Uuden light/medium G1 hankinnan loppusuoralle päätyneet vaihtoehdot joko 3DL aramidi tai Contenderin MAXX aramidi laminaattista tehty G1. Genoa noin 40m2. Näistä voisi löytyä budjettiin sopiva suorituskykyinen cruising/racing laminaattipurje. Käyttöiällä ei ole minulle juurikaan merkitystä, mutta materiaalien suorituskykyerot kiinnostavat. Kommentteja/kokemuksia ko. materiaaleista? 3DL ilmeisesti ilman saumoja, MAXXit neulotaan paneeleista, onko tällä merkitystä muodon ja muodon pysyvyyden kannalta? Aramidi materiaalina ja hinnaltaan tuntuisi sopivalta, hiilikuidut ym. high tech matskut nostavat hintaa suhteellisesti aika paljon, joten ne jäävät pois laskuista. Eri purjeentekijöiden eroja leikkauksissa? Onko kokemuksia, onko isoja eroja leikkauksissa, jos hakee yleismuotoa kevyeen ja kesikituuleen? Painotus olisi enemmän keskituulen muotoon kuin ihan kevyen kelin pussikkaampaan muotoon, onko kommentteja muodoista ja leikkauksista?
3DL aramidi vai MAXX aramid?
G1vaihtoon
211251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aramid eli polyaramidi on kauppanimenä Kevlar, mikä on huonosti UV:tä kestävää- Kun ei kestoiällä ole merkitystä niin kai sekin käy vaikka luulin jo siirtyneen historiaan.
Mahtaako UV-kesto laminaatin sisällä olla oleellista? Se filmi lienee kuitenkin hyvin UV-suodattavaa. Ainakin omissa 2008 3DL-Aramidi-purjeissa kuidut ovat vielä ehjät, mutta filmi ja kuitujen kiinnitys filmiin alkavat olla hyvin heikossa jamassa. Purjeissa ei ole ainoatakaan repeämää, jossa kuidut olisi katkenneet, mutta filmissä on pahimmillaan ollut miehen mentäviä reikiä, joita on paikkailtu yhdestä fokasta.
Sinun mielestäsi ine irtoaminen ei ole seurausta Kevlarin pinnan hajoamisesta?
Delaminoituminen johtuu kalvosta, ei kuiduista. Kevlarkuidut menettävät lujuutensa, ei niiden pinta hajoa. Hiilikuitu ei UV:a säikähdä, mutta kalvo käyttäytyy samalla tavalla kuin kevlarpurjeissa.
Sekä 3DL, tai nykyään 3DLi sekä MAXX ovat tällä hetkellä molemmat hiilikuitua. Molemmat tuntuvat pysyvän varsin hyvin muodossaan, suurin ero on materiaalin painossa. Pitkäikäistähän noista ei ole kumpikaan.
Omaa kokemusta on Northin 3DL:stä ja heidän kevlarista, sekä WB:n uudesta ja vanhasta MAXX:sta. MAXX-kangas vaihtui täksi vuodeksi hiilikuiduksi. Eikä sitä varsinaisesti ommella paneeleista, se liimataan. Asiallisesti leikatun purjeen tarkoitukseesi saat varmasti niin Northilta, WB:ltä kuin Doyleltakin.
Hei,
Muutama oikauisu näihin tietoihin. Vaikka lähes kaikki kilpapurjeisiin tarkoitetut laminaattikankaat ovat nykyään mustia, ei se tarkoita sitä, että kuituna on hiili. Tällä hetkellä niin polyesteriä kuin aramidiakian saa hiilikuidun ohella mustana. Musta on muotia, ja siksi "vanhaa" keltaista aramidia ei tällä hetkellä purjekankaissa juurikaan näy. MAXX kankaat ovat aramidia. 3DL laminaattia on tarjolla kolmea eri kombinaatiot eli 100% aramidi, 50%/50% aramidi/hiili sekoitus ja 100% hiili ja ne kaikki ovat mustia. 3DL on perinteinen laminaatti, eli koostuu mylar filmistä, kuiduista ja liimasta. 3Di on kokonaan eri tuote. Se ei ole laminaatti vaan komposiitti rakenne eli purje koostuu kuidusta ja liimasta. 3Di purjeet ovat aramidi/dyneema tai hiili/dyneema sekoituksia ja perusväriltään mustia. 3Di purjeisiin saa harmaan tai mustan pintakerroksen.
http://contendersailcloth.com/laminates/laminates.html
http://www.na.northsails.com/tabid/19566/Default.aspx
Musta väri ei ole muodin takia vaan yksinkertaisesti siksi, että se suojaa parhaiten UV-säteilyltä. Ihan sama asia auton renkaissa. Lämpöä keräävä väri on kompromissi, paras olisi valkoinen, mutta...
