Itse olen joutunut RY:llä kiusauksen kohteeksi. Väkivaltaa ei koskaan käytetty, mutta kiusaaminen oli enemmänkin henkistä. Vaatteille ja ulkonäölle naureskelua ja sormella osoittelua, selän takana pahan puhumista ja juoruamista. Alkavat ystävyyssuhteet torpedoitiin kamalilla juoruilla.
No, kukaan ei ole täydellinen ja kaikissa yhteisöissä varmaan tuollaista kiusaamista tapahtuu, mutta kun rauhanyhdistyksen pitäisi olla sellainen paikka jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja tuntee että keskinäinen rakkaus vallitsee. Vielä jos koulussa/työpaikalla joutuu kiusaamisen kohteeksi, niin sitä viimeiseksi odottaisi sellaisen tapahtuvan sitten vielä RY:llä.
No, kukaan ei ole täydellinen ja kaikissa yhteisöissä varmaan tuollaista kiusaamista tapahtuu, mutta kun rauhanyhdistyksen pitäisi olla sellainen paikka jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja tuntee että keskinäinen rakkaus vallitsee. Vielä jos koulussa/työpaikalla joutuu kiusaamisen kohteeksi, niin sitä viimeiseksi odottaisi sellaisen tapahtuvan sitten vielä RY:llä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rauhanyhdistyksellä ei ole sen enempää keskinäistä rakkautta kuin missään muuallakaan, missä ihmiset ovat yhdellä koolla. Vanhoillislestadiolaiset ovat yhtä hyviä ja pahoja kuin muutkin ihmiset.
Keskinäinen rakkaus. Johtopäätös?
Rauhanyhdistyksellä on oikeita uskovaisia vain sen verran kuin ihmiskunnassa keskimäärin.
Toivottavasti kukaan ei ajattele, että vanhoillislestadiolaisissa ei ole ollenkaan rakastavia ihmisiä.
Jokaisessa seurakunnassa lienee jonkin verran syrjintää ja yksinäisiä ihmisiä. Uskoisin, että mitä enemmän seurakunnassa on porukkaa, sitä enemmän on myös yksinäisiä. Jos kuuluu pieneen seurakuntaan, tutustuu seurakunnan ihmisiin vähänkuin "väkisin".
Esimerkiksi itse olen seurakunnassa, johon paikkakunnallani kuuluu vain n. 100 ihmistä. Aktiivisesti kokouksissa käy ehkä 40-60 riippuen vuodenajasta. Tunnen lähes jokaisen seurakuntani jäsenen nimeltä, ja uskon että lähes kaikki seurakunnan jäsenet tuntevat myös minut.
Isommassa seurakunnassa, johon kuuluu yhdellä paikkakunnalla esim. 1000-3000 ihmistä, on helpompi "sulautua massaan", ja samalla jäädä myös yksin. Uskoisin, että varsinkin ulkopuolisena mukaan tulevan on vaikea päästä piireihin tällaisen massan seassa. Pienessä porukassa se on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.
Minuakin on kiusattu RY:llä ollessani lapsi ja nuori. Aikuisena kukaan ei juuri välitä siellä, en kuulu mihinkään porukkaan, juuri kukaan ei kysy kuulumisia, olen kuin ilmaa. No, uskomassa olen pysynyt kuitenkin.
Tiedän monia muitakin seurakiusaamisen uhriksi joutuneita. Se on todella järkyttävää.
Olen pahoillani puolestasi.
Mutta oletko ajatellut, että todellista uskoa löytyy muualtakin? Luterilaisen kirkon sisältä ja vapaissa suunnissa on ihan oikeita Jeesukseen uskovia ihmisiä. Luulen, että voisit saada näistä ihmisistä todellisia ystäviä itsellesi.
Jos olet nuori aikuinen, niin voit tutustua esimerkiksi luterilaisen opiskelijalähetyksen OPKO:n toimintaan, jos sellainen kokoontuu paikkakunnallasi (Oulussa se kokoontuu kirkkokatu 5:ssä joka lauantai klo 19). Siellä on teetarjoilua, puheita, vapaata keskustelua ja jokainen on ehdottomasti tervetullut mukaan!
