”Turvaistava hoitomalli", muistatko jutun?

Psykiatrialla on valtion takaama syytesuoja. Muutoin he eivät voisi toimia ollenkaan.

Huh, aika sairasta!!!

Tässähän ei ole kyseessä täällä tavallinen kuvio pakkohoidosta katkeroitunut lääkkeistäkieltäytyjä vs. lääketiede Harvardia myöten, vaan nuori perhe vs. asemaansa väärin käyttänyt "ammattilainen" ja tehtävissään epäonnistunut valvontavirasto.

Uskon että edellä mainituista "hoitomuodoista" on ollut jopa enemmän haittaa kuin valelääkäreistä. Kouluttamattomat valelääkärit ovat hoitaneet todennäköisesti useimpia ihmisiä vain satunnaisesti. Käsittääkseni Suomen tunnetuin valelääkäri Esa Laiho hoiti pääasiassa vanhuksia. Mielestäni potentiaalisesti elinikäisten ongelmien aiheuttaminen lapselle on pahempi rikos kuin tahaton (paitsi välillisesti) vanhuksen eliniän lyhentäminen muutamalla vuodella. Jos Laiho olisi syytteiden mukaisesti (kolme tappoa ja viisi törkeää pahoinpitelyä) tappanut toimillaan muita kuin jo ennestään kuolemansairaita, niin hän olisi taatusti jäänyt kiinni jo paljon aiemmin ja virheitä olisi tutkinut myös Valvira. Lisäksi valelääkärit ovat toimineet yksin, kun taas tässä lastenhoidossa on ollut juonessa mukana kokonaiset osastot.

Esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on varmasti jäänyt asianmukaisesti tutkimatta tai epäilyjä on selvitetty vanhempien vääristyneiden havaintojen mukaan. Myös vanhemmat ovat voineet tehdä lapsille ihan mitä vaan jäämättä kiinni. On tosi tavallista, että lapset salailevat vanhemmiltaan asioita, joista he voisivat puhua vieraammalle aikuiselle.

Olisi mielenkiintoista tietää valehoitoon joutuneiden perheiden ajatuksia. Itse ainakin veisin väärinkäytökset oikeuteen, jos esim. lapseni autismi, masennus tai ADHD olisi tahallisesti hoidettu päin v!ttua täysin epätieteellisin ja tutkimattomin keinoin. Olisi myös aika karua kuulla aikuisena, että on lapsena joutunut viranomaisten kaltoinkohtelemaksi ja siksi elämä on paskamaista. ADHD:ta poteva henkilö voi joutua vihan vuoksi tavallista todennäköisemmin vankilaan.

Ihan sairasta ja sadistista puuhaahan tuollainen toimintamalli on.

Valviran johtava psykiatri Henriksson kertoi, ettei Valvira koskaan kieltänyt hoitomallin käyttöä, vaan ainoastaan sen yksipuolisen käytön. Päinvastoin hoitomalli olisi ollut mielenkiintoinen ja sitä olisi voinut kehittää. Tämän jutun aloitus sisältää paljon asiavirheitä. Hoitomallissa oli yksinkertaisesti kysymys siitä, että lapsen vanhemmat otettiin tiiviisti mukaan hoitoon ja heitä ohjattiin aktiivisesti siihen, kuinka toimia oireilevan lapsen kanssa. Väite siitä, ettei lapsia tutkittu tai lääkäri ei heitä tavannut, on täyttä humpuukia.

Vanhempien ohjausta ja mukaan ottamista tiiviisti hoitoon on tutkittu Turussa ja se alkaa levitä muihinkin lastenpsykiatrian yksiköihin, kun Hyvinkäällä se oli käytössä jo vuosia. Lääkkeitä ja terapioita käytettiin myös paljon aivan kuten muissakin sairaaloissa, vaikka tässäkin aloituksessa muuta väitetään.

