Sanokaahan arvon naiset millaisia ajatuksia anonyymi ihastuksen tunnustus sähköpostilla teissä herättäisi? Onko se automaattisesti roskapostia tai pilailua?
Vuoden päivät olen jo ihastustani pitänyt sisälläni, enkä yksinkertaisesti voinut elää ajatusteni kanssa yksin. Oli suorastaan pakko laittaa ihastukselleni anonyymi tunnustus.
Omalta kannaltani tämä oli kyllä oikea ratkaisu, sillä heti kun sain rohkeutta tunnustaa nämä tunteet tälle naiselle, surun ja ilon sekaiset tunteet ovat jo helpottaneet huomattavasti.
Vuoden päivät olen jo ihastustani pitänyt sisälläni, enkä yksinkertaisesti voinut elää ajatusteni kanssa yksin. Oli suorastaan pakko laittaa ihastukselleni anonyymi tunnustus.
Omalta kannaltani tämä oli kyllä oikea ratkaisu, sillä heti kun sain rohkeutta tunnustaa nämä tunteet tälle naiselle, surun ja ilon sekaiset tunteet ovat jo helpottaneet huomattavasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielestäni anonyymi tunnustus olisi pelottavaa, tuntuisi siltä kuin joku hullu vainoaisi.. En tekisi sitä jos olisin sinä.
Anonyymi tunnustus tekisi minut vainoharhaiseksi ja sellaisesta viestistä voisi tulla vaikka ikäviä väärinkäsityksiä. Pahimmassa tapauksessa ihastuksesi tekisi vääriä johtopäätöksiä ja voisi mennä puhumaan asiasta jollekin muulle, että sinäkö se olit ja sitten kaikki tietäisi asiasta!!
Anonyymit tunnustukset on ihan turhia. Ei kukaan jaksa ruveta selvittämään kuka se salaperäinen lähettäjä sitten on. Parhaan vaikutelman saa kun rehellisesti kirjoittaa keneltä viesti/sähköposti on.
Hassua kyllä olen aikalailla samaa mieltä, tosin tunnustukseni ei ollut 100% anonyymi.
Ilmeisesti tunnustukseni oli kaikilla tavoin huono ajatus, toistaalta kun olen suht. kokematon ihmissuhteissa en parempaakaan keksinyt.
Huono ja epämukava ajatus. Mielummin vaikka ruusukimppu ja siihen pieni (arvattava) vihje kuka on kyseessä. Vai mitä tytöt?
Jos et laita viestiin edes jotain "arvoitusta" josta älykäs ihminen tajuaa vihjeen kuka voisi olla kyseessä!
Mulle kävi tässä jo aikaa sitten tuollanen anonyymi tunnustus. Enkä vieläkään voi tajuta miten tämä henkilö sai tietoonsa musta lähes kaiken. Ja miten hän tiesi edes kuka olen. Aluksi tämä tunnustus tuntu hauskalta ja kiinnostavalta. Mutta lopulta se ei sitä ollut. hän sanoi seuranneensa puuhiani jo jonkun aikaa, enkä tiedä vieläkään mitä hän sillä tarkoitti. Yritin selvitellä kaikilla mahdollisilla tavoilla kuka hän on, mutta ikinä en sitä saanut tietää. Hän lupasi sen jopa kertoakin, mutta ikinä ei sitä tehnyt. Hän tuntui jopa ihmiseltä keneen haluaisin tutustua paremmin, mutta jonkin ajan päästä sähköpostin määrä väheni ja kuukaudessa saattoi tulla vain yksi viesti. Lopulta hän ei enää vastannut ollenkaan.
Tästä tapahtumasta on muistaakseni noin vuosi kulunut aikaa, ja vieläkin tuo henkilö kaivertaa ajatuksiani joskus. Mietin miksei hän koskaan voinut kertoa.
Loppujen lopuksi kaikki oli turhaa. Päälimmäisenä tunteena tuosta tapahtumasta on pettynyt olo. Huono mieli. On paljon epäileväisempi kuin ennen. Jos nyt saisin tuollaisen viestin harkitsisin todella vastausta siihen. Epäilisin ehdottomasti että se olisi jotain pilaa.
En siis suosittele anonyymiä tunnustusta, jos ei ole aikeissakaan tunnustaa kuka oikeasti on. Ehkä se itseään voi helpottaa, muttei todellakaan viestin saanutta henkilöä.
" Jos nyt saisin tuollaisen viestin harkitsisin todella vastausta siihen. Epäilisin ehdottomasti että se olisi jotain pilaa."
Juuri noin minulle kävi kerran. Sain kännykkääni jonkin kysymyksen lähteä kahville joskus salaviestinä. Ei allekirjoitusta, ei mitään. Totta kai poistin sen välittömästi. En tänäpäivänä tiedä keneltä se oli, oliko kavereideni pilaa vai jonkun todella ujon epätoivoinen yritys ottaa yhteyttä minuun...
Niinpä niin, kun ei tiedä. Tiedottomuuden tunne. Ärsyttävintä juuri anonyymissä tunnustuksessa on se, jos ei ikinä saa tietää totuutta asiasta.
Miksi ihmiset ei vain voi sanoa suoraan tai vaikka kirjeitsekin, kunhan lopussa olisi selvästi keneltä posti on?
Tässä mun tapauksessani sain tietooni etunimen, jos se nyt se oikeasti edes oli. Tämä anonyymi väitti olevansa todella ujo, mutta tiedä sitten mikä koko ketjun tarkoituksena sitten loppujen lopuksi oli. Turhauttavaa ja mieltä kaihertavaa.
tunnustusta et ole lainkaan saanutkaan, joka on anonyymisti lähetetty. Ihminen haluaa niin kovasti ajatella, että 'se on minulle' ja kiukuttelee epävarmuudessa. Totuus on se, ettei se ole kenellekään. Miksi mekkaloida sellaisesta, jota ei ole kenellekään kohdistettu, ainoastaan jostakusta tyhjennetty.
Haloo pahvit.
No, turha sitä on jäädä miettimään. Jos ei siitä ollut tarkoitus tulla mitään, niin ei ollut. Tosin, aika huonot lähtökohdat tuollaisessa nimettömissä viesteissä kyllä on. Elämä jatkuu ja niin edelleen:)
Nyt en kyllä aivan tajunnut, mitä haet takaa? Myönnän kyllä olevani täydellinen pahvi, mutta tämä anonyymi tunnustus, joka minulle kävi oli kyllä tarkoitettu mulle, koska muuten se tuskin olisi tullut nimelliseen sähköpostiini.
"Miksi mellakoida sellaisesta, jota ei ole kenellekään kohdistettu, ainoastaan jostakusta tyhjennetty."
???