Kuinka vaihtaa asenne?

Tai pikemminkin purkaa kaikki raivotautinen viha, joka tulee alitajuisesti päähäni ja repii nahkani kävellessäni läpi elämän ja kestäessäni vielä kaikkea joka laittaa vitutuksen kovemmalle?

Uskoisin tämän olevan masennuksen oire, nyt kun mietein tarkemmin.

Elämäni aikana olen kokenut paljon.

Olen masentunut ja vihainen koska olen kestänyt niin paljon että en enään usko elämään tai siihen että minä en olisi paska. Olen tottunut tuntemaan väkevää vihaa päivästä toiseen jo muutaman vuoden. Viimeinen tempaus oli narsistinen kusetusystävä joka sai minut tippumaan vihan liekkeihin, koko elämä muutenkin väkivaltaa perheensisässä, koulukiusaamista ja sitten tuo narsistinen ihminen vielä päälle niin naula arkkuun.

En tiedä mikä minua vaivaa kun tunnen näin voimakasta vihaa. Se vain ei ole laantunut vaan vuodan samalla ja kuivun heikkona.

Jokin mielessäni saa kaiken kääntymään vastoinkäymisessä kohti tuhon portteja, kuinka lopettaa nämä ajatukset: ''Taas kaikki meni päin vit.tuja, pitihän se arvata, ei tästä tule mitään, vitt.uako edes yritin tai mitä ikinä kuvittelin, että onnistuisin tässä? Vihaan itseäni entistä enemmän, haluan nyt haihtua ja unohtaa kaiken tämän kuinka mokasin... Tiesin etten ole tarpeeksi, en ole koskaan kelvannut omana itsenäni... Olen poikkeava, Mitä vitt.ua edes lähdin yrittämään kun ei pask.asta synny kultaa?''

Tunnen oikeasti että olen hatara, heikko, vääränlainen, syvältä kaivettu, henkisesti raiskattu, häpäisty omalla syntymällä... Olen niin täynnä vihaa, että annan ihmisten laittaa minut alas ehdontahdon koska en enään jaksa taistella itseäni vastaan, koska tunnen itseni täysin siksi mitä sanoin. Olen lukossa itseni kanssa, tekisi mieli vain raivota jälleen.
464
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Oikeastaan tämä olisi kuulunut palstalle -Viha-, mutta kirjoitin tämän tänne koska tämä on enemmänkin masennukseen viittaavaa, jokapäiväistä vihaa jota tunnen.

& hyvä että kirjoitin, koska tämä tosiaan terapisoi minua hiukan. Jos joukossa on vastaavanlaista, toivoisin että joku kirjoittaisi kuinka on päässyt mahdollisesti eroon tästä kaikesta.

Olisin valmis kävelemään uusista ovista ja jättämään kaiken taakseni ja jatkamaan kevyemmillä kengillä.

Äänestä

C W
Onko sinulla mahdollisuutta lentää muutamaksi viikoksi Intiaan johonkin suureen kaupunkiin tressilomalle. Ei siihen monta satasta tarvita. Sanovat auttavan.

Äänestä

Aika hauskaa, että mietein jos olisin lyhentänyt nimimerkkini toisessa viestissä samalla tavalla, kuin sinä lyhensit juuri. :D

Mutta jos pysymme aiheessa, niin eipä ole mahdollisuutta tähän.

Onneksi on näin jumalaista musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=erg9KUUWmN8

Äänestä
  • C.W
    Jos tuo on sinusta jumalaista musiikkia, niin enpä enää ihmettele. Mukavaa jatkoa sinulle silti. Ehkä ukkospilven päällä tapaamme joskus

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


CrimsonWings. kirjoitti:

Tai pikemminkin purkaa kaikki raivotautinen viha, joka tulee alitajuisesti päähäni ja repii nahkani kävellessäni läpi elämän ja kestäessäni vielä kaikkea joka laittaa vitutuksen kovemmalle?

Uskoisin tämän olevan masennuksen oire, nyt kun mietein tarkemmin.

Elämäni aikana olen kokenut paljon.

Olen masentunut ja vihainen koska olen kestänyt niin paljon että en enään usko elämään tai siihen että minä en olisi paska. Olen tottunut tuntemaan väkevää vihaa päivästä toiseen jo muutaman vuoden. Viimeinen tempaus oli narsistinen kusetusystävä joka sai minut tippumaan vihan liekkeihin, koko elämä muutenkin väkivaltaa perheensisässä, koulukiusaamista ja sitten tuo narsistinen ihminen vielä päälle niin naula arkkuun.

En tiedä mikä minua vaivaa kun tunnen näin voimakasta vihaa. Se vain ei ole laantunut vaan vuodan samalla ja kuivun heikkona.

Jokin mielessäni saa kaiken kääntymään vastoinkäymisessä kohti tuhon portteja, kuinka lopettaa nämä ajatukset: ''Taas kaikki meni päin vit.tuja, pitihän se arvata, ei tästä tule mitään, vitt.uako edes yritin tai mitä ikinä kuvittelin, että onnistuisin tässä? Vihaan itseäni entistä enemmän, haluan nyt haihtua ja unohtaa kaiken tämän kuinka mokasin... Tiesin etten ole tarpeeksi, en ole koskaan kelvannut omana itsenäni... Olen poikkeava, Mitä vitt.ua edes lähdin yrittämään kun ei pask.asta synny kultaa?''

Tunnen oikeasti että olen hatara, heikko, vääränlainen, syvältä kaivettu, henkisesti raiskattu, häpäisty omalla syntymällä... Olen niin täynnä vihaa, että annan ihmisten laittaa minut alas ehdontahdon koska en enään jaksa taistella itseäni vastaan, koska tunnen itseni täysin siksi mitä sanoin. Olen lukossa itseni kanssa, tekisi mieli vain raivota jälleen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu