Olen ikään kuin kannatellut sinua/häntä tähän asti. Viime aikoina on tuntunut yhä useammin, en enää jaksa enkä halua. Oikeastaan en ole halunnut pitkään aikaan, mutta on ollut ikään kuin pakko. Jatkakoon joku toinen, jos siihen pystyy. Varmasti pystyy, ei tämä mitään tähtitiedettä ole. Pitää vain tunnistaa ihminen itsessään ja kuunnella sisintään.
Olet omillasi nyt
sellainen olo
13215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hyvä! Luovu turhasta painolastista ja anna ihmisen kehittyä maailmassa omaksi itsekseen ilman kenenkään avustusta. On kuin karhunpalvelus ihmiselle takertua ja avustaa aina kun tarvis on...
Kyllä jokainen ansaitsee toisten tuen ja avun tosi paikan tullen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi ottaa vastuuta toisesta ihmisestä. Eri asia sitten se, että ihminen hakeutuu ammattiauttajalle tarvittessa. Se on siinäkin mielessä tärkeää, jottei kuormita lähipiiriä liikaa. Eikä ystäviä voi eikä saakaan käyttää terapeuttina, kuten ei perheenjäseniäkään.
Näin näkisin asian itse kun olen juuri aloittanut terapiaprosessin.
ehkä on aika päästää irti ja koittaa pysyykö pinnalla...ja kyllä pysyy -helppo vaan roikkua toisessa, jos toinen antaa.
Älä murehdi -elämä kantaa...
..kantaa se. En murehdi.
Ehkä kuitenkin syytä kertoa irl ja hyvin nätisti...voi olla herkkis ja itkeä tirauttaa...
Vaikka kertoo nätisti, voi siltikin itkeä. En ihmettilisi, vaikka en herkkis olekkaan. On ne vain niin suuria asioita ja tunteita. En toivoisi muille tätä.
Minä olen ollut aina omillani. Luulenpa, että juuri tuon takia minun käytöksessäni on miesmäisiä piirteitä. Olen ollut vahva ja itseellinen elämässäni.
Aloittajalle. Jos sinusta tuntuu tuolta, ettet saa vastavuoroisuutta häneltä, etkä enää jaksa, mene eteenpäin.
Mutta en voi olla ajattelematta sitä, että mistä tuntemuksesi johtuvat. Ovatko ne syntyneet väärien kuvitelmien pohjalta tai oikean realismin kypsyttämänä.
itse soisin jokaiselle elämässä sen hetken, että on täysin muiden avun varassa. Kannateltavana ja tuettavana. Karisee turhat itseriittoisuudet siitä, että elämässä voisi hallita kaikkea!
Ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Ei välttämättä paljoakaan. Sitä, että antaa toiselle tunteen siitä, että tämäkin on IHMINEN. Välittää sen fiiliksen tavalla tai toisella. Aina ei sanoja ole eikä niitä tarvita. Joskus pelkkä läsnäolo voi riittää, että toinen on siinä vierellä. Rinnallakulkijana.
Joskus auttajastakin voi tulla autettava. Elämä on. Korkeamman kädessä. Hyvä niin. Ei ihminen yksin jaksa.
Itse tuossa tilassa olleena, en toivoisi sitä kenellekkään. En edes vihamiehelle.
Moni tuntee kannattelevansa jotakuta, ehkä hänkin tuntee että on joutunut kannattelemaan sinua.
Pakko ei ole kuin kuolla. Pakko on päänsisäinen juttusi, anna mennä, luovuta, itsesi vuoksi
itsekseni olen täällä mennytkin ei oo apuja sinulta herunut aikasemminkaan olet aina vihannut minua koska tahdoit olla se isoin vahvin ja määrävä masennuit kun et ollutkaan se MIESTEN MIES. unohdit että kohtu on minun apuni en menettänyt mitään sain vain.
Olen samaa mieltä monen ketjulaisen kanssa. Ystäviä autetaan tiukoissa paikoissa. Tiukoista paikoista joutuu aina selviämään yksin, mutta tuki on tärkeä. Ja ihminen kyllä muistaa ketkä tukivat ja ketkä eivät. Ketkä ovat tärkeitä ja ketkä saavat mennä. Joillekin ihmisille avun pyytäminen on vaikeampaa, vahva ihminen ei asioistaan helposti kerro. Täytyy herkällä korvalla kuunnella läheisiään.
Mutta elämän kovuus vaatii luopumaan jostakin, jotta voi rakentaa jotakin täysin uutta jättäen kaiken vanhan taakse. Rakkauden kohtaamiseen uskon vielä, minulla on paljon annettavaa ja uskon jonkun haluavan antavan minullekin sitä, kunhan vaan natsaa.