Olen 55-v. parkinsonia sairastava 3 aikuisen lapsen äiti. Diagnosi tehtiin v. 97 vas. puolelle ja tauti on edennyt, joskin onnekseni hitaanlaisesti. Harrastan liikuntaa kävelemällä ja jumpalla, käyn 2x/vuodessa fys.hoidossa ja kahdesti neurologin vast.otolla pysyäkseni ajanhermolla sairauteni kanssa. Parkinsonlääkkeitten lisäksi syön vesiliukoisena ravintolisinä B, E, C-vit. kalsiumia, magnesiumia, omega3 ja asidophilusta yleiskunnon ylläpitämiseksi ja voin mielestäni suht. mukavasti. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 1.9.04 ja se sopii minulle, sillä voin paneutua omaan hyvinvointiini parhaalla mahdollisella tavalla. Vertaistukea saan käymällä parkinsonkerhossa kerran kuukaudessa.
Toivon kanssasisarille ja -veljille jaksamista Herra Parkinsonin kanssa.
Toivon kanssasisarille ja -veljille jaksamista Herra Parkinsonin kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos hyvä kanssasisar,voimaa ja jaksamista sinullekin ja onnea "oloneuvoksena"olemisen valintaasi. Noin hyvin sairauteesi suhtautuvana,elät elämäsi antoisinta aikaa,voit ja osaat huolehtia omasta hyvin voinnistasi,unohtamatta muitakaan.Hyvää ja onnellista aikaa sinulle moneksi,moneksi vuodeksi eteen päin.
Ja täällä kanssasisar51. Sain diagnoosin jo -91 ja eläkkeelle -96. Lapset molemmat jo aikuisia, toinen vielä kotosalla (lukiossa vielä tämän talven). Pärjäilen vielä suht itsenäisesti.
Käyn kuntoutusjaksoilla 1xvuosi ja viikottain fysioterapiassa, vesijumpassa(parasta mitä tiedän), hyötyliikun, puutarhanhoitoa yms. Pyöräilyn olen jo jättänyt mutta muuten menee aika kivasti. Pikkuhiljaa ikääntyessä voi oikeastaan kiitellä ettei tarvi olla työmarkkinoilla tappelemassa työpaikasta. Tai tekemässä tässä kilpailu yhteiskunnassa jaksamisen rajoilla palkkatyötä. Läheltä olen päässyt seuraaman lasten kasvua ja olemaan kotona. Ei ole lasten tarvinnut tulla tyhjään kotiin. Kiitos siitä sairastumisen.
Kaikille kohtalo tovereille jaksamista.
Heippa kanssasaisar ja -veli!
Olipa mukava lukea positiivistä tekstiä parkinsonista. Yleensä puhutaan enemmän negatiivisesti tästä hitaasti etenevästä sairaudesta. Nyt kun on marraskuu ja pimeää, on meillä parkinsonkerhossa teemana huumori, pikkujoulujen merkeissä ja nauruhan pidentää ikää. Toivonkin telle valoisaa tulevaisuutta ja pitäkää huumori aina taskussa, josta se on tarvittaessa saatavissa, tarvitsemmehan "turpajumppaa"
että saisimme kaula- ja poskilihakset rentoutettua.
Oikein mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille parkinsonilaisille, toivottelee kolleega 55
Myös 55v nainen ,sairastanut 6v. Vasen puoli minullakin,etenee hitaasti.Olen tullut toimeen melko lievällä lääkityksellä. Eläkkeellä vuodesta 02. Sinuiksi en tämän herran kanssa tule kai koskaan.