Ei hirveesti kokemusta, mutta edelliseen veneesen tilasin MAXX G2:n ja nykyiseen veneeseen 3DL aramidi G1:n.
Leikkauksista uskoisin että purjeen muotoon liittyvät seikat ovat materiaalista riippumattomia. Eri valmistajat saattavat tulkita esittämäsi toiveet eri tavoin, mutta materiaali sinänsä tuskin asettaa rajoituksia. 3DL:rakenteessa on toki periaatteessa tarkempi muoto, mutta eipä MAXXssa ollut valittamista, oli ihan nopea purje.
Sellaisen eron huomasin, että MAXX-purjeen pintakalvo oli pehmeämpi ja purje oli mukavampi käsitellä. 3DL-purje on paljon peltisemmän oloinen ja hankalampi viikata ja tuntuu siltä että se on arempi kulumaan taitoksissa. Mutta tämäkin saattaa olla valmistajakohtainen asia eikä välttämättä yleistettävissä.
"3DL-purje on paljon peltisemmän oloinen ja hankalampi viikata ja tuntuu siltä että se on arempi kulumaan taitoksissa. Mutta tämäkin saattaa olla valmistajakohtainen asia eikä välttämättä yleistettävissä. "
http://www.fi.northsails.com/HUOLTO/Hoitojahuoltovinkkejä/tabid/28871/language/en-US/Default.aspx
"
Useat purjekankaat kestävät paremmin mikäli purjeita säilytetään rullattuina.
"
Mitä tarkoitat materiaalien suorituskykyeroilla? Materiaali vaikuttaa lähinnä painoon. Heikompaa materiaalia laitetaan enemmän, jotta saadaan riittävän pieni venymä ja suuri murtolujuus.
3DL-purje on myös paneeleista tehty, mutta siinä kuidut ovat yhtenäisiä. Muottiin laitetaan paneeleittain filmit, jotka eivät veny eli muoto tulee aivan samalla tavalla kuin muissakin. Northan hävisi tästä aikanaa patenttikiistan ja joutui maksamaan korvauksia tekniikan patentoineelle Sobstadille.
Muodossa ei siis ole eroa muuta kuin suunnittelun kautta.
MAXXissa kuitujen määrää ja suuntaa ei voida optimoida juuri ko. purjeeseen, vaan käytetään muutamaa eri vaihtoehtoa eri paneeliin.
Sitten on montaa eri alkuperäisen Sobstadin kaltaista purjetta, jossa kuitujen määrä ja suunta optimoidaan paneelittain ja paneelit liimataaan vaakaleikattuna toisiinsa. Ero 3DL:ään on olematon.
Muodoissa on tietysti eroja. Kuhunkin veneeseen optimaalinen purje vaatisi useiden purjeiden tekoa ja tarkkaa testausta sekä tietysti huolellista suunnittelua juuri ko. veneelle. Sellaista ei tehdä juuri millekään veneelle. Muutaman tonnin purjetta ei ole varaa suunnitella montaa tuntia. Jos tiedät venetyypillesi tehdyn nopean purjeen, kannattaa ehkä käyttää samaa neulomoa.
3DL purjeen filmi kootaan paloista, jotka on muotoiltu suunnilleen purjeen muotoa vastaavaksi. Palat liitetään toisiinsa puskusaumoilla. Lopullinen muoto syntyy laminaatin kovettamisen yhteydessä. 3DL purjetta lämmitetään, jotta liima sulaa ja yhdistää filmipinnat ja kuidut. Samalla mylar filmi kutistuu. Normaalin mylar filmin ominaisuus on kutistuminen lämmitettäessä. 3DL purjeen tapauksessa lämpötila nousee lukemiin, joissa filmi kutistuu luokkaa 0,5%, joka riittää mainiosti muovaamaan 3DL purjeen kalvon muotin pinnan mukaiseksi. Kutistuman määrä on niin suuri, että esimuotoilu ei ole välttämätöntä vaan täysin suora kalvoa olisi mahdollista käyttää. Muotoilu tehdään, siksi, että filmi on merkittävästi helpompi asettaa ja kiristää muotin pintaan, kun se on suunnilleen oikean muotoinen.
