Raamatun kertomus Edenin paratiisista on syvällinen ja voimakas. Se on myös niin tuttu, että emme aina jaksa pysähtyä sen äärelle vaan riennämme eteenpäin "tiedän, tiedän, tuttu juttu..."
Kertomuksen perusteissa on yllättävä rakenne, jota ei ole helppo huomata hurskaassa ja perinteisessä opillisessa lukemisessa. Nämä vaaleanpunaiset silmälasit peittävät Raamatun Sanan näkyvistä ja sen alkuperäinen räjähtävä voima jää käyttämättä. Omat käsitykset jylläävät, Raamatun murskaava sanoma jää huomaamatta.
Seuraavalla vertauksella olen koettanut tuoda esiin Edenin puutarhan kertomuksessa olevan perustavan ja aivan kauhean rakenteen.
Asia ei ole paljon herätätnyt keskustelua, niin oudolta tarina tuntuu, ja on helppo sivuttaa vieras tapa katsella niin rakasta ja tuttua pyhän Raamatun alkukertomusta.
Kertomuksen perusteissa on yllättävä rakenne, jota ei ole helppo huomata hurskaassa ja perinteisessä opillisessa lukemisessa. Nämä vaaleanpunaiset silmälasit peittävät Raamatun Sanan näkyvistä ja sen alkuperäinen räjähtävä voima jää käyttämättä. Omat käsitykset jylläävät, Raamatun murskaava sanoma jää huomaamatta.
Seuraavalla vertauksella olen koettanut tuoda esiin Edenin puutarhan kertomuksessa olevan perustavan ja aivan kauhean rakenteen.
Asia ei ole paljon herätätnyt keskustelua, niin oudolta tarina tuntuu, ja on helppo sivuttaa vieras tapa katsella niin rakasta ja tuttua pyhän Raamatun alkukertomusta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Perheen isä sisustaa kahdelle lapselleen leikkihuoneen. Siellä on kaikenlaisia alle kouluikäiselle sopivia tavaroita, leluja, askartelutöitä, pehmonalleja ja suloisia nukkeja vaatteineen. On polkuautoa, on kanihäkki ja koiranpentu ja häkissä puhuva papukaija. Suurista ikkunoista tulee valoa pehmeille matoille, joiden päällä on hyppytyyynyjä.
Keittiönurkassa on jääkaapissa kaikkea terveellistä ja maukasta ja jättskipuikkojakin, onpa pöydällä sen vieressä makeisiakin ja hedelmiä, mehua. Mitään ei todellakaan puutu, isä on kaikesta huolehtinut parhaansa mukaan.
Huoneessa on seinän luona kaunis pieni pöytä, jolla on pieni lasillinen herkulliselta tuoksuvaa ja houkuttelevasti kimaltelevaa juomaa. Siihen isä on sekottanut pahinta mahdollista ihmisen nopeasti tappavaa myrkkyä.
"No hei, lapset, isän täytyy nyt lähteä, mutta leikkikää te täällä kaikessa rauhassa, kunnes palaan. Muistattehan, että kaikkea saatte kyllä syödä ja juoda mutta tuosta pienellä pöydällä olevasta lasista ei saa juoda. Siinä on tappavaa myrkkyä."
Näin sanoen isä iloisesti vilkuttaa ja lähtee, jääden sitten oven taakse siinä olevasta ikkunasta seuraamaan, mitä tapahtuman pitää.
Edenin puutarhan kertomusta lukiessamme näemme saman perusrakenteen kuin lastenhuoneessa, tosin tietenkin paljon rikkaammin ja runollisemmin kuvattuna, onhan se Pyhän Hengen inspiroimaa tekstiä.
Miksi ihmeessä kertomuksemme isä tekisi moisen täysin edesvastuuttoman teon omille lapsilleen, johtaen heidän kuolemaansa?
Miksi ihmeessä meidän Luojamme, Taivaallinen Isämme, antaa meille vapauden langeta rikkomaan Hänen pyhää tahtoaan, josta rangaistus on kuolema.
