Yksinäiset illat

eipä sitä hirveästi keksi, ei missään tee mieli käydä yksin. salilla ja lenkillä tulee käytyä mutta niihin menee joku 1-2h päivästä, loput päivästä menee koneella..
toiveissa on että löytäisi tyttöystävän ja uusia kavereita.

miehenä seuraan jääkiekkoa, käyn saunassa, katon elokuvia, lenkkeilen ja pelaan salibandyä ja muutenkin huolehdin kunnostani. pelaan konsolipelejä. pitää olla harrastuksia tarpeeksi, että viihtyy yksin niin siitä ei tuu niin ongelmaa... siivoan jos on erittäin tylsää niin saa kämppäkin sitten huolenpitoa eikä sekään ole kaatopaikka. yleensä asioista huolehtimista ja kyllä sitä tekemistä riittää yhelle ihmiselle ihan tarpeeksi jos vaan haluaa.

Kun tähän ikään tulee, niin aika rientää ja ei ehti tehdä läheskään kaikkea, mitä voisi. Ja ei sitä seuraakaan välttämättä enää kaipaa. Tulin juuri tädin luota.

Laitan ruokaa ja urheilen.
Luen.
Meditoin.
Joskus lähden yksikseni ulkomaille.
Käyn yksin ulkona syömässä.
Toisinaan seikkailen internetissä.
Teen ja ylläpidän omia nettisivuja.
Piirrän ja taiteilen.
Etsin hyviä kappaleita YouTubesta ja kuuntelen.
Siivoan.
Kehitän käytännön ratkaisuja tehdäkseni elämästäni helppoa.
Opiskelen kieliä.

Joskus otan myös yhteyttä vanhoihin ystäviin ja kutsun heitä syömään. Minulla on tuttuja, jotka eivät ole unohtaneet minua, vaikka emme näe kuin muutaman kerran vuodessa.

Äärimmäisen harvoin biletän tai notkun kaupungilla kännipäissäni, vaikka sekin on kyllä kivaa ja olen tehnyt sitäkin joskus.

Yksin 80%, seurassa 20%. Mitään ongelmia ei ole tullut niin kauan kun pitää tunteensa kurissa. Pitää varoa ihastumisia ja liian voimakkaita tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, esimerkiksi työkavereita kohtaan. Rauhallisuus on tässä kaikki. Kun rauhoitat mielesi pystyt olemaan yksin, eikä se lopulta edes tunnu miltään.