Sobstad patenttikiista ei koskenut mitenkään 3DL purjeiden valmistusprosessia vaan perustui ns. Airframe patenttiin, jossa patentoitiin ajatus purjeen vahvistamisesta kulmasta kulmaan kulkevilla "nauhoilla" rasitussuuntien mukaan. Alkuperäiset airframe purjeet olivat radial tai vaakaleikattuja purjeita, joita vahvistettiin kapeilla eri suuntiin kulkevilla kangasnauhoilla. Patenttikiistassa tuomio perustui siihen, että 3DL purjeen kuidut, joita levitetään 7-13 kpl kerrallaan, tulkittiin muodostavat "nauhan".
http://usa.dupontteijinfilms.com/informationcenter/technicalinfo.aspx
Kyllä paneelit olivat oleellinen osa patenttikiistaa, kuten tästä otteesta selviää (http://www.yachtsandyachting.com/news/1056)
"Sobstad sued Windway and North in July 1992. Sobstad contended that the 3DL sail had all elements contained in its pioneering "Airframe" patents. Windway/North denied that the 3DL sail had two elements required by the patents, panels and structural members. They asserted (as North advertises) that the 3DL sail was a one-piece sail, with no panels. The Court agreed with Sobstad that the sail was made from panels. "
Eikös tuo filmi kutistu samalla lailla kaikkiin suuntiin lämmitettäessä? Vai jätetäänkö siihen jännityksiä johonkin suuntaan? Eikö siitä seuraa ryppyjä?
No oli miten oli 3DL ei ole mitenkään osoittautunut muodollisesti paremmaksi (eikä huonommaksi) kuin mikään muukaan purje, joten valmistustekniikasta saatu hyöty ei ainakaan näy selkeästi vesillä.
Myöskään purjeen painoissa ei näy mitään selkeää eroa eri valmistusmenetelmien välillä. Painojahan on helppo vertailla ORC-mittakirjoista isopurjeiden osalta (poistui mittakirjoista 2013).
Painon osalta ei taide enää päästä lähellekään Cubenfiberin painoja (eikä kestävyyttä). Esimerkiksi yksi 34-jalkaisen 34 m2 isopurje painoi 9 kg!
Uusista purjeista esimerkkejä vastaavista veneistä viime vuosilta:
32 m2 3DL carbon 12 kg
34 m2 3DL aramid 13,4 kg
31 m2 WB-Sails kevlar 13,5 kg
35 m2 Doyle Ice 15 kg ja Doyle Stratis Kevlar 16 kg
35 m2 UK carbon 12,5, 16 ja 18 kg (kaikki samasta veneestä)
35 m2 3DL carbon 16,1 kg
35 m2 Quantum Cuben 11,5 kg
35 m2 WB-Sails D4 carbon 15 kg
35 m2 WB-Sails 13,5 kg
35 m2 North Carbon 14,86 kg ja Quantum carbon 14,50 kg (samasta veneestä)
34 m2 WB-Sails Carbon 16 kg Doyle Ice 16 kg (samasta veneestä)
33 m2 North Kevlar 14,3 kg
Olet oikeassa, paneelit ovat osa patenttia. Oikeusprosessin aikana kiisteltiin nimenomaan paneelin ja tukiosien määritelmästä. North Sails argumentoi paneelin olevan kangasta tai kalvoa joka liitetään toisiinsa saumalla, jossa materiaali liimataan tai ommellaan yhteen kuten purjeita on valmistettu iankaiken. 3DL:ssä puskusaumoilla koottavassa kalvossa paneeleja ei varsinaisesti liitetä yhteen liimaamalla tai opelemalla vaan ne muodostavat yhtenäisen kalvon samalla kun laminaatti paistetaan ja puskusaumat jäävät rakenteeseen niin, että paneelit eivät ole liitettyjä toisiinsa. Tuomarin päätös oli, että filmin osat tulkitaan paneeleiksi vaikka niitä ei liitetä perinteisellä purjeen valmistus menetelmällä. Tämän jälkeen kiisteltiin siitä mikä on tukirakenteen määritelmä. Tässä päädyttiin lopulta siihen, että kuidut ovat tukiosa, eikä peruskomponetti josta tukiosa tehdään.