Tämä jännite johtaa meidät ihmisenä olemisen ja jumalasuhteemma perustaviin kysymyksiin, ja siksi kertomus Paratiisista on nimenomaan kristityille niin olennainen.
Juutalaisille se ei ole yhtä merkittävä, koska siellä ei ole oppia perisynnistä tai hyvin kielteistä näkemystä ihmisen mahdollisuuksista.
Jumalan kansa tahtoo elää Jumalaa miellyttäen Mooseksen antamien neuvojen ja ohjeiden mukaan - vaan eipä ole siihen kyennyt, sanoo apostoli Paavali.
Mites on sähköpaimen, ei Aatami tai Eevaa kiinnostanut omena yhtään, ellei käärme olisi valehdellut tai houkuttanut väärillä lupauksilla. Missä kohtaa sinun tarinassa on se käärme? Kuka sinun tarinassa polkee käärmeen pään ja jos lapset juo myrkkyä, niin miten ne enää on pelastettavissa?
Ei omenan syönti ketään tappanut, toisin kuin myrkkylasisi. Omenan syönti erotti ihmisen Jumalasta ja sitä sanotaan synniksi. Mutta tämä synti on sovitettu. Sinun satusi on armoton ja väärä kuva Jumalasta.
Aivan, itsellenikin on muodostunut kuva, jossa hän pöyhii kompostia etsii aina jonkun sontapalan johon saa kirjoittajat kiinnostumaan.
Kyllähän oikeatakin konpostia pitää käännellä että palamisprosessi pysyy toiminnassa. Näin syntyy hyvää multaa.
Raamatun mukainen kuva vanhurskaasta Jumalasta ei ole kovinkaan miellyttävää kuultavaa. Siksi monet Raamatun tarinat väritetään kiiltokuvamaisiksi pyhäkoulusaduiksi. Edes niiden lukeminen Raamatusta ei ylitä lukijan jo etukäteen muodostamaa mielikuvamaailmaa.
Toisen luomiskertomuksen myyttinen kuvaus luomisesta on huikaisevan sisältörikas. Ja mainiota kuvausta ihmisestä ja ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. -Tosin ihmisen kannalta niin ikävää luettavaa, että mieluummin edelleenkin toimimme kuten Adam ja Eeva; kaunistelemme Raamatun Jumalan pyhäkoulukuvaksi ja tietenkin moitimme kaikki, jotka koettavat särkeä itse luomaamme jumalakuvaa.
1 Moos 3
12 Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin."
13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."
Heh, näin siinä käy, kun ajatus katkeaa viestinkirjoittamisen välissä...
Piti tossa olla, että toimimme kuin Adam ja Eeva ja moitimme muut.
Raamatun Jumalan kaunisteluun ei tainneet Adam ja Eeva syyllistyä, kuten me usein teemme?
Shalom...
Niinpä...
Totuus... Jeesus Kristus on polkenut rikki käärmeen pään.
Katsomme peiliin ja näemme syyllisyytemme.
Rakastan Herraani Jeesusta Kristusta.
Tahdon myös olla orjansa
(doulos)
Armon tervehdyksin.
Rauhaa ja siunausta kaikille.
Rudiini puhuu asiaa. Asioiden käsittely ja mieltäminen oman itsensä mielihaluja vastaavaksi on varmasti yksi yleisimmistä menettelytavoista.
Jeesuksen olemuksen kaikki käsittävät enkelikasvoiseksi kiiltokuvamaiseksi pyhäkoulukuvaksi. Tyypillinen länsimainen, jopa pohjoiseurooppalainen, täysin valkoihoinen heteromies vastaa kaikkien käsitystä hyvästä ihmisestä - Jeesuksesta.
https://pbs.twimg.com/profile_images/1824025746/Jeesus.gif
Asuinalueellaan todennäköisesti paljon todennäköisempää arkitavismiehen kuvaa nykykristilliset ja esikoiset pitäisivät arvattavasti saatanallisena vääristelynä Jumalansa kuvasta.
http://pixabay.com/static/uploads/photo/2012/10/10/18/37/tradition-60791__180.jpg
http://hs10.snstatic.fi/webkuva/taysi/675/1305806158438?ts=398
Ahh - niin tyypillistä Jumalan sanan muokkaamista itselleen sopivaksi.
