Kuinka kauan voi ikävöidä?

Täällä kohtalotoveri. Ikävöintiä takana nyt noin puolitoista vuotta. Tätäkö tämä loppuelämä?

Tämä ikävä ja halu on ikuinen. Palelee varpaita aika useinkin..

Ei kai siihen ole yleispätevää sääntöä. Itselläni ikävöintiä kesti ja kesti, mutta nyt se on onneksi takana. Silti hän on paljon ajatuksissani ja edelleen tahtoisin oppia tuntemaan paremmin, ja olla enemmän tekemisissä, jos olisi mahdollista.

Monia tuttavia voi ikävöidä pitkään. Jonnekin ne itsestä johtuvasta syystä hävisi. Mihin sitä aina oikein vetäytyy? Kiinnostusta on mutta ei voimia yhteyden pitoon. Sitä vetäytyy aina samaan totuttuun tilaan. Ihminen on tapojensa vanki. Miksi ei voi mennä noiden ihmisten luo mikä mättää? Jopa tervehtiminen oma-aloitteisesti on todella hankalaa, vaikka tunnistaisi tyypin. Jos olisi enemmän voimia sosiaaliseen kontaktiin, sitä ajattelee että eivät muut kuitenkaan enää kelpuuta minua seuraansa. Sitten päättää esittää jotain muuta mitä ei ole. Toisaalta niissä tilanteissa kynnys ottaa kontaktia on niin korkea, että päättää pysyä totutuissa tavoissa. Lisäksi sitä itse puhuu niin epäselkeästi. Lisäksi nolostuttaa muiden reaktiot kun ottaa kontaktia. Muut ovat todella hämmästyneen oloisia. No kai se oletettavissa. Pahimmassa tapauksessa, joku on ollut kuin olisi iskenyt joku tauti, kun olen puhunut muutaman sanan. Se vain vain nostaa kynnystä kontaktin ottamiseen. Tulkitsen monen eleen yli helposti, mielikuvitus vie. Jos joku on yrittää minuun saada kovasti yhteyttä yritän vaivuttaa itseni sisäiseen maailmaani takaisin. Aina omaan maailmaani vajoaminen ei onnistu. En osaa keskittyä töiden tekoon jos ympärilläni on kiinnostavia ihmisiä. Se on estää minun keskittymistä. Se on todella paha ongelma. Pitäisi olla sosiaalinen ja keskittyä samalla töiden tekoon. Minulle se on todella paha ongelma.