Filmi kutistuu jotakuinkin yhtä paljon joka suuntaan, mutta siihen kuumakutistamalla tehtävä muotoilu juuri perustuukin. Muotti määrää muodon ja filmi kutistuu enemmän sieltä missä on enemmän "löysää" ja vähemmän sieltä missä filmi on tiukemmin pintaa vasten. Mikäli lämmitystä ei tehdä riittävän tasaisesti, kutistuminen jää epätasaiseksi ja se voi hyvinkin aiheuttaa ryppyjä.
Purjeen paino ei ehkä ole paras tapa verrata kilpapurjeen valmistusmentelmän tai ominaisuuksien paremmuutta toiseen. On toki tärkeää, että purje on mahdollisimman kevyt, mutta keveys ei kärkipäässä listaa. Ykkösenä on purjeen riittävän vähäinen muodon muutos tuulen paineen vaihteluissa sellaisella tavalla, joka johtaa suorituskyvyn heikkemiseen. Aikanaan kun aramidi oli uutta, tehtiin aivan mielettömän kevyitä purjeita. Kevyin 1 tonnarin isopurje (paneeli aramidi) jonka tiedän oli 9 kg (45 m2). Kun kehitys kehittyi, huomattiin, että ei ole mitään järkeä ulosmitata aramidin parempia ominaisuuksia painon kevennykseen, vaan oli parempi satsata suorituskyvyn kannalta purjeen muodon stabiliteettiin ja tehdä tuplasti painavempia purjeita. Kilpailutulokset ovat jossain määrin hyvä mittari erilaisten purjeiden välillä.
Cuben kangas on edelleen kaikkien saatavilla oleva materiaali, joskin erittäin kallis sellainen. Mikäli se olisi kilpapurjeissa parempi vaihtoehto kuin nykyiset hiili ja aramidi versiot, uskoisin että sitä käytettäisiin ainakin huipputasolla paljon nykyistä enemmän. Cubenin raaka-aineina ovat laminaatille perinteiset kuitu (dyneema), liima ja kalvot. Cuben kangas valmistetaan hieman poikkeuksellisesti normaaleihin laminaatteihin nähden. Kuidut eivät ole kimppuina, vaan ne on levitetty tasaiseksi kerrokseksi joka on hyvin ohut. Kalvot voivat olla huomattavasti ohuempia kuin perinteisessä laminaatissa ja liiman määrä on myös hyvin vähäinen, koska laminointi tehdään alipainekammiossa. Nämä ominaisuudet yhdistettyna dyneeman erittäin korkeaan murtolujuuteen mahdollistaa materiaalin joka on merkittävästi kevyempää kuin yksikään muu laminaatti. Purjeen paino saadaan helposti alas 30-50% muihin laminaattivaihtoehtoihin nähden. Valitettavasti Dyneemaan materiaalina liittyy ominaisuuksia, jotka aiheuttavat purjeen muodon muutosta nopeammin kuin aramidi- tai hiilikuidulla toteutetuissa purjeissa. Tästä syystä Cuben on jäänyt lähinnä suurten avotuulipurjeiden materiaaliksi.
Viesteistä päätellen ei taida olla isoa eroa onko G1 aramidipurje 3DL vai MAXX. Hintavertailussa parin nimekkään valmistajan 3DL vs. MAXX vaihtoehdot ovat samalla viivalla, yksi MAXX tarjous on huomattavasti muita edullisempi. Tässä alkaa päätös kypsymään pikku hiljaa.
Lähtökohtaisesti MAXXin pitäisi olla halvempaa. Sen ideahan on kuitenkin olla yksinkertaisempi vaihtoehto purjekohtaisesti suunnitelluille ja tehdyille kuidutuksille (3DL, Stratis, D4 jne.). Se on sitten toinen juttu onko MAXX sen huonompi käytännössä.
