Kuinka hyvin sinulta onnistuu tietoinen tunnetilojesi hallinta? Onko taitosi kehittynyt iän myötä? Pystytkö mielestäsi peittämään tunteesi tai teeskentelemään tunnetta, jota sinulla ei ole?
Onko asia sinun kohdallasi henkilöstä riippuvainen vai toimitko aina samoin?
Onko asia sinun kohdallasi henkilöstä riippuvainen vai toimitko aina samoin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tunteet ovat ihminen. Järki laahaa perässä. Kaikki isot ratkaisut tehdään tunteessa aina asunnonvalinnasta puolisonvalintaan, vai?
Olen aika avuton tunteiden "hallinnassa", sillä se on minussa aina päällä- ehkä liikaakin. Toisaalta se on upea voima, sillä tunteet osoittavat että on elossa.
Sen kyllä tiedostan - en voi mennä niiden mukaan aina kuin pikkulapsi.
Lasten kanssa oppii "kovettamaan" itsensä, silloin ollaan aikuisen roolissa ja pitää enemmän olla kasassa. Mutta kyllä heidänkin kanssaan saan välillä aikamoisia raivareita jos toisaalta koen suurenmoista hellyttäkin ja upean aitoja rakkaudentunnustuksia.
Toivoisin tuntevani enemmän, mutta aitojen tunteiden tunteminen on vaan niin vaikeaa. En oikeastaan itsekään tiedä, koska tunnen aitoa kiinnostusta jotakutakohtaan ja koska en. Mutta toisaalta sitten, kun tunnen jotain voimakasta -surua, iloa, ihastusta- niin se on niin voimakasta, että itsekin pelästyy. Mutta yleensä minulla kulkee ensin järki ja sitten tunteet.
Silloin kun joutuu panttaamaan tunteitaan, ne tulevat silloin voimakkaana. Ja se pelottaa. Kun on turvallinen ilmapiiri, jossa uskaltaa olla oma itsensä ja voi olla, voi kohdata myös voimakkaita tunteita. Sen jälkeen on sinut niiden kanssa. Ja on helpompi hallita niitä, jos on tarve siihen.
En pysty!
Valitettavasti on olemassa ihmisiä, joiden seurassa tunnen itseni suojattomaksi ja haavoittuvaksi. Asia häiritsee minua
Riippuu elämäntilanteesta, elämänkokemuksesta, ikäkaudesta ja naisena hormoneista.
Tarvitseeko tunteita peittää tai teeskennellä sellaista, mitä ei ole?
Olen, se mikä olen. Ja koen sen minkä koen. jos huomaan toisen vaivautuvan avoimuudestani,otan sen huomioon. Joskus kun toinen on vallan järkipohjalla kokoajan ilman pientä irrottelua joko se vaikuttaa järkevöitymiseen itsekin tai sitten yritän saada toista "hulluttelemaan" eli irtaantumaan vähän pelkästä järjenkäyttämisestä.
Toisesta se saattaa tuntua pinnalliselta. Tarkoitus on saada keveyttä ja tunnetta mukaan.
Iloa elämään. Luovuutta, joka mahdollistaa monia asioita. Uusia ratkaisuja etc.
Toisaalta osaan myös olla järkevä pohdiskelija.
Lasten kanssa oppii paljon tunteiden ilmaisusta.
Kun katsoo pienten lasten leikkimistä ja menee sitten rohkeasti mukaan leikkiin. Heittäyttyy siihen , oppii paljon tunteista ja aitoudesta. Koska lapset ovat aitoja,itkevät silloin kun itkettää, kiukuttelevat, antavat anteeksi, eivät muistele menneitä, halaavat kun sitä haluavat, kiipeävät syliin, kun siltä tuntuu, heittäytyvät lattialle kirkumaan kun eivät saa haluamaansa : ) etc. Kun opettelee sanomaan, miltä tuntuu sillä hetkellä, kertomaan hyvä olo, pahaolo. Ehkä sitten myös näyttämään.
Voidaanko molempia käyttää asioiden valinnassa.
Sekä järkeä että tunnetta. Vai onko se enemmänkin intuitiota. Parhaimpina hetkinä kun olen stressitön, teen valinnat intuition perusteella.
Intuitio ja tunne on eri asia.
ne elävät livenä garpe diemin koko skaalan.
joka hetki on totta ja puhdasta tunnetta.
mutta ilman "järkevää" aikuista kaikki olisi kohta melkoista hullunmyllyä.
jos minä heittäytyisn samalla voimalla en tiedä joutuisinko laitokseen?
Ei tarvitse heittäytyä koko aika eikä samalla tavoin. Voi vain katsoa mallia ja tehdä jotain , pientä vaikka.
epäonnistuu.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen paremmin pystyn hillitsemään tunteeni. Sinänsä sääli, koska kontrolloin esim. ihastumisen tunnetta tietoisesti. Jarruttelen rakastumista, jos en ole varma suhteen jatkuvuudesta.
En ole myöskään niin räjähdysherkkä ja kiivas sanoissani kuin nuorempana. Ikä on tasoittanut temperamenttia, mikä on kohdallani hyvä asia.
Muutoin tämä "järkiperäinen tunteellisuus" on mielestäni säälittävää. Mutta minkäs teet, kun ei pysty heittäytymään täysin tunteidensa vietäväksi seuraamuksia ajattelematta niin sitten ei pysty.
kun on pakko jossain ryhmässä kun kyseessä on yhteinen porkkana.
muuten en- olen yleensä henkisesti ihan paskana tai onnen kukkuloilla. elän tunteista mutten ole sairas. sairaudentunnoton:)