Jumalan kuva on sellainen, minkä sen uskoo olevan - täysin vailla todellisuuspohjaa.
Sama on Raamatun sanomassa. Kaikki jo tiedetään ja tunnetaan ja ollaan täysin oikealla taivastiellä. Paskaakos tässä enää puhutaan mistään syntiinlankeemuksista, kun jo olemme taivasmatkalla paljon, paljon pidemmällä.
Tiedämme kaiken ja tunnemme kaiken ja osaamme jo nämäkin asiat.
Ai, eikös se ollutkaan se langennut enkeli, josta tuli tuo Jumalan hyvyyden ja rakkauden vihollinen.
eP:
"Miksi ihmeessä meidän Luojamme, Taivaallinen Isämme, antaa meille vapauden langeta rikkomaan Hänen pyhää tahtoaan, josta rangaistus on kuolema."
Tässä kerrottu asia kuvaa täysin nykyhetkeä. Vaikeampaa on mieltää tämä asia Raamatun kuvaamaan alkuäitiin, Eevaan, ja isään, Adamiin,
Onko nyt taas niin, että Raamattu on sopivasti kirjoitettu (pyhän Hengen johdatuksella) ja kuvastaakin ajastaikain ihmisen kykyä ymmärtää tämän päivän ja hetken tila.
Syntiinlankeemuskertomus kuvastaa ihmisen kyvyttömyyttä hallita hyvää ja pahaa.
Tämä on sellainen asia ko. kertomuksessa, ettei se sellaisenaan vanhene vuosituhansissa.
Adamhan mokasi ja ymmärrettävistä syistä. Lie ollut tarkoituskin Raamatun kirjoittajalla tuoda esiin ihmisen kyvyttömyys asian hallintaan - ainoastaan yritys johtaa tulokseen. Vertauskuvauksellisena asiana nykyihmisen hyvän ja pahan tajuamiseen kertomus on varsin kattava.
Joku joskus mainitsi raamattukritiikistä, että on sitä nytkin, mutta mitähän se lienee 5000-v päästä vedenpaisumuksineen.
Kyse ei olisikaan Raamatusta biologian ja kosmologian oppikirjana, vaan kautta aikain kestävänä opuksena kertoa ihmisen suhteesta Jumalaan.
Tässä ei tiettävästi ollut kysymys kompostin hoidosta, vaan etsiä sopivia makupaloja maisteltaviksi ja ihailtaviksi.
eP on satusetä:lle
"Missä kohtaa sinun tarinassa on se käärme? Kuka sinun tarinassa polkee käärmeen pään ja jos lapset juo myrkkyä, niin miten ne enää on pelastettavissa?"
Asiat ovat kovasti vaikeita minulle ymmärtää. Hääräilen ehkä täällä sentähden, että saan kuitenkin mielestäni arvokkaita vastauksia tyhmiin kysymyksiini. Toisinaan taas sitten en saa vastauksia.
Käsitän käärmeen houkutuksen ihmisen sisäsyntyiseksi ominaisuudeksi ja kyvyksi myös tehdä pahaa, enkä niinkään krea- mielessä fyysiseksi tapahtumaksi. Kritisoin myös ihmisen vapaata tahtoa oikeasta tai väärästä tietämättömänä, minkä dilemman voisi ainoastaan ratkaista hyvän- ja pahantiedon puu. Tämä on vaikea asia minulle ymmärtää. Kun yritän puolihuonosti ymmärtää, niin luulisin, että Adamin houkuttelu hyvän ja pahan tuntemiseen oli hänellä jo sisäinen tarve tai ainakin mahdollisuus sellaiseen.
Jos esittämäni robotti paratiisissa ilman omaa vapaata tahtoa tekee itsenäisiä valintoja (siis kuitenkin vapaasta tahdostaan) tuikitietämättömänä niiden seurauksista välittämättä ja ymmärtämättä, ei noudata Jumalan säntöjä, niin ei sinä voi olla mitään väärääkään.
Keskustelujen anti on ollut se, että huomasin, että olihan nuilla, ensiluoduilla, jo jonkinlainen minäkuva ja identiteetti ja uteliaisuus, ilman rajoja, olemassa ainakin Raamatun mukaan.
Paskaakos he olisivat olleet kiinnostuneita hyvän- ja pahantiedon olemassaolosta, jos olisivat olleet robotteja ilman aivoja ja vaan hyviksiksi luotuina. Ei kärmeksellä olisi ollut mitään vaikutusta asiaan, jos Jumala olisi luonut tyyten tahdottomia ymmärrystä vailla olevia ihmisiä.
Taas siis palasimme tuohon ongelmaan vapaasta tahdosta.
Minun tarinassani tuo paha onkin ihminen ja hänen kyvyttömyys hoitaa asioitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Olemme siis heikkoja. Käärmeen pään polkija nivoutuu tarinaan myös sujuvasti, koska käsitän Hänen olevan se oikea Jumala.
Tämä tietysti pikkuisen fiktiivisesti ja tuo juotu myrkky onkin oma itsemme ja kyvyttömyytemme hallita sisällämme olevaa pahuutta
Onko Jumala sanonut niin - Tämä epäily, epäusko erotti Jumalasta.
Rakkaus särkyi. Enää ei rakastettukaan Jumalaa kaikesta sydämestä.
Hyvän ja pahantiedon puun hedelmät olivat itsessään hyviä, Jumala ei luonut mitään pahaa. Mutta Jumalan sanan/ tahdon rikkomisesta seurasi rangaistus.
Minä olen sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Ihminen luotti omaan harkintaansa enemmän kuin kaiken Luojaan ja elämän antajaan, tämä itsekkyys varsinkin hengellisellä alueella ja omassa itsessään on niin suuri ja luontoomme niin juurtunut, että ilman Jumalan sanaa sitä on mahdoton tunnistaa.
Ihminen oli luotuaan lapsenkaltainen, kuuliainen Jumalalle. Ei luodulla ollut mitään halua tai ymmärrystäkään lähteä kapinoimaan Jumalaa vastaa. Samasta ilmiöstä on kyse, kun Jeesus opettaa pienten pahentajista. Olipa kyseessä luonnostaan pieni lapsi tai Jumalan lapsi, niin näitten pahentajille olisi parempi myllynkivi ja upottaa meren pohjaan. Nämä kyykäärmeet ovat vieläkin viemässä ihmisiä pois Jumalan hyvästä huolenpidosta. Syntiinlankeemuksen jälkeen tämä ihmisille tyypillinen uteliaisuus ja Sanan kyseenalaistaminen on jo sisäsyntyistä. Näin ei ollut Adamin ja Eevan kohdalla, vaan siihen tarvittiin langennut enkeli. Jos ihminen olisi ominpäin ilman viettelystä ottanut omenan, niin se olisikin kuollut, eli silloin myrkkylasin vertaus olisi kohdallaan. Näin itse ainakin ajattelen tämän asian.
"Juutalaisille se ei ole yhtä merkittävä, koska siellä ei ole oppia perisynnistä tai hyvin kielteistä näkemystä ihmisen mahdollisuuksista."
He eivät ole uskoneet totuutta ihmisen todellisesta olemuksesta. Koskeeko tämä lainattu lause mielestäsi myös messiaanisia juutalaisia.
Aika outoa uskoa perisynnittömään ihmiseen, maassa jossa on enemmän aseita neliökilometrillä, kuin missään muualla maailmassa. Massa jossa paukkuu koko ajan järeät aseet ja viha on vallitsevana. Voivatko he todella uskoa perisynnittömään ihmiseen? Vai onko heillä uskomus, että he olisivat parempia ihmisiä kuin arabit?
Niin ihanaa kun olisikin perisynnitön ihminen, se on valitettavasti vain pelkkää valhetta.