Hyvinkään tapauksessa olennaista oli se, ettei mallista valittaneet Valviraan asiakkaat, vaan yksittäinen yhteistyökumppani. Päinvastoin yksikön omat asiakkaat olivat tyytyväisiä. Vasta kun kohu oli suuri, yksittäinen perhe halusi selvittää hoidon sisältöä Valviran kautta. Hoidosta valittavia perheitä ei siis löytynyt suuresta kohusta huolimatta.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102890/langinauer.pdf?sequence=1

"Turvaistuminen
Toimintaa, jolla turvallisuuden kokemus jälleen
saavutetaan eli turvaistumistarve tyydytetään,
kutsun turvaistumiseksi. Lapsi voi turvaistua
oman toimintansa ja omien keinojensa avulla,
jolloin kyseessä on itsenvarainen turvaistuminen.
Imeväisikäisen lapsen itsenvaraisia keinoja voivat
olla esimerkiksi sormien tai tutin imeskely häm
mentävässä ja oudossa tilanteessa, pään kääntä
minen poispäin ja vetäytyminen uhkaavasta kon
taktista tai heijaaminen silloin, kun lapsi on jä
tetty yksin omiin oloihinsa.

Toinen mahdollisuus
on turvaistua jonkun toisen ihmisen toiminnan
ja keinojen avulla. Itkevän vauvan rauhoittumi
nen äitinsä sylissä tai leikki-ikäisen lapsen aset
tuminen vanhemman määrittelemiin tukeviin ja
turvallisiin rajoihin voivat olla esimerkkejä toi
senvaraisesta turvaistumisesta. Mitä pienemmäs
tä lapsesta on kyse, sitä selvemmältä näyttää, että
hänen turvaistumisensa tulee tapahtua toisenva
raisesti. Lapsuuden varhainen turvallisuuden ko
kemus tulee saada annettuna, ei itse hankittuna"

Siis tämähän on täysin normaalia toimintaa perheissä mitä jokainen toteuttaa enemmän tai vähemmän lapsiensa kanssa. Sitä kutsutaan normaalisti rakkaudeksi ja läheisyydeksi. Tämä psykiatri keksi sille vain toisen nimen! Ja käytännön toteutus lähti niin sanotusti lapasesta! Ei turvallisuutta tuo pelkkä sylissä pitäminen! Siihen tarvitaan paljon muutakin! Kaikki perustarpeet tulee olla tyydytettynä kuten ravinto, vaatteet, lämpö jne. Siihen kuuluu myös henkiset tarpeet saada olla oma itsensä ja saada rakkautta sellaisena kuin on ilman ehtoja. Rakkauteen kuuluu selkeästi rajat mitkä suojelevat pientä lasta esim. ei saa lyödä pikkuveljeä tai koskettaa kuumaan hellanlevyyn. Tietysti mitä pienempi lapsi sitä enemmän tarvitaan myös fyysistä läheisyyttä eikä fyysisen läheisyyden tarve katoa aikuisiltakaan vaan sitä tarvitaan aina. Monesti aikuiset tyydyttävät sen lähinnä seksuaalisuuden alueensa kautta. Silti halaukset ystävienkin kesken ovat tärkeitä. Turvallisuuden tunteen luomista lapsen sydämeen ei siis voida kutistaa pelkäksi halailuterapiaksi. Jos vanhempasi ovat narsisteja ja kohtelevat sinua alistavasti ja vähätellen ei sitä voi mitätöidä pelkästään ottamalla lapsi syliin masennusoireiden poistamiseksi!

Tämän "Turvaistamisteorian" keksijä on tajunnut tärkeän havainnon! Mutta siitä on tehty liian yksinkertainen toteutus joka ei käytännössä toimi jos muut edellä mainitut tekijät eivät ole kohdallaan. Halauksesta on tehty joku kaiken kattava turvallisuudentuoja eikä se sitä ole! Varsinkin vielä jos sitä toteutetaan lapsen tarpeet laiminlyöden, kuten tämä pissaamisjuttu niin siitä tulee asian irvikuva. Kaikki tarpeiden laiminlyönnit aiheuttavat turvattomuutta. Voin kertoa tähän esimerkin omasta elämästäni. Minun perustarpeitani laiminlyötiin lapsena.

