En tiedä kestänkö enään näitä vuosia, kolme vuotta ja voisin muuttaa omilleni mutta jaksanko sinne asti. Itsemurha pyörii mielessä useaan otteeseen ainakun olen kotona ja itken usein. Koulussa ja ystävien seurassa esitän vain hymyilevää ja iloista vaikka se tuntuukin aivan turhalta. Se repii sisältä ja jatkuva esitys väsyttää.
Kauanko tätä jaksaisi? milloin tästä voisi saada lopun ja mikä on se oikea loppu? Elämä on liian raskasta ja vaikeaa, en osaa ajatella itseäni tulevaisuudessa vanhempana tai onnellisena.
Kauanko tätä jaksaisi? milloin tästä voisi saada lopun ja mikä on se oikea loppu? Elämä on liian raskasta ja vaikeaa, en osaa ajatella itseäni tulevaisuudessa vanhempana tai onnellisena.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei.
itsemurha ei ole oikea ratkaisu kannattaa vaikka avautua jollekin ystävällesi
mä oon ollut tossa samassa tilanteessa ja tiedän kuinka rankkaa se on.
mä kerroin kuitenki mun ystävälle jonkun verran ja se helpotti vähäsen mutta se on hyvin rankaa. mutta kannattaa kuitenkin kokeilla. älä tee ainakaan vielä itsemurhaa koska kun pääset muuttamaan omaan kotiin niin kaikki varmasti paranee edes vähän.
mä asun nyt omassa kodissa mutta muistan sen ajan kun asuin vielä himassa niin se oli hyvin rankkaa.
sinun kannattaa kuitenkin yrittää jaksaa ja toivon että puhut jonkun ystäväsi kanssa ja että sinun elämäsi paranee varmasti kun pääset pois himasta
koita jaksaa ja pärjää :)
Mitä jos yrittäisit saada tyttö/poikaystävän? Se voisi piristää.:) tai jos sinulla on joku jolta voit pyytää mitä vaan (sisko, veli, kaveri jne) niin kysy jos voisit päästä kainaloon kattomaan leffaa tms muuta kivaa. Rakkaus yleensä auttaa.
Koulussa oon enemmän niitten muutaman parhaan ystävän kanssa ja harvoin kontaktissa jätkiin. Olen muutenkin niin ujo etten uskalla kenellekkään jutella, eikä ne pojatkaan musta taida kiinnostuneita olla..
Tätä oloa on jatkunut jo kutosluokalta asti ja tuntuu aina vain pahemmalta. En ole puhunut kenellekkään ongelmistani, koska tunnen että olen saanut kotonani leiman, että pitäisi aina olla tämä "kiltti, hiljainen, alistuva ja aina yhtämieltä kaikkien kanssa" leiman. Ahdistaa kun en pysty noita kriteerejä noudattamaan ja tahtoisin tehdä elämässäni jotain uutta. Olla ystävien kanssa ulkona, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, koska joudun jo kahdeksalta tulla kotiin.
Muille puhuminen ja kuraattorilla käynti on myös hyvin vastenmielistä sillä se saa tunteen aikaan että rikon jonkin olemattoman lupauksen ja sen seuraukset pelottavat. Jos vanhempani suuttuvat kun aiheutan lisää ongelmia ongelmillani heille. Etenkin kun he tai äitini tressaa koulunkäynnistäni jo nytten, niin mitä sitten kun aiheutan lisää ongelmia jo valmiiksi huonoon suhteeseemme. Miten he reagoisivat kun kuulisivat että olenkin ongelmalapsi jonka elämä on päin persettä? huudot varmasti..
Ei tätä jaksa, tekohymyä jokaiselle ja pelkoa kaikesta mitä teen. Olen vain yksin tietokoneella ilman mitään elämää.. Ei tätä voi edes elää
Kun elämä tukossa, väsyttää ja masentaa, ei näe mitään hyvää elämässä ja puhumattakaan tulevaisuudessa. Elä tämä hetki ja päivä kerrallaan. Vaikeuden ovat kuin vuori, joka ei näytä siirtyvän.
Sinulla on ilmeisesti kotiolot vaikeat kun mietit sieltä muuttoa omilles? Oletko saanut mitään apua ulkopuolelta vaikeuksiisi? Onko suvussa muita aikuisia, joiden kanssa jutella tilanteesta ja murheistasi, jos ei niin on olemassa kouluterkkarit, kuraattorit ym.
Voit kertoa täälläkin, mikä siellä kiikastaa. Emme tunnista sinua. Jo asian toiselle ilmaiseminen helpottaa sydäntä.