Kärsin selän kahden alimman välilevyn pullistumasta. Ei leikata, koska hermoille on vielä tilaa eli pullistumat eivät ole tarpeeksi suuria... Hermosäryt ovat järkyttävät aivan varpaisiin saakka molempiin jalkoihin. Alaselkä on turvoksissa kemiallisen tulehduksen vuoksi. Hermojuuripuudutuskin on tehty, josta ei ollut apua. Lääkkeitä olen syönyt yli puoli vuotta ja kävelemään pääsee vain vähän. Istuminen ei onnistu. Onko jotain vinkkejä, miten tämän saisi loppumaan? Olen kohta koittanut jo melkein kaikkea.
Välilevyn pullistumien parantamiseen vinkkejä
Iskias
4549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei.
Täällä myös iskias tapaus. Jos kiinnosta niin katso suomi24 keskustelu selkärangan luudutusleikkaus. nimim.rautakanki mummeli.
Edelleen iskias vaivaa minua ja tulevana maanantaina on edellisen selkäleikkauksen tehneen kirurgin vastaan otto Kysissä.
Vinkkejä en osaa antaa kun minuun ei ole tepsinyt mikään. Pientä kävelyä keppien kanssa, hieman venytystä, fysikaalista hoitoa kerran viikossa..sen jälkeen on hetken aikaa kipu laimeampi. Mitään ei kärsisi tehdä kun alkaa jumalaton särky pakarassa joka säteilee koko raajaan. Hermojuuri puudutusta vain ei ole tehty, tiedä sitten olisiko apua.
Muuten tuohon alaselän turvotukseen ja kipupisteisiin on reumalääkärini laittanut puuduketta ja kortisoonia se aina helpottaa. Jaksamista sinulle.
Millainen on hermojuuripuudutus, mihin se tehdään? Jouduin äkilliseen välilevyn pullistuman leikkaukseen vuosi sitten, koska jalassa oli järkyttävät kivut ja se halvaantui osittain. Halvausoireet ovat liki hävinneet mutta kipu ei. Se jäi pohkeeseen ja kantapäähän ikiajoiksi, vaihtelevasti pakaraan Jalka on puoliksi tunnoton, mutta tunnottomuus ei vähennä kipua. Lääkitys on kova, ilman en tule toimeen. Kävelemään en pääse kuin ihan välttämättömän. Liikuntana vesijuoksu.Auttaako vesijuoksu leikkaamattomia, siinä kun ei tule painoa rangan päälle? Käyn fysikaalisessa, venyttelen ja jumppaan, mutta parantumista ei tapahdu. Mutta en sentään tarvitse enää keppejä. En jaksa ymmärtää, miten ihmistä voidaan pitää leikkaamattomana kuukausitolkulla, hermosärky on hirvittävää. Minut leikattiin parin viikon kipuilun jälkeen ja jäi näin pahat vaivat, mitä siis jää sellaiselle, joka kärsii vielä pisempään?!
On se kyllä kurja tunne kun ei leikkauskaan aina auta. Itselle tehty niitä kolme ja keskimmäinen leikkaus (puhdistus) toi vain puolen vuoden helpotuksen. Sitten taas kamppailin vaivojen kanssa melkein vuoden ennen kuin tehtiin luudutusleikkaus. Kun siinä on kuvauksia, lääkitystä, kuntoutusta yms.odottelua että tepsiikö mikään. Siinä menee aikaa, jos ei nyt tule akuutti tarve leikata. Ja viimein todettiin että luudutus on ainoa vaihtoehto, ja niiden tuskien ja kävelykyvyn menetyksen kourissa olin kyllä valmis.
Ja kyllä se kannatti. Ainut nyt vaan taas tämä iskias mutta nyt kun tiedän että se alin luuduttamaton väli on madaltunut ja ruvennut luutumaan itsekseen antaa toivoa että pääsisin vielä tästä kävelemään ilman keppejä ja saisin kivut hallintaan.
Vesijuoksu kyllä auttaa olipa leikkaamaton tai leikattu selkä, vedessä on kevyttä liikkua. Ainakin minulle on aina tuonut hetken helpotuksen nuo allasjumpat.
Tuosta hermopuudutuksesta en osaa minä sanoa mitään. Leikkaus on aina riski ja jos siellä kanavissa on tilaa hermojen olla niin varmaan sen takia eivät leikkaa vaikka kuin olisi tuskaista olla. Ikävää kylläkin. Hermokipu kun on hirveää ja kuluttavaa. Itsellä nyt hieman helpotti kun sain tuon uuden lääkkeen.
Kyllä meitä selkä vaivaisia on paljon ja vain sellainen ihminen joka on kokenut näitä hermosärkyjä, leikkauksia ja kaikkea kurjaa sen tiimalta ymmärtää kohtalo kavereita. Jaksellaan kuitenkin ja toivoa ei saa menettää..vaikka se välillä meneekin.
Neljännen ja viidennen nikaman välinen pullistuma ehti vaivata 8,5 kk, josta 3 viimeistä kuukautta en enää pystynyt kävelemään. Konttasin vessan ja sängyn väliä. Epiduraalipuudutetta kokeiltiin kipupolilla, se vei kivun tasan 5 minuutiksi ja taas alkoi. Särky oli pahin nilkassa, mutta niin kova että en pystynyt seisomaan, en istumaan enkä kävelemään. Kipuun söin Oxicontinia ja Lyricaa maksimiannoksina.
Lopulta pääsin leikkaukseen silloiseen Heinolan reumasairaalaan. Loistava kirurgi O.Korkala leikkasi ja heti seuraavana päivänä kävelin sairaalan käytäviä ilman kipua.
Oli se ihmeellinen tunne kun ei koskenutkaan !
Osasairausloman avulla pääsin takaisin työelämään pikkuhiljaa. Lääkkeistä vieroitukseen meni pitkään ja osan ajasta olin sairaalassa kun elimistö oli niin tottunut kipulääkitykseen että niitä piti vähentää 5 mg kerrallaan ja hitaasti.
Hermokipu on kamalinta mitä voi olla. Vaatikaa leikkausta ja etsikää hyvä kirurgi. Jos leikkaus menee hyvin (kuten se enimmäkseen menee), pääsette kivuista loppuiäksi.