Vieläkin tapahtuu niin, että monet jotka pitävät kristillisyyden neuvojen vastustamisen luvallisena, pitävät luvallisena myös avioeroa, josta syyttävät "käärmettä".
Enemmän kuin tämä!
Paratiisikertomuksessahan Jumala valehtelee ja käärme puhuu totta. "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää..."
Ja niin kävi kuin käärme sanoi, Jumala ei siihen paikkaan alastonta nuorta paria surmannut, vaan vaatetti heidät matkalla ulos puutarhasta.
Kuoleman sijasta Eevasta tuki elämän äiti, ja ihmissuku jatkui Kainissa ja Abelissa.
Merkillinen kertomus, jossa Jumala valehtelee, ei Isä myrkyttänytkään.
Vai mykyttikö sittenkin?
Ei tämä ole pikkuasia, vaan kristikunnan suurimmat teologit apostoli Paavalista alkaen ovat näitä pähkäilleet, Augustinus ja Luther mukaanlukien. Varmasti rovastiltakin löytyy Edenin puutarhasta ja syntiinlankeamisesta jokunen ajatuksenpoikanen postilloissaan.
Shalom...
Sielunvihollisellemme sanomme hyi!
Rauhaa...
Shalom...
Korjaus...
Sielunviholliselle EI sielunvihollisellemme.
Armosta Rakkaan Isämme Jumalamme suuresta armosta saamme olla vapaat moisesta pahasta.
Nyt ei siis mitään kadotustuomiota meille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa olemme.
Armoa ja Rauhaa valvoen ja rukoillen.
"... otka pitävät kristillisyyden neuvojen vastustamisen luvallisena,"
Voitteko kuvitella, että tällaisiakin ihmisiä voi olla eskoislestadiolaisuudessa?
Se ei ole ainoastaan luvalllista vaan aivan välttämätöntä, nyt kun iisaksonilaiset kaappasivat vallan liikkeessa.
Avauksen aiheen käsittely on hankalaa jo sentähden, että kaikki on koettu ja nähty ja tehty itselle selväksi ja kaikki osaavat toimia täysin oikein. Tämä keskustelu on täysin turhaa uudestisyntyneen mielestä.
Ehkä vielä voimakkaammin tällainen asenne tulee esiin perikreationistien jutuissa, missä kaikki on jo valmista ja pikkuisen vaan vajaa tuosta ylöstempauksen hetkestä.
Vältellään kaikkia vaikeita asioita, ettei nyt taivaspaikan jo herätysliikkeen ohjeiden mukaisesti saatuaan, kämmättäisi tätä viimeistä mahdollisuutta pohtimalla kaikkea paskaa, mikä voisi taas liukastuttaa kulkuradan ja johtaa Helvettiin (nimisanat isolla).
Onko tässä se syy esikoisten keskusteluhaluttomuuteen näinkin mutkikkaasta asiasta? (poislukien muutavat teräväpäät).
Tunnen monenlaisia ihmisiä ja yksi hämmästyttävimmistä havainnoista on Raamattua täysin oikein tulkitsevien mielipiteet.
Vakavin puute ja ristiriita näissä on mielestäni Jumalan halveksiminen ja vähättely.
Se on tyyten erilaista kuin esim agnostisilla. Agnostinen voi heittää herjaa kevyesti jumaluuksista, mutta jos hän tarttuu väkeviin aseisiin, niin silloin ei olekaan enää kyse jumalaan uskomattomuudesta, vaan puhtaasti sellaisen entiteetin pilkkaamisesta, johon pilkka kohdistuu. Ei sellaista voi tehdä, ellei usko tuon entiteetin olemassaoloon. Pahimmat pilkkaajat ovat mielestäni uskossaan pettyneitä ihmisiä, poskelle lyötyja ja molemmillekin, ja purkavat raivoaan, että , koska ei tuo Jeesus auttanutkaan avioeron tms. hetkellä, niin en perskeles enää uskokaan Häneen, vaan alan pilkkaamaan.
