Aina olen tiennyt maailmankuvani olevan tietyllä tavalla poikkeava, ainakin ikääni nähden. Nyt vasta olen sen oikeasti tajunnut, kuinka erilainen olenkaan. Niin tavallinen ja samalla niin erilainen. En vain tahdo vieläkään sitä muistaa ihmisten kanssa jutellessa. Yritän kyllä. Hänestä luulin löytäneeni kaltaiseni, mutta erehdyin. Olet paljon älykkäämpi kuin minä, mutta samalla heikompi kuin minä. On ilmeisesti armollisempaa olla keskivertoihminen kuin erityisen älykäs...varsinkin kun sen itse tiedostaa. Ei ole paineita menestyä.
Näen tämän maailman uusin silmin
erilailla
10428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millä tavalla hän on heikompi?
Miksi jonkun pitäisi olla aina supervahva. Eikö läheisen suhteen juju ole juuri siinä, että toisen lähellä saa ja onlupa olla heikkokin. Elämä maailmalla on nykyään niin kovaa, että on hyvä että ihmisellä on läheinen jolle voi olla oma, paljas avoin itsensä. Niin hyvässä kuin pahassa ja vastavuoroisuutta noudattaen.
Ja miksi älykkydellä pitäisi snobbailla.
Ei tarvitsekaan olla supervahva. Siinä olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi. Monesti erittäin älykkäät ihmiset ovat massasta monin tavoin poikkeavia ja, jos ei ole vielä oikein sinut itsensä kanssa, ei uskalla näyttää todellista itseään maailmalle. Silloin on helpompi jättäytyä massan mukana menijäksi. Se on yhdenlaista heikkoutta mielestäni. Jotain tällaista ajoin takaa. En nyt lähde tässä sen enempää ajatustani avaamaan, sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa ajatusmallia. Heikkous ja älykkyys ovat molemmat käsitteitä, joilla on paljon eri vivahteita. Jokainen käsittää ne omalla tavallaan.
Mielenkiintoinen keskustelu tämä älykkyys ja erittäin älykäs ihminen. Ei erittäin älykäs ihminen ulkoisesti välttämättä massasta poikkea, se tulee ehkä sisältä. Kuten ap totesikin ongelma voi olla siinä, että hahmottaa maailmaa niin moniuloitteisesti että kokee itsensä yksinäiseksi. Tällainen älykkyys ei siis välttämättä tuo onnea, vaan päinvastoin. Ihminen kaipaa lajitovereitaan ja yhteyttä heihin ei se tarkoita silti massana oloa. Mutta ei tämä tosiaankaan liity suoranaisesti vahvuuteen eikä mihinkään kirjaviisauteen tai oppineisuuteen.
Kun on tarpeeksi älykäs, ei ole tarvetta menestyä. Älykkään ihmisen arvomaailma perustuu muuhun kuin oman edun tavoitteluun ja menestymiseen. Huoh !! Mulla on niin ikävä häntä. Taidan olla sittenkin pahemmassa pulassa kuin luulin. Sydämeni on ihan hajalla nyt, sori kaiiki :(
Kieltämättä minulla on paineita menestyä läheisteni taholta. Kuitenkin kuuntelen omia haluja ja tunteita todella paljon. Olemme monissa asioissa samankaltaisia.
Suurin haluni tällähetkellä olisi menestyä sinun kanssasi.
Millä tavalla sinä koet itsesi erilaiseksi?
Ap:lle vastaan. Älykkyys on vain yksi ihmisen ominaispiirre. Se ei muuta koko ihmistä.
Luonne, mieltymykset, elämäntilanne, terveys ja muut tapahtumat vaikuttavat elämään enemmän kuin tuo vaikkapa erittäin korkea älykkyys. Siinä on se huono puoli, että näkee maailman erilailla kuin useimmat muut. Näkee ympäröivät ongelmat ja osaa ennakoida tulevaa joskus hyvinkin tarkasti. Mutta jos on luonteeltaan herkkä ja hyväntahtoinen, omaa etuaan ei aja älykkyydestä huolimatta. Luonne ja terveys, etenkin mielenterveys vaikuttaa elämään enemmän. Ehkä vaarallisin yhdistelmä olisi huippuälykäs mieleltään sairas rikollisuuteen taipuvainen ihminen.
Älykkyys yksistään ei ole tie onneen, mutta ilman älykkyyttä et silti pitkälle pötki. Nimimerkki kaltaisesi? yrittää ilmeisesti vain peitellä vähempää älykkyyttään.
Tietenkin, jos ei ole älyä huomata asioita usealta eri kantilta ja ottaa huomioon myös erilaisia ihmisiä voi olla onnellisempi, kun ei edes tajua sitä. Ja älykkyys ei liity millään tavalla oman edun ajamiseen.
Älykkyys ja viisaus ovat myös kaksi eri asiaa. Joillakin on molempia, joillakin enemmän toista kuin toista. Vähemmän älykäskin voi olla toisaalta hyvinkin viisas.