Esirukouksen voima

Paula oli mukana rukoushetkessä, jossa pieni joukko ystäviä toi yhdessä asioitaan esiin Herralle. Silloin hänen mieleensä tuli hyvin voimakkaasti yksi nimi "Timo".

Tämä oli yllättävää, Paula kertoo, sillä hän ei ollut aikoihin ajatellut pikkuveljeään. Muisto oli liian raskas. Vaikea syöpä oli iskenyt Timoon ja turmellut hänen kasvonsa kauhean näköisiksi. Vain seitsemänvuotiaana hän oli menehtynyt vaikeaan sairauteen, ja veljen kelmeä ruumis ammottavine taudinjälkineen tämän kasvoissa oli liian paljon.

Paula oli aktiivisesti unohtanut nuo tapahtumat suojatakseen omaa tasapainoaan ja mielenrauhaansa. Etenkin Paulaa suretti, että pieni Timo oli kuollut kastamattomana.

Kesken yhteisen rukouksen Timon nimi tulvi hänen mieleensä, ja samalla hyvin voimakas tietoisuus: "sinä olet arvollinen Jumalalta pyytämään, rukoile veljesi puolesta".

"Arvollinen pyytämään". Ei kuka tahansa voinut Jumallta mitä vain pyytää, näin Paula oli käsittänyt, ja nyt hänelle tietystä syystä sanottiin, että hänellä on lupa anoa suuria. Kehotus oli aivan selvä, vaikka kukaan muu rukouspiirissä ei sitä kuullutkaan. "Pyydä, niin paljon saat".

Timon nimen myötä Paulan mieleen nousi koko tuo kuolemantaistelun aika, pikkuveljen kärsimykset ja kuolema aivan liian nuorena. Välittömästi Paula aloitti rukoustaistelun edesmenneen rakkaan veljensä puolesta, aivan itkien ja huutaen Jumalan puoleen.

Paula kertoo, että Herra puhutteli häntä öisissä näyissä, unissa. Mutta millainen kauhea uni hänelle annettiinkaan seuraavana yönä! Lohdutuksen tai rohkaisun sijasta, oli kuin kirurgin veitsellä olisi leikattu tulehtuneeseen haavaan ilman puudutusta. Kaikki tuska ja mätä puserrettiin sieltä ulos.

Unessa Paula näki pienen veljensä kelmeänä ja kalpeana, kasvot täysin runneltuina pahassa paikassa, jossa oli muita ihmisiä tämän kanssa. Timo oli aivan nääntynyt janoon, pukeutunut räsyisiin vaatteisiin ja onnettoman näköinen. Hänen lähellään oli vesiallas, mutta altaan reunat olivat niin korkealla, ettei pikkumies ylettänyt sieltä juomaan.

Paula kertoi, että hänen ja kuolleen veljen välillä oli sellainen etäisyys, etteivät he voineet lähestyä toisiaan.

kun hän aamulla sitten heräsi, onneton uni ja tietoisuus siitä, että Timo on nyt kuoleman rajan takana pahassa paikassa ja kärsii kävivät häneen valtavalla voimalla.

Useiden päivien ja öiden ajan Paula taisteli rukouksessa Herran edessä ja kyynelin pyysi apua veljelleen. Mutta mitään ei tapahtunut, ja rukoustaistelu jatkui toivottaman tuntuisena.

Varmaan näin kului ainakin viikko. Sitten Paula näki toisen unen

Se ankea paikka, jossa Timo oli edellisessä unessa ollut, oli nyt kirkas ja valoisa. Pikkuveli oli puettu siististi, hiukset kammattu, ja kasvojen ammottavan haavan paikalla, jota oli kauhea katsella, oli nyt vain arpi.

Vesiallas oli taas siellä, mutta sen reuna ulottui vain Timon vyötärölle ja sen luona oli juoma-astia. Pikkupoika ammensi sieltä janoonsa vettä niin paljon kuin tahtoi, eikä juoma-astia tyhjentynyt. Sitten hän lähti sieltä lasten tavoin iloisesti hyppien ja leikkien ja Paula heräsi unestaan.

Sisar ymmärsi nyt, että Timon oli nyt hyvä olla, ja hän sai tästä suunnattomasti rohkeutta ja lohdutusta elämäänsä - jota ei tosin montaa päivää näiden tapahtumien jälkeen jatkunut..

Paula oli näet näiden uniensa kanssa itsekin eräänlaisessa rajatilassa hyvin lähellä jo kuolemaa.

Paulan kertomus on totta siinä mielessä, että näin suurinpiirtein hän sen kertoi. Eihän meistä kukaan voi mennä tarkistamaan, mitä siellä kuoleman rajan tuolla puolen on tapahtunut.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeä havaita tässä, miten aktiivisesti Herra Jeesus toimii hänen ja meidän elämässämme.

Mekin voimme saada tuollaisen sisäisen väkevän kutsun ryhtyä rukoukseen.

Voimme pyyhkiä sen mielestämme ja sanoa, mitäpä tuo hyödyttää, ja näin sulkea korvamme Pyhän Hengen kuiskaukselta.

Tai sitten voimme kuuliaisesti - ehkä täysin salassa omassa kammiossamme kenenkään tietämättä - käydä Jaakobin painiin Jumalan kanssa.

Jos olemme arvollisia, jos rukouksemme on vilpitöntä uskon rukousta, joka nousee Paulan tavoin syvästä rakkaudesta esirukouksen kohdetta kohtaan, jos emme hellitä vaikka tilanne näyttää pahenevan, kuka tietää - ehkä saamme vastauksen!

Tämä on hyvin tärkeä asia - selkeä kutsu esirukoukseen ja usko siihen, että Herra voi ja tahtoo auttaa. Saamme toki pyytää myös muita mukaan rukoustaisteluun kanssamme, vaikka Lapin vanhimmat ja saarnaajat sen kieltäisivätkin. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

Tietenkin Paulalle sanotaan "että muka esirukouksen voimalla edesmennyt voisi siirtyä kuolemasta elämään? Kyllä se täällä armon ajassa ratkaistaan"

Vaan eipä Timolla ollut mitään ratkaisun paikkaa, tilanteensa oli toinen.

Ja eipä Paula omasta neuvostaan ryhtynyt rukoilemaan, vaan Herran kehoituksesta. Näin Jeesus sitoi sisraen veljeensä rukouksen sitein, jotka kantavat yli kuoleman rajan. Kuka tietää, ehkä Jeesus ja pyhät siellä kantavat meitä esirukouksin juuri nyt!

Mitä me lopulta tiedämme siitä elämän ja kuoleman Herrasta, joka meidät on kutsunut ihmeelliseen valtakuntaansa. Raamatusta sen tiedämme, että Hän itse saarnasi tuonelassa sieluille, jotka hukkuivat Nooan aikana 1 Piet 3:17-20.

Sen tiedämme, että apostoli Paavali tiesi kristityistä, jotka ovat antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. 1 Kor 15:29

Tärkeintä on kuuliaisuus Hyvälle Paimenelle, kun Hän kohdalle tulee ja jotain käskee tai pyytää. Se ei totisesti ole helppo paikka, voi koko elämä mennä uusiksi.

Kädet heikot kun ristiinsä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo.
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin,
kuulee pyyntösi vastauksen suo.
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan.
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.
Sinä taistelet rakkaittes tähden,
vuosi vuodelta rukouksin.
Jos et uupuen kesken vain heitä,
on myös vastaus ihmeellisin.
Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon.
Nimi yksin se kelvollinen.
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen.
Det er makt i de foldene hender
Sanat: Bjerkheim Trygve
Sävel: Tonnesen Oivind
Suom. Marja-Terttu Tolamo

Kun hätä on todella suuri, on apukin todella lähellä. Koettu on.

Todella tärkeä aihe tämä! Rukouksen lahja on ihmeellinen! Olen itse saanut muutaman vuoden ajan olla mukana viikottain kokoontuvassa rukouspiirissä, ja olemme todella saaneet kokea että Jeesus elää! Eilen viimeksi olimme koolla ja tänään saimme todeta että Herra on aivan konkreettisella tavalla vastannut kahden eri ihmisen rukouspyyntöihin. Herra on hyvä!

"Tuskin yksikään nykyisten vanhinten neuvoista on yhtä tuhoisa tälle kristillisyydelle kuin kielto järjestää rukouspiirejä. Esirukouksella on valtava voima, koska siinä käännytään Jumalan puoleen - ei ihmisten - ja koska Herra Jeesus itse kehottaa useaan otteeseen evankeliumeissa meitä rukoilemaan. "

Ajatelkaapa, jos vanhimmat, kieltämisen sijasta,

olisivatkin antaneet kiitoksen niistä esirukouksista, joita heidän matkansa puolesta oli rukoitu. He eivät kuitenkaan niin tehneet. Miksiköhän?

Eivät vanhimmat esirukouksia estä jos ne koskevat heidän valtansa lujittumista ja erehtymättömyytensä vahvistamista.

Ongelma esirukousten shteen tulee silloin kun rukoillaan lapinvanhimmille herätystä ja parannuksen armoa, Kuten tiedämme nämä henkilöt eivät omasta mielestään parannusta tarvitse paranus on muiden tehtävä ja niin että heidän arvonsa valtansa ja kunniansa siitä parannuksesta vahvistuu.

Vahimmat vaativat kuuliaisuutta itsellensä tai muuten syyllistyy noituuden syntiin ja joutuu helvetin tuleen.

Kristityllä on tänään samanlainen juutalaisilla pakkosiirtolaisuudessa: jos et kumarra kuningasta, niin joudut tuliseen pätsiin.

Shalom...

Viimeisenä päivänä..


Jokaisen polven tulee kumartuman ja jokaisen kielen tulee tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra.

Rauhaa...

Luin uteliaisuuttani viestiketjun, kammottavaa sekopäistä örvellystä! Ettekö te sekopäät suostu näkemään sitä, että kaikista rukoilutouhuistanne huolimatta olette ihan samanlaisia sairauksiin kuolevia ihmisiä kuin kaikki muutkin, jotka eivät ole kuulleet kristinuskosta mitään ja jotka eivät tarvitse tuekseen minkään sortin jumaloliota tai palvovat kuka mitäkin "jumalaa" ! Esirukoilun yleisin aihehan tuntuu olevan sairaudesta parantuminen!

Lestadiolaisuus saatte lapsen e,pitää en pyydä rukouksella nii tölli enää mutta älä häiritse tölli en tenallasi

Mielisairaat pilaavat nämä keskustelupalstat.

Puuttuisin tuohon harhaan, jossa ihminen luottaa itseensä eli rukouksiinsa, kun pitäisi luottaa HÄNEEMN,JOLTA APUA RUKOILLAAN. Jeesukseen Kristukseen.

Mutta todellakin, luottamusta Kristukseen vahvistetaan, kun häneltä apua rukoillaan ja apua saadaan. Mutta Jumala kyllä tietää tarpeemme, vaikka emme niistä hänelle kerrokkaan. Sen sijaan kristittyjen yhteyttä ja rakkautta lisää, kun tietoisesti ja tiedottaen rukoillaan tietyn henkilön puolesta.