päivä päivältä enemmän ja enemmän ikävöin sua, luulin että aika ns. parantaa haavat, mutta ei ainakaan mulla! päinvastoin...:( kun edes sais tietää mitä sulle nykyään kuuluu... oltais voitu olla EDES ystäviä!! *huokaus*....
ikävä on ja pysyy
ikävöivä
153752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ota sinä yhteyttä selvitä mitä hänelle kuuluu...tiedä vaikka tunne olisi molemminpuolinen.
Olen ikävästä sairas.
Haluatko parantaa minut?
Tee minut terveeksi jälleen.
parantaa sinut, jos olisit se kenet haluan... en voi ottaa yhteyttä, jos voisin en suinkaan kirjottelis tänne ikävääni, vai mitä?! ;)
Niinpä, ikävä... Jos mahdollista kysy hänen kuulumisiaan. Olosi voisi helpottua... Itsellä se ei tule kysymykseen enää, aikoinaan yritin enkä saanut vastausta. Elämä on jatkunut tottakai...
Ensinnäkin, jos ei kyseinen henkilö ole itse pitänyt yheyttä (oletan, että kyseessä on joku entinen heila), niin eikös se kerro ja aika paljon? Todennäköisesti tämä henkilö on jatkanut elämäänsä ja niin pitäisi kyllä tehdä ikövöivänkin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta miksi vaipua itsesääliin jonkun ihmisen takia, joka ei edes pidä yhteyttä?
Minulla on ainakin ollut tilanne jossakin vaiheessa miesystäväni kanssa, että hänen exänsä pommitti milloin milläkin tavalla. Miestä ei enää kiinnostanut ja pommitus loppui kun numero vaihtui. Sanoin hänelle, että ihan hyvin hän voisi olla kaveriväleissä tähän exään, jos se olisi puhdasta kaveruutta. Kylmä vastaus oli kuitenkin, että hänelle ei ole exälleen mitään asiaa eikä tarvitse olla tekemisissä. Uskon, että exää olisi helpottanut olo siitä, että tämä nykyiseni olisi ollut edes ystävä, mutta toisaalta voiko olla ystävä sellaisen kanssa, jota kuitenkin vielä rakastaa kuten mies ja nainen rakastaa toista? Monesti kun itsellä on mennyt poikki joku suhde, niin ajattelee, että olisi kiva olla edes ystävä, koska ei halua päästää toista täysin elämästään, jos vielä rakastaa. Mutta sitten kun miettii, miksi haluaa entisen ystävyyttä, huomaa välittävänsä kuitenkin liikaa. On hyvä, että itse olen pystynyt jatkamaan elämää, en olisi muutoin löytänyt sitä, mitä minulla on nyt.:)
soittaa,toivon että hän soittaa joku päivä... ainahan saa toivoa, vai mitä?!! olo helpottuis varmaan, mutta ikävä olis silti koko ajan ja vois pahentua jos kuulis äänen... mut silti joku päivä voisin yllättyä jos puhelimessa vilkkuis eräs tietty nimi... elämä jatkuu tottakai, muistoja ei voi kukaan ottaa pois!!!!
otat sen nimen pois kännykästä.
tuhoat muistot eivät ole aina silmien edessä. elämä on kuolemista....
pois nimi kännykästä, mutta silti muistoja ei voi tuhota...:(
anna ajan kulua.
Olisikohan se minun nimeni, joka jo on poistettu?
Et "voi" soittaa... en minäkään (kuulemma) vaikka tahtoisinkin vielä edes muutaman sanan vaihtaa. Pahalta tuntuu, heviletin pahalta itseasiassa; miksi tapahtui se mikä tapahtui??? Kaipaan sinua, meitä niin hullua kuin se onkin! Toki sinä voit soittaa, jos lupaat että se on "asiallinen" puhelu eikä sellainen kuin joitakin viikkoja sitten soittelit.....
tee tikusta asiaa, sillä itse en vois..
.. voinut tulla omasta "kynästäni" tuo aloitus
:(.
Kumma miten ikävä ei mene pois vaikka sitä miten käskisi. Se vaan on ja kalvaa. Eikä siinä ole enää järjen kanssa tekemistä...
Miten kauan olet ikävöinyt? Olen huomannut että ikävä on sitkeää sorttia kun on / on ollut rakastunut kunnolla.
Ole varovainen mahdollisessa yhteydenotossa. Ellet ole päässyt hänestä yli, eikä jatkaminen ole mahdollista, vanhat haavat aukeavat. Tietysti jos jotain toivoa on jatkamisesta, kannattaa kokeilla. Joskus auttaa kun kuluu jonkun verran aikaa suhteen päättymisestä ja tunteet rauhoittuvat, ja voi olla mahdollistakin palata yhteen. Etene silti varovasti...
En vastaa. Enkä soita. Olen unohtanut numerosi.
Jos joskus haluat pyytää anteeksi, tiedän mistä löydät.
En sitten soita, huomenna olin ajatellut soittaa.
En edes yritä,jos et vastaa. Edellinen kerta riitti siinä mielessä.