Miettisin ehkä tuota paremmuusasiaa kahdelta suunnalta:
Markkinalähtöisesti tarkastellen isompien purjeneulomoiden nettisivujen perusteella, ei MAXXia tarjoa kukaan kilpapurjeisiin. Ainakin North, Doyle, Quantum, UK, Elvström, Incidences ja One tarjoavat kilpapurjeeseen ykköstuotteenaan materiaalia, jossa kuidutus suunnitellaan purjekohtaisesti eikä purjetta valmisteta enää kankaasta. Taitaa olla jopa niin, että näiden neulomoiden toiseksi paras vaihtoehto, jota kisapurjeisiin tarjotan on jotain muuta kuin maxx.
Teknisesti ajatellen tiedämme, että purjeissa rasitukset kulkevat hyvin eri lailla eri tilanteissa ja eri kohdissa rasituksen määrä on eri suuruusluokkaa. Mylar filmi on käytännössä yhtä vähän joustavaa joka suuntaan, mutta sen lujuus ja kyky vastustaa venymää on hyvin rajallinen. Mylar vastaa ominaisuuksiltaan polyesteriä ja kun kalvot ovat hyvin ohuita ei pelkän filmin lujuuden varaan voi laskea juuri minkäänlaisia kuormia. Laminaatista saadaan stabiilimpi kun kuituja voidaan suunnata mahdollisimman moneen suuntaan, jolloin kuidut kantavat kuormat ja filmiä kuormitetaan mahdollisimman vähän. MAXX kankaassa kuituja kulkee 5 eri suuntaan. Kankaaseen jää takaliikin suunnasta noin 50 asteen sektori, johon kuituja ei kulje lainkaan ja etuliikin puolelta 70 asteen sektori ilman kuituja eli ollaan puhtaasti filmin varassa. Hyvin pienissä purjeissa mylar filmin lujuus itsessään riittää varsin pitkälle, mutta isommissa veneissä tällainen ratkaisu on huomattavan joustava.
Maxx kankaiden valikoima on erittäin suppea. Contenderin 2014 listalla on 4 eri laatua. Näistä kevyin vaihtoehto on Maxx A06 (3,6 oz - 155 g/m2), joka taitaa olla liian joustavaa 40 m2 genoa 1:een, koska päärasitussuuntaan kuitua on vain 7000 denieriä. Seuraava paksuus ylöspäin on MAXX IT15AP (6,5 oz - 280 g/m2) jossa kuitua on reilut 14000 denierää. Tämä kyllä riittää hyvin kuitumääränsä puolesta, mutta painoa on sitten jo valtavasti kevyen ja keskikelin ykkösgenoaan.
Ainakin näiden perusteella voisi yrittää päätellä kumpi vaihtoehto on suorituskykyisempi.
Enpä ollut mitään high tech premium versiota hakemassakaan, saamissani tarjouksissa oli 1-2 ylemmän luokan materiaalista tarjottua vaihtoehtoa vs. 100% aramidit. Vertailussani on vain budjettiini mahtuvat 100% aramidivaihtoehdot ja kysymys on siitä, kuinka iso ero suorituskyvyssä tulee maksamalla 1K€ enemmän 3DL 100% aramidista verrattuna edullisimpaan MAXX aramidiin. Ainakaan MAXXista ei kannattane maksaa yhtä paljon kuin 3DL:stä... :)
Juuri tuo MAXX IT 15AP on tarjottu vaihtoehto. Onko todellakin niin että 40m2 * 280g/m2 = 11,2kg kelmujen paino on liikaa L/M G1:lle?
Kisapurjeissa pyritään tietysti siihen, että purjeessa käytetyn materiaalin lujuus vastaa kuormia. Lisäpainosta on haittaa suorituskyvylle. Lisäpaino tuo tiettyyn rajaan asti pidempää käyttöikää. Pointtini tuossa painossa on se, että perinteisesti kilpapurjekankaissa on ollut tarjolla useita eri paksuuksia, joista purjeentekijä on voinut valita kokemuksensa mukaan sopivimman materiaalin kuhunkin käyttötarkoitukseen. Perinteisesti radial leikkaukseen tehtyjä aramidikankaita on ollut tarjolla siten, että kuitumäärä kasvaa keskimäärin 50-60% aina kun mennään pykälää paksumpaan kankaaseen. 3DL:n kohdalla hyppäykset ovat vielä pienempiä (keskimäärin 17%), jolloin materiaalipaksuuden sovittaminen oikein kuhunkin purjeeseen on mahdollista tehdä paljon tarkemmin. Maxxin kohdalla vaihtoehtoja on vain kolme, jolloin kuitumäärä kasvaa 100% kun mennään pykälää paksumpaan tavaraan. Tällöin joudutaan erittäin helposti siihen, että on pakko valita reilusti ylivahva materiaali, koska vaihtoehtoja ei ole.
