Tämä saattaa ehkä jostain kuulostaa erikoiselta mutta minulla on jo vuosia ollut sellanen tapa että tykkään ostella itselleni kaikkea vaatteista erillasiin tavaroihin.
Tuntuu että paikkaan yksinäisyden aukkoa ja saan mielihyvää siitä kun saan ostaa taas jotain.
Minulla ei ole kavereita enkä ole ollut parisuhteessa aina kaikki on aina kaatunut hetken tapailu vaiheen jälkeen.
Tunnen olevani todella ahdistunut joka päivä mutta shoppailusta saan hetkellistä mielihyvää yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen.
Onko kohtalo tovereita?
Tuntuu että paikkaan yksinäisyden aukkoa ja saan mielihyvää siitä kun saan ostaa taas jotain.
Minulla ei ole kavereita enkä ole ollut parisuhteessa aina kaikki on aina kaatunut hetken tapailu vaiheen jälkeen.
Tunnen olevani todella ahdistunut joka päivä mutta shoppailusta saan hetkellistä mielihyvää yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen.
Onko kohtalo tovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En shoppaile, mutta kun olen joskus kirpparilla töissä, niin kyllä sen huomaa, että on niitä vakituisia asiakkaita, jotka käyvät säännöllisesti ja myös ostavat. Ei varkaan kaikella ole koskaan käyttöä. Onneksi kirppariostokset ovat edullisia.
Jollakin pitää päivänsä täyttää. On hyvä jos tulee lähdettyä ihmisten ilmoille mutta tarvitseeko välttämättä ostaa. Ongelma on pian että asunto täytyy tarpeettomasta roinasta.
Minun harrastus on syksyisin mennä metsään poimimaan marjoja.
No mulla on vähä sama juttu, mutta ruuan kanssa..
vaihda syöminen liikuntaan, myös kuntoilusta voi tulla himo ja se on hyvää tekemistä yksinäisyyteen, vastakkainen sukupuoli tykkää
Eipä ole mitään ostettavaa, enkä viitsi muutenkaan maksaa ylihintaisista ja laadultaan surkeista kojeista. Vaatteita pitäisi saada, mutta inhoan sitä prosessia, Inhoan sitä hiton sovittelua ja etsimistä. Typeriä muotirättejä löytyy joka paikasta, muttei mitään, mitä viitsisi päälleen pistää. Netistä tietysti löytyy, mutta sekin on sitten sitä kokojen kanssa puljaamista, kun koot ilmoitettu joka sivulla päin persettä ja sitten vaihdellaan ja palautellaan. Tilasinpa vähän aikaa sitten kengät ja kappas, nehän olivatkin tietysti reiluja kokoja, eikä pienempiä ollut tarjolla. Palautus. Tilasinpa juuri äskettäin pöksyt ja kappas, nekin olivat reiluja kokoja. Kenen helvetin mielestä jollekin hiton Hulk Hoganille sopivat byysat ovat muka kokoa "small"? Sitten kun jotain mielekästä löytyy, niin aina on väärän kokoiset, eikä sopivaa tietenkään ole olemassakaan. Ulkomailla olisi paremmat tarjonnat, mutta päin vittuahan sielläkin koot ovat, ja palautukset menevät tietenkin omaan piikkiin, joten eipä viitsi omistaa väärän kokoisia vaatteita, taikka vaihtoehtoisesti maksaa siitä, että olet kotona todennut sellaiset väärän kokoisiksi. Olisipa miehillekin samalla lailla vaatteita tarjolla joka paikassa ja joka lähtöön kuin naisilla. Jopa Anttilan kaltaisessa puljussa on naisille melkein laidasta laitaan vaatteita. Miehille löytyy jälleen ne parit suorat housut, junttiverkkarit ja kainaloon vedettävät jamekset, ja koot ovat isosta tosi isoon, vaikka olisi pieneksi merkitty. Sitten kun saa sakon siveettömästä käytöksestä, kun on munasillaan lompsinut safkaa hakemaan, niin ei tietenkään ymmärretä, ettei syy ole minun, vaan huonoja vaatteita myyvien puljujen.
Minulla on samanlainen tilanne. Olen 27-vuotias ja ostan jatkuvasti kaikkea, mitä en välttämättä tarvitse. Autoakin vaihdan usein, jopa muutaman kuukauden välein. Kai minä tällä toiminnalla paikkaan elämässä tyhjää aukkoa. Tyttöystävää ei ole ja kavereitakin näkee nykyään aika harvoin, sillä heillä on omat elämät tyttöystävineen. Muutoin elämässä menee hyvin, mutta ostamisesta on vaikeaa päästä eroon, siitä tulee vain niin hyvä mieli.
Itsekin shoppailen usein yksinäisyyteen, mutta lähinnä pieniä asioita. Minimitulot rajoittaa shoppailua.. Nytkin ois Hullut Päivät tulossa..
Mistä olet? Jos päästäis shoppailemaan yhdessä?
mulla kans shoppailu tuo mielihyvää. kaikki rahat mitä työttömänä saa menee ruokaan ym ostoksiin. saan jopa nautintoa pesuaineiden ostosta. tykkään katella itelleni uusia vaatteita kaupoista,että mitä ostan sitten kun on rahaa. nyt työttömänä harvoin on varaa uutena vaatteita ostaa.
toinen pahe on syöminen ja herkkujen ostelu. siks kai olen ylipainoinen. oikeesti tarvisin monesti vaan turvallisen sylin johen käpertyä.