Kävi joitakin vuosia sitten näin, että menin baariin oluelle. Se tapahtui hetken mielijohteesta, kun työpäiväkin oli jo ohi. Istahdin ditten laatuoluen kanssa pöytääni ja nautiskelin kaikessa rauhassa mallasjuomasta.
Yhtäkkiä tajusin, että baariin oli tullut jokin soittoporukka, joka rupesi esittelemään itseään. Silmät olivat pudota päästäni, koska bändiään esittelevä nainen oli kauan ihailemani julkkis, jota en ole kuitenkaan koskaan nähnyt missään konsertissa tai muuallakaan (käyn harvoin bilettämässä missään).
Fantastista!, ajattelin.Tuntui kuin jokin korkeampi voima olisi ohjannut minut samaan paikkaan hänen kanssaan ja antanut minulle hienon hetken nauttia arvostamani julkkiksen laulusta.
Tähän saakka kaikki oli siis kuin sattumalta sanelemaa "lahjaa" minulle. En tiedä tavoittatteko sitä tunnetilaa, mikä minulla oli. Nautin hetkestä, carpe diem!
Olin syvällä ajatuksissani ja katselin siinä laulajaa feelistellen laulun säveltä ja sanoja. Yhtäkkiä tajusin, että tuijotan suoraan laulajaa silmiin ja hän vastaa samalla tavalla katseeseeni. Olin ihan maagisen tunteen vallassa, enkä halunnut väistää katsettani pois hänen silmistään.
Katsoimme toisiamme pitkään ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes laskin oman katseeni oluttuoppiini ja siemaisin siitä kulauksen raikasta juomaa. Tuinsin yksinkertaisesti oloni onnellisimmaksi koskaan.
Enempää en häntä katsellut, ettei minua luultaisi joksikin stalkkaajaksi. Kuuntelin kappaleen loppuun ja hän kertoi pitävänsä tauon esityksessään. Sitten poistuin baarista leveä hymy kasvoillani.
Tapahtuma jäi mieleeni vuosiksi.
Nyt toissapäivänä näin uudestaan saman julkkiksen kahvilassa, ja hän katsoi minua todella pitkään.
Sekosin tästä viimeisestä kohtaamisesta täydellisesti. J on mielessäni usein ja mietin, miksi hän katsoi minua niin kiinnostuneena monen vuoden jälkeenkin. Järki sanoo kuitenkin, että hän ei voi olla todellisuudessa kiinnostunut minusta ja ymmärtääkseni hän on varattukin. En tiedä, mitä ajatella tai tehdä asialle.
Mietin, seuratako "kohtaloa" ja ottaa yhteyttä häneen vai antaako järjen voittaa, ja jatkaa elämää kuin ennenkin?
Yhtäkkiä tajusin, että baariin oli tullut jokin soittoporukka, joka rupesi esittelemään itseään. Silmät olivat pudota päästäni, koska bändiään esittelevä nainen oli kauan ihailemani julkkis, jota en ole kuitenkaan koskaan nähnyt missään konsertissa tai muuallakaan (käyn harvoin bilettämässä missään).
Fantastista!, ajattelin.Tuntui kuin jokin korkeampi voima olisi ohjannut minut samaan paikkaan hänen kanssaan ja antanut minulle hienon hetken nauttia arvostamani julkkiksen laulusta.
Tähän saakka kaikki oli siis kuin sattumalta sanelemaa "lahjaa" minulle. En tiedä tavoittatteko sitä tunnetilaa, mikä minulla oli. Nautin hetkestä, carpe diem!
Olin syvällä ajatuksissani ja katselin siinä laulajaa feelistellen laulun säveltä ja sanoja. Yhtäkkiä tajusin, että tuijotan suoraan laulajaa silmiin ja hän vastaa samalla tavalla katseeseeni. Olin ihan maagisen tunteen vallassa, enkä halunnut väistää katsettani pois hänen silmistään.
Katsoimme toisiamme pitkään ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes laskin oman katseeni oluttuoppiini ja siemaisin siitä kulauksen raikasta juomaa. Tuinsin yksinkertaisesti oloni onnellisimmaksi koskaan.
Enempää en häntä katsellut, ettei minua luultaisi joksikin stalkkaajaksi. Kuuntelin kappaleen loppuun ja hän kertoi pitävänsä tauon esityksessään. Sitten poistuin baarista leveä hymy kasvoillani.
Tapahtuma jäi mieleeni vuosiksi.
Nyt toissapäivänä näin uudestaan saman julkkiksen kahvilassa, ja hän katsoi minua todella pitkään.
Sekosin tästä viimeisestä kohtaamisesta täydellisesti. J on mielessäni usein ja mietin, miksi hän katsoi minua niin kiinnostuneena monen vuoden jälkeenkin. Järki sanoo kuitenkin, että hän ei voi olla todellisuudessa kiinnostunut minusta ja ymmärtääkseni hän on varattukin. En tiedä, mitä ajatella tai tehdä asialle.
Mietin, seuratako "kohtaloa" ja ottaa yhteyttä häneen vai antaako järjen voittaa, ja jatkaa elämää kuin ennenkin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitäisikö meidän vaihtaa ajatuksia.... Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka meillä olisi samankaltaisia kokemuksia, sillä erotuksella että olen nainen :)
Ihan kiinnostava ajatus. Jospa tiedät, miten vältän tragedian. Pseudonyymini on Matti Virtanen, maili: [email protected]
Odottelen postia!