Tuohon pinta-ala painoon pitää lisätä vielä 10-15% lisää kulmavahvistusten tuomaa kangasta, jolloin päästään noin 12,5 kg painoon pelkille kankaille. 3DL kohdalla vastaavasti laskettu paino on luokkaa 8 kg ja triradial purjeelle 9,1 kg. Iso osa erosta tulee siitä, että materiaalivaihtoehdot ovat näissä paremmin sovitettavissa tähän purjeeseen.
Kun nyt on sadan gramman tarkkuudella painot selvitetty niin miten on 40m2 genoan hinnat eri vaihtoehdoille?
Alkaen 2500€ ja kalleimmat n. 4500€. Ihan huippumateriaaleja ei ole mukana, joten ylärajaa ei edes testattu...
Kannattaa kysyä neulojalta mikä on materiaalin laminointimenetelmän vaikutus sen ominaisuuksiin ja kestoon. Eräs kilpaileva kaupallinen "hapattaja" dissasi (?) aikanaan 3DL:ää alipainelaminoinnista, jolloin käytetty laminointipaine (alle 1bar) ei millään pärjää perinteisen laminaattoritelaston painetta (luokkaa ~7bar).
Kompensoidakseen alempaa painetta 3DL purjeisiin täytyy käyttää enemmän liimaa, jotta varmistetaan kuitujen kiinnitys kalvoon. Suuri liiman määrä kasvattaa painoa ja lisää purjeen jäykkyyttä (siis sitä peltimäisyytä), joka näkyy juurikin purjetta käsitellessä ja viikatessa.
Vaakapaneleista tehtyjen "custom load path" purjeiden valmistajista osa luottaa pelkkään alipaineeseen ja osa taas käyttää alipainetta "heftatakseen" paketin kasaan ennen lopullista kiinnittymistä laminaattoritelastossa. Kuka mitenkin, kannattaa kysellä. Alkuaikojen kuitujen delaminoituminen kalvosta ei liene enään 3DL:in ongelmana.
Jotenkin tämä "custom load path" purjeiden menekin kasvu ei oikein mahdu päähäni. Näiden purjeiden valmitus on verratain yksinkertaista ja suurelta osin automatisoitavissa verrattuna vanhaan "leikkaa ja ompele" purjeisiin laskien valmistuskustannusta neulojalle. Näin neulojalle jäävä osuus kasvaa myyjän markkinoidessa uutukaisiaan ainoana "laituriuskotavana" vaihtoehtona. Samalla kotimaassa tehty jalostusarvo ja työn osuus vähenee, kun purjeet tilataan kaukomailta alihankkijalta. Suomeenhan ei tuollaista laitosta kannata rakentaa alhaisten voluumien takia.
Itse katsoisin vakavasti vaihtoehtoa paneleista neulotuista purjeista. "Custom load path" suurin etu lienee saumojen määrän minimoiti, mutta toisaalta sauma on purjeessa oikeasti vahvistus ja niiden painokin on alle 2% painosta. Purjeen vaurioituessa "custom load path" purjeen korjaaminen lienee hankalampaa, kuin ei ole laminaattipakkaa, mistä tehdä sopiva paikka rikkoutuneen kohdan päälle. Lisäksi genoassa sen ikääntyessä takaliikin liikkinauhan eteen syntyy takaliikin suuhtainen kalvon repeämä esim. purjeen päästessä lepattamaan. "Custom load path" tekniikalla ei oiken saada riittävästi takaliikkiä vastaan kohtisuoria kuituja, jotka pitäisivät paikoillaan ja tukisivat tätä repeytynyttä takaliikkiä, jolloin liikkinauhan iroaminen on mahdollista.
Moni tuttu onkin teippaillut takaliikkinauhan aluetta pitääkseen purjeensa vielä "hengissä".