Mielestäni Jumalan pilkkaaminen alkaa, täysin Raamattua oikein tulkitsevilla, sillä hetkellä, kun aletaan sopottaa sanoja Jumalan tai Jeesuksen suuhun.
Koska maailmassa on nyt näin, niin ei Jeesuskaan olisi jne... Kun teet noin, niin Jumala olisi kärsinyt, koska... jne.
Tottahan tällaiset saarnat kuulostavat voimakkailta ja saavat yleisön suureen riemuun, mutta tällöin ei ole kyse mistään muusta kuin ihmismääreistä.
Asettamalla omia sanoja Jumalan ja Jeesuksen suuhun, ihmiset häpäisevät Jumalan ja Jeesuksen olemalla heitä viisaampia ja olevansa tulkitessaan Jumalan sanaa muka viisaampia.
Vaikeita asioita, mutta uskoakseni tarkka Raamatun lukeminen voisi kantaa hedelmää.
Jos sinua puhuteltaisiin kolmena, käyttämällä kustakin osasta sanoja heitä,
eikö se olisi vähintään kornia.
Teit nyt gerberoksen kehoa ja henkeä vastaan, - ei nöin. Kerberoksen henki sielu ja keho kutsutaan yhdellä nimellä, gerberos.
Pyhä Henki käy ulos Isästä ja Pojasta, on vain yksi JUmala joka on Isä Poika ja Pyhä Henki.
Jumalan kolmen persoonan käsittämien yhdeksi ainoaksi Jumalaksi on vaikea älyllisesti, eli järjellisesti hahmottaa. Kun JUmalaa vastaan rikotaan silloin rikotaan samalla hetkellä Isää Poikaa ja Pyhää Henkeä vastaan.
Kun aikanaan menemme taivaaseen, näemme siellä vain yhden aurikoa kirkkaamman olennon ihmisen pojan kaltaisen, jolla on yllään aurikoa kirkkaammin hohtaja Juutalaisen ylipain asu. ei tietenkään
maallisista langoista valmistettu mutta tarkasti samalainen.
Hän on Herra Jeesus, Jumala joka on luonut taivaan ja maan sanallaan. Hän joka oli myös ihmislihaan inkarnoituneena maan päällä noin 33 vuoden ajan, vuodatti verensä meidän syntiemme sovitukseksi, kuoli ja haudattiin, nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista, astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Jolla poika on sillä on Isä. Jolla poikaa ei ole sillä ei ole iankaikkista elämää.
1. Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus:
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
- ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä;
jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
Kuten huomaamme taivaaseen pääsy ei tapahdu sillä perusteella
onko ihminen fiksu ja filmaattinen elämässään hyvin onnistunut.
Vaan sillä onko Jeesus tuon henkilön Herra ja Vapahtaja hänen
synneistään.
entiteetti (< lat.), olio, yksikkö, itsenäinen kokonaisuus
Nojuu - yltiöateistit vertailevat Jumalaa jopa joulupukkiin ja koetin korostaa yleistä asian olemusta itsenäisenä kokonaisuutena, ettei takerruttaisi Jumala - keskustelussa vahingossa joulupukkeihin
Κέρβερος 25.9.2014 20:42
Hämmästelen aina tietämystäsi ja analysointiasi Raamatun sanomasta. Täällä on harvassa saman verran Raamattua lukeneet ja tutkineet.
Danielin kirjan loppupää kertoo jotain siitä, mistä Raamatun sanomassa on kyse. Kun Jumala on oikeus ja totuus ja rakkaus, ei kellään hänen soturillaan saa olla itsekkäitä ajatuksia. Ilmestyskirjasta voisi löytyä lisää tietoa Taivasten valtakunnasta.
Ettepä te raukat itse ymmärrä, ette itsestänne ettekä Jumalan sanasta joka paljastaisi ihmisen todellisen luonnon. Ihminen on syntinen olento, ja pelstuu vain uskolla Kristukseen. Kerberos pohtii näitä asioita ja ilmeisesti lukee Raamattuakin, se on hyvä asia.