Olen kärsinyt vilua ja nälkää. Ei ollut esim. talvikenkiä aina, olen mennyt kumisaappailla niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin ja ne olivat vielä monotkin suksiini ja lopulta vielä liian pienet. Ne oli talvella äärettömän liukkaat pelkäsin kaatumista toden teolla ja kylmät niin, että palellutin jalkojani pakkasella. Ei ollut edes villasukkaa. Vaatteita saattoi olla vain yhdet ja niitäkään ei säiden mukaan. Minä jouduin olla peiton alla, kun niitä joskus pestiin ja odottamaan niiden kuivumista. Tästä syystä minulle kehittyi jatkuva TUNNE siitä, että minulla ei ole vaatteita eikä kenkiä tarpeeksi. Koko aikuiselämäni olen kärsinyt shoppailuongelmasta, johon en saanut siihenkään mitään apua tästä hoitojärjestelmästä. Jumala auttoi tajuamaan tämän lähteen mistä se johtui. Nyt minulla on niin paljon ylikompensaatiota, että saanko edes käytettyä näitä kaikkia tämän elämän aikana? Tunne tuli menneisyydestä jolla ei ollut mitään tekemistä nykyisten vaatteideni kanssa. Tunne toi turvattomuutta. En saanut vaatekasoistani tunnetta että niitä on tarpeeksi. Silti jokaisen vaatteen ostamisen takana on ollut tämän turvattomuuden tunteen poistaminen. Olen parantunut tästäkin, ymmärrän asian. Olen käsitellyt traumani. Hallitsen käytökseni. Kiitos Herralle! Olisiko tässä pelkkä halaus auttanut minua? No, eipä olisi!

Se, että ihminen kokee turvallisuutta on todella monen tekijän summa! Sen tähden sitä ei voida kutistaa joksikin teoriaksi sen antamista toiselle ihmiselle. Silti normaalit vanhemmat osaavat antaa sen lapsilleen pelkästään rakastamalla heitä oikealla tavalla.

Mutta siitä kiitosta, että joku edes yrittää jollakin muulla tavalla hoitaa lapsia kuin kamalilla psyykelääkityksillä! Ja totta on, että esikouluiässä moni lapsen kiukkukohtaus on hoidettavissa pelkällä halauksella niinkuin tuon keksijän esimerkki missä toinen lapsi ottaa vanhempien päähuomion ja esikoinen jää vähemmälle huomiolle, siinä ongelma olikin pelkkä halauksen puute esikoisella. Halaus toimii hyvin myös väsymyksestä aiheutuneeseen kiukkukohtaukseen yms. Mutta ei se riitä jos muut asiat ovat retuperällä!

Minulla on henk. koht. kokemusta kyseisestä "hoitomuodosta". Vuosi oli varmaan 2006 tai 2007, olin alle 10v. Vieras nainen (oletan näin jälkikäteen että jonkinasteinen hoitaja) pakotti minut syliinsä ja piteli minua väkivalloin paikallaan samalla, kun huusin isääni apuun ja koitin rimpuilla itseäni otteesta irti. Tilanne sattui fyysisesti, mutta pahimmat arvet jäivät psyykkeeseen. Olin peloissani, pakokauhun vallassa ja hysteerinen. Isäni katseli hiljaa vieressä, kun tilanne eteni. En laskenut alleni mutta tilanne kesti luultavasti noin 15-20 minuuttia. Pelkäsin poliklinikalle palaamista ja ajatus kyseisen naisen kohtaamisesta uudestaan sai minut ahdistumaan pahoin. Pelkään vieraita ihmisiä edelleen. Traumat jäi enkä ole saanut asiaa käsiteltyä tähänkään päivään mennessä.