Kymmenen vuotta elämässä tuntuu olevan aika, jolloin huomaa jo selvästi wanhentuneensa. Kun muistelee itseään 10 vuotta sitten niin silloin kuntolenkit olivat pitempiä, jaksoi paremmin töissä, ei väsyttänyt näin paljon.
Millaisia kokemuksia teillä,
Millaisia kokemuksia teillä,
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riippuu minkä ikäinen nyt on, kuntoillessa kyllä huomaa toissa talvena hiihtäessä vuosi vuodelta sama matka tuntuu työläämmältä, se vaan on hyväksyttävä keho ei toimi kuin ennen. Ehkä voisi verrata johonkin moottoriin joka kuluessaan käy laiskemmaksi.
Itse olen paremmassa kunnossa nyt kuin 10 vuotta sitten. Olen aina liikkunut jonkin verran, mutta viitisen vuotta sitten aloin aktiivisesti käydä kuntosalilla neljä kertaa viikossa. Jaksan paremmin kaikkea, ei väsytä. Tavoitteena ei ole alun alkaenkaan ollut timmi kroppa (joillakin on edelleen sellainen käsitys) vaan sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi. Lihakset surkastuvat, jos niitä ei käytä. Se on fakta. Kaksi lihaskuntotreeniä ja kaksi aerobista (joskus ulkona lenkkeillen) treeniä viikossa on juuri sopiva määrä itselleni. Liikunta on lääkkeeni, toistaiseksi muita lääkkeitä ei ole ollut tarvis popsia.
...ja elämä hymyilee...
Enpä juuri huomaa eroa 10v, takaiseen. Kuvissa olen yhtä ruma kuin aiemminkin ja kyllä tässä kaikkeen siihen pystyy mitä teki 10v sittenkin.Romahdusta odotellessa, sano.
Meinasi mennä kaffeet väärään kurkkuun. :D
Mä en muista yhtään mitään kymmenen vuoden takaisesta ajasta.
Jaa kymmenen vuoden blackout. Niihin bileisiin minäkin olisin halunnut mukaan ;)
10 vuotta sitten jalkani ei puutunut kävellessä tunnottomaksi ja pystyin vielä nostamaan käteni olkapäitä korkeammalle.
Terveellinen ravinto, riittävä uni, säännöllinen ja monipuolinen liikunta = ei iän tuomia vanhuusvaivoja.
Naisillahan suurimmat muutokset ovat hormonaalisia ja jo sekin saattaa saada olon tuntumaan vanhemmalta vaikka ottaisi korvaushoitoa. Niin teen itsekin mutta silti muutokset ovat tuntuvia ja nähtäviä aktiivisesta liikuntataustasta huolimatta tai sitten juuri siitä syystä. Hiuksiin tullut ekat harmaat, otsa ja yläluomet ja leukaperät valahtaneet hieman alaspäin, samoin tissit.
No, onneks nyt vielä pystyy lenkkeilemään mutta sekin on välillä kuin pakkopullaa mutta kun siihen ryhtyy, on sitten niin itteensä tyytyväinen olo että elämä hymyilee ainaki 2 tuntia lenkin jälkeen.
Välillä menee alaspäin ja sitten taas ylöspäin.
Kymmenen vuotta sitten oli jalka niin huonossa kunnossa etten kyennyt kunnolla liikkumaan. Ja niin sitä sitten meni muukin asia huonosti.
Nyt pystyy kulkemaan ja nauttimaan elämästä.
Nyt on paremmin kuin silloin.
Kymmenen vuotta sitten alkoi aika jolloin aloin toteuttamaan unelmiani ja niissä eläminen on mukavaa.
Noin kymmenen vuotta sitten aloin hyväksymään itseni ja sekin on vienyt ylöspäin.
Parasta aikaa mennään kohtti parasta aikaa.
tulisilla, "Kymmenen vuotta sitten alkoi aika jolloin aloin toteuttamaan unelmiani ja niissä eläminen on mukavaa."
Voisitko hieman kertoa millaisia unelmia ja miten toteutit?
Mun unelmia oli päästä käymään Egyptissä ja Kreikassa. Mutta niin kova korkeanpaikan pelko oli etten uskonut koskaan astuvani lentokoneeseen.
Kun sitten ensimmäisen kerran tein tuon niin huomasin ettei lentopelko ja korkeanpaikan kammo ole sama asia. Koneessa ei ole mitään ongelmia minulla mutta vieläkään en kiipeä tikkaaille tai mene reunalle korkealla.
Niitä matkoja unelmapaikkoihn olen saanut toteuttaa.
Sellainen unelma sitten jota elän nytkin oli muutto Kotkaan.
Lapsena aina käytiin täällä asuin silloin Vantaalla, vaikkei se mikään Vantaa ollut silloin vaan Helsingin maalaiskunta. Mutta iana unelmoin että joskus vielä tulee minusta Kotkalainen. Ja sen olen toteuttanut ja siinä elän nyt.
Sain vielä ihan hiljattain mahdollisuuden tehdä töitä unelmapaikassani.
Lisää unelmia löytyy joita meinaan toteuttaa pikkuhiljaa, kun niiden aika on.
Tässä näitä vähäsen :)
tulisilla, hyvä hyvä!
Jatka noin eteenpäin. Elä niinkuin itse haluat, älä siten miten toiset sun haluavat elävän.
Ei tää mun unelmien toteuttaminen ole ketään vastaan ollut. Päinvastoin siitä että muutin tänne saa nauttia omaisetkin. Kun haluavat on mahdollisuus päästä meren rantaan koska asuvat sisämaassa. Kesällä tykkäävät kyläilla. Eikä muutkaan unelmien toteutukset ole ollut keneltäkään toiselta pois.
Mutta ainahan on ulkopuolisissa ihmisissä sellaisia jotka nyrpistää neää toisten ihmisten elämälle mutta sellaisilla ei ole mitään väliä, he ei kuulu miun elämään.