Varmaankaan et halua luopua lestadiolaisuudesta, mutta suosittelisin, että kävisit joskus tutustumassa muihinkin seurakuntiin. Esim. vapaissa suunnissa ollaan todella iloisia, kun seurakuntaan tulee uusi vieras tai jäsen. Ainakin niissä seurakunnissa joissa minä olen käynyt (City srk, Vapaakirkko) niin joka tilaisuuden alussa kysytään, että onko täällä joku ensimmäistä kertaa? Ja uudet ihmiset otetaan taputusten kanssa vastaan. Joka paikassa on varmaan silti myös niitä kiusanhenkiä keskuudessamme. Onneksi et ole luopunut uskosta. Muista, että Herra näkee niin sinut kuin nuo kiusaajatkin.
Pienellä paikkakunnalla uusi seuroihin tulija joutuu töllisteltäväksi. Joillakin paikkakunnilla kukaan ei tervehdi eikä sano tulijalle sanaakaan. Jos paikkakunnalla tiedetään, että kyseinen henkilö on ollut uskovainen, alkavat spekulaatiot hänen tämänhetkisestä sieluntilastaan. Isommalla paikkakunnalla tulija ei joudu silmätikuksi, mutta kukaan ei kuitenkaan sano hänelle mitään.
Jos nainen ja mies istuvat penkkiin vieretysten, jokaisen paikallaolijan pään päällä leijuu ajatuskupla: seurustelevatko nuo. Jos kyseiset henkilöt esiintyvät toistuvasti keskenään, alkaa sana levitä: ne seurustelee.
Itse olen huomannut, että nuoret ovat julmia.
Sen huomaa selvästi, miten seuroissa on paljon yksinäisiä nuoria, joilla ei ole ketään kaveria.
Kaverin puutteesta kärsivät varsinkin alle 15 vuotiaat.
Pojilla on helpompaa löytää kaveria, kuin tytöillä.
On surkuhupaisaa seurata, miten vaikeaa oleminen tuntuu väliajalla sellaisista, jotka ovat vailla kaveria.
Kaveriseuraan on varsin vaikea nuorilla tytöillä päästä.
Moni yksinäisyydessään sitten rippikoulun jälkeen jättänyt seuroissa käynnin ja siirtynyt öisille kaduille huonoon seuraan.
Isä ja äiti ei voi tehdä paljoakaan lastensa hyväksi, sillä kaveria ei voi aikuiset määätä.
Isän ja äidinkään vieressä ei nuori kehtaa kauaa istua, vaan haluaa itsenäistyä.
Vaimolleni annan kymmenen pistettä siitä, että hän on alusta pitäen omistautunut lasten hyvinvoinnin eteen.
Vaimoni käyttää paljon aikaa lasten kanssa.
Hän kyselee ja neuvoo ja kuulustelee läksyjä.
Vaimo ni on monet kerrat joutunut lasten kanssa miettimään, miten ongelmista ja harmeista pääsisi selville vesille.
Lapset tarvii paljon vanhempien aikaa, mutta ison perheen äidillä sitä on hyvin rajoitetusti.
Väkisinkin jää joku lapsi unholaan.
Muistan omasta lapsuudestanil, kuinka äidillä ei ollut aikaa ja isä ei halunnut. Isä halusi käyttää illat lehtien lukuun ja omiin puhdetöihinsä.
Isä muisti vaan komentaa olemaan hiljaa ja tietysti hän piti huolen siitä, että kuri oli kova.
Olen huomannut lähiympäristön isojen uskovaisten perheitten elämästä sen, että äiti ja isä eivät yksinkertaisesti kerkiä, eivätkä jaksa, vaan he monesti lähtevät kahestaan rentoutumaan ja lapset saa jäädä muitten hoitoon.
Koska meillä on pieni perhe, ehtii ja jaksaa äiti hyvin huolehtia lastemme asioista.
Itse olen isäni kaltainen, joka viihdyn omissa touhuissani tiiviisti ja en jaksa olla lasten kanssa höpösillä
Mutta Jumalan valtakunta on vakaa, ja sinne meidön tulee etsiytyä, ei yhdistys ole kuin akalluinen organisaatio.
Älkää sekpoyyako näitä kahta toistensa kanssa, joka jo valuteyyavasti on tapahtunut.
Jumalan huonaassa on avoimet lähteet, joita ei Yhdistyksistä löydy, ei vaikka nomi olisi SRK.
SRK on Jumalan valtakunnan juoksupoika ja sellaisena pysyy maailman loppuun asti---
Väärät hoidot ym: 70 luvulla ja muulloinkin on suoraan yhteydessä tähän ilmiöön.
hmm...olisiko suomenkielen kurssi ajankohtainen?