Surullinen siitä lohduttomasta tosiasiasta, että juuri sinä särjit sydämeni. Että sinä et kuulukaan elämääni, vaikka joskus sellaisesta haaveilin. Kärsinyt olen, mutta se on ollut omaa tuotosta. Sinä... ole minulle armollinen. Vaikka ehkä, näin osittain toivon, tiemme ei kohtaa enää. Herätit kauniin myrsyn, jota olen yrittänyt kovin ottein tyynnyttää, valitettavasti. Olen yrittänyt tukahduttaa sen, ja samalla olen tukahduttanut itseäni... Tietynlainen tunnnottomuuden tila on suotuisin tavoite, jota kohti luulen kulkevani. Vaikka satunnainen kyynel joskus, usein, vierähtääkin, kun huomaan muistelevani sinua. Jos vielä kuitenkin kohtaamme, voisitko, kunpa voisitkin olla mahdollisimman kylmä ja välinpitämätön minua kohtaan. Murhaa haaveeni lopullisesti, sillä jostain käsittämättömästä syystä niitä minulla vielä on, et nimittäin onnistunut vielä täysin niitä teilaamaan. Murhaa ne, jotta pääsisin viimein irti.
Tämä oli eräälle tummalle merelle, johon olisin halunnut upota loppuelämäkseni. Sellaisena sinut näin, tummana, tuntemattomana merenä, josta heijastui jotain tuttua.
Tämä oli eräälle tummalle merelle, johon olisin halunnut upota loppuelämäkseni. Sellaisena sinut näin, tummana, tuntemattomana merenä, josta heijastui jotain tuttua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysyn tämän loppuun kuluneen kliseen. Otitko asiasta / hänen tunteistaan selvää ?