päivä koululle asti. On varmaankin sanomatta selvää, ettei minulla ole yhtään ystävää.
Haluaisin tietää, että onko avun saamiseen muuta keinoa, kuin erilaisten kallonkutistajien kanssa treffaaminen?
Edellisestä psykologin ajasta on yli vuosi aikaa. Eräällä kerralla paineet kasvoi niin suuriksi, etten yksinkertaisesti enää uskaltanut käydä vastaanotolla. Käyn tällä hetkellä koulua, mutta en jännityksen vuoksi pääse joka päivä koululle asti. On varmaankin sanomatta selvää, ettei minulla ole yhtään ystävää.
Haluaisin tietää, että onko avun saamiseen muuta keinoa, kuin erilaisten kallonkutistajien kanssa treffaaminen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole, yksinkertaisesti ei ole maailma kehittyny niin pitkälle. Jos ei itse pysty itseään auttaan, se on loppu. Faktaa.