seikkailu hotellissa

Pääsen työn kautta joskus huikeisiin Kämpin tasoisiin hotelleihin ja unessani olin jossain päin maailmaa hulppeassa hotellissa. Ajattelin, että jälleen pääsen vertailemaan hotelleita, kiva. Kaikki ei mennyt kuitenkaan nappiin. Bileyö oli lyhyt, koska jokin henkilökohtainen tehtävä oli hoidettava. Minun oli siis palattava kaupungille käytyäni huoneessa ja se oli ainut mahdollinen hetki hoitaa tämä tärkeä tehtävä, mutta heräsin uuteen aamu huomaten, että heti huoneeseen astuttuani olin simahtanut.
Aamupalahetki oli kireä. En sopinut kollegan kanssa ajasta ja mietin koko ajan syönkö vai odotanko. Tarjonta oli kuitenkin surkea, jotain voikeksejä ja kahvia. Ainut positiivinen asia olivat tuoreet, upeat, isot vadelmat vadilla. Aamupalahoitaja oli kuitenkin napsinut niistä suurimman osan omaan masuun. Kireän näköinen akka.
Seuraava kommellus tapahtui kun valitsin kolmesta hissistä sen ainoan, joka osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Painoin kerrostani 6. Hissi ei liikkunut sitten se liikkui, mutta se liikkuikin aivan miten sattui. sivuille, eteen, taakse, ylös, alas ja se kiersi koko hotellin, joka oli valtava! Nähtävästi kerran päivässä hissi teki rundin ja puhelimeni oli tietenkin huoneessa. panikoin. Hissi meni jo kovaa vauhtia ja kohti ylintä 9. kerrosta ja se kiersi rappukäytävän portaita pitkin. Näin pienestä ikkunasta huollon naisen ja yritin saada hänen huomion. häin huitaisi kädellä, että se on aivan normaalia, hissi on rundilla. Kohta Hissiin ilmestyi huollon mies. Hissi piti ohjata loppumatka ja tankata. Päädyimme tasanteelle jolloin hissi oli jo muuttunut minikopterikisi, jossa oli kaikennäköisiä osia erillään. Yksi silitysraudan näköinen alkoi käymään kimppuun, menin kippuraan. Samaanaikaisesti huollon mies taltutti polttoaineletkua, se kun suihkusi valtoimena polttoainetta ympäriinsä. Mies kirosi ja huusi ja käski mua, mutta pelkäsin härvelliä joka oli kimpussani sekä tulipaloa, joka saattaisi roihahtaa polttoaineesta. yllättäen kaikki oli kunnossa. kone tankattu ja valmiina jatkamaan matkaa. Hänelle kamppailu oli arkipäivää. Hissi ei koskaan pysähtynyt kerroksessani, koska se ei ollut matkan varrella. En tuntenut oloani kotoisaksi koko aikana, vaan olin kuin haamu ja koin olevani ylimääräinen ja epävarma haamu. Kaamee stressi.
Kuinka tämän voisi tulkita? :D