Ateistit kohtaavat päivän jollon koko heidän maailmankuvansa, joka pyrkii torjumaan heidät luoneen ja heidän elämäänsä ylläpitävän Jumalan, romahtaa.
Jumalan torjuminen voi tosin olla ns. uskovienkin vika, he ovat omasta rikkinäisyydestään johtuen antaneet väärän kuvan Jumalasta. Jumalan sana
ilmoittaa synnin, elikkä ilmoittaa tahtonsa, tästä tahdosta poikkeaminen on
synti(ä).
Jumala ei ole kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan on järjestänyt syntisille pelastuksen, antamalla kaikki synnit anteeksi. Tämä syntien sovitus maksoi
kovan hinnan Jumalalle, hän tuli itse maailmaan poikansa Jeesuksen Ktisytuksen muodossa, ihmiseksi inkarnoituneena, vuodastti verensä ja antoi henkensä.
JUmalan viha ja kuolema joka on synnin seurausta, kohtasi Kristusta. Kristus itse oli synnitön, siksi hänen ylitsensä ei kuolemalla ollut valtaa. Kolmantena päivänä Jeesus nousi ylos kuolleista niin kuin pyhissä kirjoituksissa (Toora) oli ennustettu.
Uskomalla Krtistukseen ihminen saa sovituksen synneistään ja syntyy Jumalan lapseksi Hengestä. Mieli kääntyy, lihallisen mielen tilalle tulee Hengen mieli jolla
on halu täyttää Jumalan tahtoa. Vanha osuutemme ei kuitenkaan jalostu, vaan sisimmässämme on edelleen voimia jotka vastustavat Jumalan tahtoa.
KUn JUmala sanoo annan omastasi köyhempien tarpeeksi, niin ahneus sanoo ei se käy sinä joudut itse pulaan, jos et ihan kerjuulle joutuisikaan. Vihan teot leimahtavat nopeasti kun joku toisen sanoma sana ei miellytä meitä ovat sanat suussamme jo valmiina sanomaan pahasti takaisin. Jumalan Hengen ohjauksessa ihminen tiedostaa tämän puolen luonnostaan, yrittää hillitä vanhaa luontoaan ja pyytää sitten anteeksi jos tulee kuitenkin loukanneeksi toista. Sellainen ihminen jolla ei ole JUmalan henkeä pitää aivan oikeana antaa sana sanasta ja kaksi parhaasta takaisin, eikä hänellä ole anteeksipyydettävää senkään jälkeen vaikka on sanonut pahasti. Poliitikoita seuratessa tämä vanha luonto paljastuu hyvin kun seuraa pahaa tehneen tai valehdelleen poliitikon pois selittely- yrityksiä.
Hengen avulla 26.9.2014 07:02
Uskallatko hypätä jakkaraltasi alas? Tänne alas kuuluu niin huonosti ja tuuli suhisee korvissa.
eP:
"Huoneessa on seinän luona kaunis pieni pöytä, jolla on pieni lasillinen herkulliselta tuoksuvaa ja houkuttelevasti kimaltelevaa juomaa. Siihen isä on sekottanut pahinta mahdollista ihmisen nopeasti tappavaa myrkkyä."
"Miksi ihmeessä meidän Luojamme, Taivaallinen Isämme, antaa meille vapauden langeta rikkomaan Hänen pyhää tahtoaan, josta rangaistus on kuolema."
Lastehuoneen myrkkylasi - avaus kulminoituu juuri tähän lausepariin.
Tämä sisältää myös erittäin vaikean asian ihmiselle ymmärrettäväksi.
Tämä koko ajatus on myös eräs uskomisen perusrakenne.
Tähän avauksen, ehkä, tärkeimpään ajatukseen ette ole vielä ottaneet paljolti kantaa.
Kuuluu huuto - miksi.
Kaikki esittämäni keskeneräiset asiat ilman vastausta kulminoituvat juuri tuohon
Juuri niin, päivän uutiset siitä kertovat karua tarinaansa. Joka päivä.