Aina (kummallakin kerralla) kun olen ajatellut uskaltaa pyytää tyttöä ulos, mieleni täyttyy ajatuksilla riittämättömyydestä vastakkaiselle sukupuolelle. Tai että he joutuisivat tyytymään vähempään ollessaan kanssani. Pelkään aina, että olen liian lyhyt (=172cm) tai muuta vastaavaa. En vain tiedä miten naiset ajattelevat. Mielestäni olen vilpitön ja kiltti aina.
Epävarmuus itsestä.
Kaunis mies
41020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lopeta ajattelu, se auttaa.
Tiedätkö, kuinka paljon naiset ajattelevat, mahtavatko he riittää miehelle. Milloin on ,mitäkin puutteita. Aina tulee olemaan, mutta vaikuttavatko ne , ovatko ne oleellisimpia siinä.
Esim. Koulussa oon ihastunu mielettömän kauniiseen tyttöön. Semmoseen naapuritytönkaltaseen. Kuitenki aina ku ajattelen et pitäiskö pyytää ulos nii tulee hirvee alemmuudentunne, että "En oo tarpeeks hyvä tommoselle enkelille, se ansaitsee parempaa" Voi ku ois jotain ihmenappeja millä sais tosi hyvän itsetunnon :)
Kuules kaunis mies. et ole liian lyhyt, ainakaan mielestäni. Minulle miehen pituus on yhden tekevää, kunhan mies tietää mitä on ja hänellä on hyvä itsetunto. Oma rakkaani on 171 cm pitkä muttei hänen pituutensa ole hänelle ongelma.
jos mies kärsii huonosta itsetunnosta, on se paljon luontaan työntävämpää kuin mikään ulkoinen seikka.
Lyhyt mies ei ole ongelma ainakaan lyhyelle naiselle. Itse pidän sekä lyhyistä että pitkistä miehistä. Tosin enemmän lyhyistä, kunhan ei ole ihan ruikku eli ihanne on lyhyt mutta kuitenkin lihaksikas (ei liian lihaksikas).