Hei! Olen 20-vuotias opiskelija Jyväskylästä. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ujoudesta lähes koko ikäni, mutta oireista tuli elämää rajoittavia lukiossa. En enää pystynyt edes astumaan koulun aulaan vapisematta. Tähän sain lääkitystä ja terapiaa, ja vuoden pystyin elämään suhteellisen vapautunutta elämää ennen opiskelujen alkua. Pystyin jopa nauttimaan uusien ihmisten tapaamisesta ja heidän kanssaan jutustelusta. Nyt kuitenkin muutto uudelle paikkakunnalle yksin uusine ihmisineen, ja opiskelujen haasteet ovat saaneet minut sulkeutuneeksi ja hyvin ahdistuneeksi, eikä vain sosiaalisissa tilanteissa, vaan ahdistus jää päälle myös tilanteiden jälkeen. Olen saanut muutaman "paremman" kaverin, mutta tuntuu ettei heillekkään voi olla avoin, eikä muodostaa syviä ihmissuhteita, puhumattakaan parisuhteesta - se ei tule kuuloonkaan.. Ahdistuneisuus saa vähättelemään itseä ja mielen erittäin alakuloiseksi ja masentuneeksi, eikä tulevaisuuskaan tunnu siis kovin valoisalle. Esiintymistilanteissa olen joutunut käyttämään beetasalpaajaa ehkäisemään paniikkikohtaukset. Ja olen hakeutunut terapiaan, mutta jonot YTHS:llä on 3kk. Tulipas hiukan sekainen sepustus.. :) mutta kaipailisin siis kohtalotovereita, löytyykö täältä Jyväskylästä? Tietysti muidenkin kokemuksia lukisin mielellään.
sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä Jyväskylässä?
vapiseva opiskelija
6129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen vapiseva eläkeläinen Jkl: stä.
Kelpaako seura?
Samma här! Ite oon sos. tilanteiden pelosta kärsinyt about 6 vuotta. 19v nyt myös opiskelija ja Jyväskylästä. 9vnä alkanut punastelu alko rajottamaan elämääni jo 11vuotiaana, mutta vielä 7lk minulla oli kavereita ja pystyin suht normaaliin sos. kanssakäymiseen muiden kanssa. Kasilla kaikki sitten muuttui. Minusta tuli todella yksinäinen ja välttelin kaikkia sosiaalisia tilanteita. Jotenkin kärvistelin sen 2 vuotta kuitenkin siinä toivossa, että lukiossa saisin uusia kavereita ja elämäni tekisi täyskäännöksen parempaan. No eka vuosi olikin ihan hyvä sain pari uutta kaveria, mutta sos. tilanteet ahdistivat edelleen. Nämä pari uutta tuttuani saivat sitten uusia kavereita muilta kursseilta ja pian huomasin taas olevani yksin. Toka vuonna lamaannuin täysin ja lintsasin suurimman osan vuodesta. Sen takia vitkuttelenkin nyt lukiossa jo neljättä vuottani.. Tänä vuonna pitäisi valmistua, mutta saa nyt nähdä minkälaisilla arvosanoilla.. Eihän se tulevaisuus kauhean valoisalta näytä kun kokee melkeenpä kaiken sos. kanssakäymisen ahdistavaksi. Tätä on jatkunut jo niin monta vuotta, että en tiedä voiko tästä oppia enää pois ja asiaa ei auta punastelu josta tosiaankin kärsin vielä tänäkin pvnä. Mutta toivottavasti sinä löydät apua terapiasta, voimia!
En suosittele lääkkeitä yleensä kenellekään,
mutta olisinpa nuorempana saanut efexor 37,5mg lääkkeen sosiaaliseen pelkooni. Koulut olisi mennyt ihan toisella tavalla...
Mistä tuota lääkettä saa? Kun menin juttelemaan lääkärille sosiaalisten tilanteiden pelostani määräsi vain proprallia 10mg.
Voi vittu näitä neuvojia "en suosittele lääkkeitä" tyyliin. Onko alkoholismi tai narkomaani elämä neulojen kimpussa se kiva ja ainoa oikea vaihtoehto. Laillinen lääkemääräys on ainoa oikea vaihtoehto hermosto-ongelmiin. Kukaan ammatti-ihminen ei voi hypnoosilla tai psygolokisilla puheilla vakuttamaan ihmisen hermosto-ongelmiin jotka on saatu perimän kautta. Vanhemmiten ongelmat vain lisääntyvät koska elimistö heikkenee vanhetessa. Sain nuorena kuulla samaa mantraa että vanhemmiten ne häviää, mutta todellisuudessa ne vain pahenevat. Jos joku ei ole jäänyt huume-, alkoholi- tai tupakka-koukkuu, on lääke paras ja ainoa oikea vaihtoehto. Toinen on se että pysyy omissa oloin, työttömänä, lopun elämää, vailla ihmiskontakteja.
Itse asun Jyväskylässä tai oikeastaan varsinaisen kaupungin kupeessa. Sosiaaliset tilanteet ovat ahdistaneet jostain ala-asteen alkupuolelta saakka.