se sai tunteet pintaan, pelot nostivat päätään, en saanut nukutuksi moneen yöhön, aloin pelkäämään jokaista rasahdusta, kuvittelin hetkittäin että kaikki palstan uhkailut ovat minulle suunnattuja, hetken mietin minne pakenen jos pahin tulee eteeni taas, olisi taas paettava ja aloitettava alusta jälleen kerran. Eilen olin niin väsynyt etten kyennyt enää erottamaan todellisuutta harhamaailmastani.
Viime aikojen tapahtumat ovat ruokkineet ajatuksiani, olen kokenut pettymystä, turvattomuutta ja turhautunut tilanteisiin.
Sain voimaa jostakin, jonka todellisuudessa vain kuvittelin.
Pakenin ajatuksissani kauneimman hymyn luokse, tunsin lämpöä, voimaannuin.
Lopulta ymmärsin ettei se ole todellista, taas ihminen jonka perimmäiset aikeet ovat satuttaa, ravistella, kertoa että olen huono ihminen.
Onneksi sain vihdoin nukuttua, ei tämä maailma olekkaan niin synkkä paikka, miksi kukaan sellainen satuttaisi joka ei edes tunne minua, tai miksi menneisyys palaisi, kun olen jo haudannut sen?
Ei miksikään, minä kuvittelin kaiken.
Tänään luotan jälleen ihmisten hyvyyteen, uskon että elämä kantaa.
Silmät kertovat paljon ihmisestä, liian paljon.
Näin jotakin, mitä en olisi tahtonut nähdä, epävarmuutta ja pelkoa, liekki oli himmentynyt, muttei kokonaan sammunut, sen voi vielä sytyttää uuteen loistoon.
Ikävöin monia asioita, ihmisiä, hetkiä joita ei enää tule, aikoja jotka eivät palaa. Mutta uskon että parhaat hetket ovat vasta takana, en anna enää pelolle valtaa, en anna enää kenenkään satuttaa.
Ikävöin myös sitä minkä kuvittelin olevan todellista, se oli mukava "harha".
Viime aikojen tapahtumat ovat ruokkineet ajatuksiani, olen kokenut pettymystä, turvattomuutta ja turhautunut tilanteisiin.
Sain voimaa jostakin, jonka todellisuudessa vain kuvittelin.
Pakenin ajatuksissani kauneimman hymyn luokse, tunsin lämpöä, voimaannuin.
Lopulta ymmärsin ettei se ole todellista, taas ihminen jonka perimmäiset aikeet ovat satuttaa, ravistella, kertoa että olen huono ihminen.
Onneksi sain vihdoin nukuttua, ei tämä maailma olekkaan niin synkkä paikka, miksi kukaan sellainen satuttaisi joka ei edes tunne minua, tai miksi menneisyys palaisi, kun olen jo haudannut sen?
Ei miksikään, minä kuvittelin kaiken.
Tänään luotan jälleen ihmisten hyvyyteen, uskon että elämä kantaa.
Silmät kertovat paljon ihmisestä, liian paljon.
Näin jotakin, mitä en olisi tahtonut nähdä, epävarmuutta ja pelkoa, liekki oli himmentynyt, muttei kokonaan sammunut, sen voi vielä sytyttää uuteen loistoon.
Ikävöin monia asioita, ihmisiä, hetkiä joita ei enää tule, aikoja jotka eivät palaa. Mutta uskon että parhaat hetket ovat vasta takana, en anna enää pelolle valtaa, en anna enää kenenkään satuttaa.
Ikävöin myös sitä minkä kuvittelin olevan todellista, se oli mukava "harha".
Vastaukset 6
Vanhimmat
*parhaat hetket ovat vasta edessä, ei takana...prkl, ajtteleeko mun alitajunta että takana?"
Kyllähän sellaiset joskus satuttavat, jotka eivät todella edes tunne, levittävät valheellisia juorujaan ja valheeseen ja aliarvioimiseen perustuvia käsityksiään tahallaan laajemmallekin.
Mutta hei, tuskin nämä palstojen uhkailut ovat juuri sinuun kohdennettuja. Miksi olisivat.
Niin tiedän etteivät ne ole, mutta toisinaan kun tulee "viestejä" menneisyydestä(pahuudesta) alkaa pelkäämään että se palaa vielä. Jotkut ihmiset ovat pahoja, minä en ole, sen tiedän.
http://www.youtube.com/watch?v=J0qNVrnCv_s
Ei, paha menneisyys pitää unohtaa. Antaa anteeksi itselle ja toisille ja unohtaa, jättää taakse. Aina menemme kohti tulevaa, sen onnellisuuteen voimme osittain vaikuttaa itse. Tekemällä ja ajattelemalla kauniita ja hyviä asioita jotka ovat elämässämme hyvin. Tekemällä hyviä tekoja. Menneisyyden pahat pyyhitään pois, kaikki on anteeksi annettu ja voimme uskoa että on olemassa Jumala joka antaa anteeksi, puhdistaa ja pyhittää. Synnymme uudestaan sisäisesti, tulevaisuutta varten.
Aivan, väkivalta ym. pahuus kyllä jättää ikuiset arvet ja pelot joita ei voi pyyhkiä pois. Kun on käynyt rajalla sen muistaa kyllä ikuisesti ja pelkää vaikkei olisi aihettakaan.